Oikeissa töissä

Blogimaailmassa on osaltani ollut taas hiljaisempaa, olen keskittänyt energian läheisiini sekä töihin.

Aidan takana ruoho on aina vihreämpää.
Opiskellessa sitä ajattelee, että jos kävisi vain töissä, kuinka paljon helpompaa se olisi. Jäisi kaikki illat ja viikonloput aikaa omille asioille, rahaakin tulisi enemmän. Töissä ollessa sitä ajattelee, että kylläpä opiskellessa oli ihanaa: satunnaiset rauhalliset aamut tai ystävien kanssa lounastaminen päivittäin. Molemmissa on puolensa, kuitenkin olen elämässä sellaisessa tilanteessa, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Asiat on hyvin.

Melko paljon tulee kyselyä siitä, millaista on ollut työelämässä hammaslääkärinä. Kesä- ja heinäkuun tein viisi päivää viikossa terveyskeskuksessa, elokuun alusta aloin tehdä yhden päivän yksityisellä ja neljä terveyskeskuksessa. Vuoden vaihteessa mietin taas uudelleen, montako päivää teen ja missä, mutta ainakin vuoden loppuun menen nyt tällä kaavalla. :) Rankinta koko kesässä on ollut se, että lomaa ei kannata oikeastaan edes miettiä -- ehkä ensi kesänä? Palkatonta talvella? Kun aloittaa uudessa työsuhteessa, lomapäiviä ei luonnollisestikaan ole ehtinyt kertyä. Normaali päiväni alkaa 7.30 ja loppuu joskus kolmen ja neljän välillä.

Minut on otettu hyvin työpaikoilla vastaan ja olen saanut hyvää palautetta. Pidän työstäni ja päivät kuluvat yleensä nopeasti. Plussaa on, että olen päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Syksyn aikana tulee muutamia koulutuspäiviäkin jotka tuntuvatkin yhtäkkiä koulusta poisjäämisen jälkeen taas todella mielenkiintoisilta ja mukavalta vaihtelulta. Miinusta työssä on se, että pitkiä potilassuhteita ei vielä ole ehtinyt nähdä, mikä olisi mielenkiintoista oman työn mielekkyyden kannalta. Lähinnä siis sellainen, kuinka tekemäni proteesit toimii käytössä 5vuoden kuluttua, tai kuinka hyvin juurihoidettu hammas on parantunut 2vuoden seurannassa. Ajan kanssa nämäkin - kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani ;)
Joku lukijoistani lähetti kysymyksen erikoistumiseen liittyen. Hammaslääkäri voi alkaa erikoistua, kun valmistumisen jälkeen on työskennellyt kaksi vuotta hammaslääkärin töissä - kohtuullisen pitkä aika minusta. Eniten minua tällä hetkellä kiinnostaa protetiikka. Protetiikka on monipuolinen ja todella nopeasti kehittyvä erikoistumisala, johon liittyy paljon paljon muutakin kuin hampaattomia mummoja! Protetiikan potilaat voivat olla kaunista esteettistä lopputulosta hakevia nuoria aikuisia, hampaattomia vanhuksia tai jääkiekkopelissä etuhampaansa menettäneitä urheilijoita. Erikoistuminen kiinnostaa minua, mutta toisaalta kaikkea voi tehdä myös ilman erikoistumista. Periaatteessa voin siis olla perushammaslääkäri, joka on perehtynyt protetiikkaan ja tekee sitä mielellään, vaikken erikoistumistitteliä hankkisikaan. Katsotaan mihin asiat etenee, tällä hetkellä minulla on monet proteesit potilaille tulossa ja haluan oppia koko ajan lisää! Tutkimustyöstä kysyttiin myös. Minua kiinnostaa lähinnä kliininen tutkimus ja uuden kokeileminen, mutta ei varsinaisesti tutkimustyö.

Hammaslääkis oli antoisaa ja opettavaista aikaa, mutta oppiminen on jatkunut huimalla käyrällä nyt työelämässä. 6kk:n terveyskeskusjakson on tarkoitus olla opettava jakso vielä yliopistojakson jälkeen. Minulle tämä on lähinnä kohta suurelle kritiikille: opin eniten yksityisellä, missä työskentelevät proteetikot ja erikoishammaslääkärit. Kunnallisella puolen on paljon hoidon tarvetta - mutta myös jonojen purkua ja kiirettä, yksintyöskentelyä ja toisten lomittamista ilman konsultaatioapua erikoistuneilta. Välillä tuntuu, että tämä 6kk:n "syventävä käytännönharjoittelu" on vain poliittinen kikka saada kunnille työntekijöitä. Älkääkä nyt kuitenkaan käsittäkö väärin, tykkään  tehdä kunnassa töitä. Mielestäni vain ei pitäisi rajoittaa sitä, missä 6kk:n käytännön harjoittelujakso suoritetaan vaan paikan voisi valita kiinnostuksen perusteella. Kunnallisesta hammashuollosta, sen ongelmista eri kuntien välillä ja kaikesta siihen liittyvästä voisi kirjoittaa ihan kokonaan oman blogikirjoituksenkin - on siitä sen verran paljon sanottavaa... Ehkä joskus toisten. Tänään kuitenkin potilastöissä tuli vastaan todella ihmetyttävä seikka - osa potilaista ajattelee, että hammashoidosta tulee soteuudistuksen myötä todella edullista/ilmaista ja potilaat ovat sen takia himmailleet hammashoitoon tuloa. Ei varmasti näin, hammashoito ei ole halpaa ja ilmaista hoitoa ei varmasti tule ikinä (poislukien erityisryhmät). Asioiden lykkääminen kasaa usein ongelmia suussa - suosittelen kaikkia hakeutumaan hoitoon, jos sille on tarvetta ja unohtamaan toistaiseksi koko sote-uudistuksen.

Missä välissä hammaslääkiksessä on mahdollista käydä vaihdossa? 
Periaatteessa missä välissä vain, ongelma on lähinnä se, että ulkomailla opinnoissa ei juurikaan etene, vaan lähes automaattisesti vaihtoon lähteneet putoavat alemmalle vuosikurssille. Hammaslääkiksessä lukkarit on valmiiksi suunniteltu, pakollista läsnäoloa on paljon, eikä kursseja itse valita vaan ne tulevat silloin kun ne on lukkariin merkitty. Näin ainakin meillä Oulussa. Usein vaihtoon lähdetään prekliinisen vaiheen jälkeen, eli toisen opiskeluvuoden jälkeen, tai kolmannen ja neljännen välissä. harvemmin kukaan lähtee kahden viimeisen vuoden välissä. On olemassa myös sisäisiä lyhyempiä vaihoehtoja (esim 6viikkoa kesäaikaan), jos haluaa päästä näkemään meininkiä muiden maiden hammaslääkiksissä.

Hammaslääkis vai lääkis?
Olen aiemminkin tainnut vastata tähän kysymykseen blogissani, välillä se aiheuttaa jopa närää. Minulle hammaslääkis voitti useastakin eri syystä: päivätyö, toimenpidepainotteinen ammatti, ei niin kova erikoistumispaine, palkkaus, pikkutarkkuus ja käsillä tekeminen. En suosittele ketään valitsemaan hammaslääkistä perusteella "helpompi päästä sisälle", hammaslääkiksen ja lääkiksen välillä voidaan käyttää eri painotuskertoimia, varsinkin eri kaupunkien välillä - ei siis välttämättä ole paljonkaan helpompi päästä hammaslääkikseen kuin lääkikseen. Jos oikeasti haluat lääkikseen - on ihan sama millä pisteillä hammaslääkisläiset on valittu. Keskittyminen pääsykokeessa tulee olla omassa tekemisessä ja myös hylkäävän päätöksen jälkeen pitäisi miettiä mitä itse voi tehdä paremmin. Kerran baarissa törmäsin mieheen, joka oli hakenut lääkikseen viisi kertaa ja hän odotteli taas tuloksia, josko tällä kertaa pääsisi sisälle. Usein tällaisilla ihmisillä tulee paljon puolustelevia kommentteja "olisin päässyt hampaalle, olisin päässyt mihin tahansa muuhun lääkikseen." Tai "olen 30.varasijalla viidentenä vuonna peräkkäin". Vähän provosoivastikin taisin sanoa miehelle, että "sun pitäisi olla parempi. Ei auta, jos joka vuosi 30 ihmistä menestyy paremmin kuin sinä tai että toiseen lääkikseen olisit päässyt". Pitää tehdä kovasti töitä, oppia omista virheistään ja pystyä seuraamaan omaa kehitystään - eihän se yksinkertaisesti vain riitä jos on 51. paras, kun 50 valitaan. ;) Toivottavasti tämä kaveri on lopulta päässyt sinnikkään luku-urakkansa jälkeen unelmien opiskelupaikkaan.  Kumpaan tahansa on mahdollista päästä, kun tekee töitä. Suosittelen punnitsemaan ammattien hyviä ja huonoja puolia, miettimään myös pitkälle tulevaisuuteen - kummassa ammatissa voisi viihtyä pidempään?

On hassua ajatella itsensä työntekijänä, hammaslääkärinä ja vastuullisena. Edelleen miellän helposti itseni opiskelijaksi ja keltanokaksi, vaikka kyllähän minä jo tiedän ja osaan paljon! Näin on varmasti myös hyvä, nöyryys auttaa oppimaan ja sisäistämään uutta. Aion tulevaisuudessa todennäköisesti jakaa enemmän erilaisia potilastapauksia ja viedä teitä lukijoita hammaslääketieteen maailmaan vielä syvemmälle, jos tällainen kiinnostaa! :)

Esittelyssä vielä käyttämäni hoitajan kello Color4Care:lta. Kello on kätevä hammaslääkärin työssä, kun pitää tarkistaa kauanko etsaushappo vaikuttaa tai ihan vain milloin seuraava potilas olisi tulossa. Kelloon saa kivoja vaihdettavia silikonikuoria oman mieltymyksen mukaan. Silikonikuoret löydät täältä.

Raikasta syksyn jatkoa!

-V

Koulusta työelämään

Mun instagramista ja snäpistä on voinut jo päätellä, että koulussa päätösjuhlaa on vietetty ja kamoja roudattu uuteen osoitteeseen eteläisempään Suomeen. Koulun yliopisto-osuus on siis ohi, kaikki tentit on tentitty ja syvärit kirjoitettu. Edessä on 6kk:n jakso terveyskeskuksessa niin sanottu syventävä käytännönharjoittelu, joka on palkallista työntekoa normaalisti hammaslääkärinä. Tämän 6:n kuukauden jakson jälkeen saamme valvirasta täyslaillistuksen ja voimme katkaista lopullisesti napanuoran yliopistoon.

Viime viikolla lomailin Kroatiassa ja huomenna aloitan sitten työt terveyskeskuksessa. Toukokuun aikana olen tehnyt päiviä hammaslääkärinä yksityisellä puolella ja aion jatkaa myös yksärin puolella muutamia tunteja viikossa normaalin työviikon ohessa. 

Kuinka hyvin hammaslääkärikoulutus valmistaa työelämään?

Hyvin. Päätösjuhlassamme useampikin puhuja mainitsi, miten moniin muihin koulutusohjelmiin verrattuna hammaslääkärikoulutus valmistaa opiskelijat erinomaisesti työelämään. Joillakin aloilla koulutus ja työelämä eroavat toisistaan käsitykseni mukaan paljonkin. Esimerkiksi koulu opettaa teoriat, mutta teorian soveltaminen käytäntöön työelämässä opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Joissakin koulutusaloissa tuntuu jopa, että koulu pitää käydä ainoastaan tittelin takia, eikä työelämässä koulutuksesta itsessään ole juurikaan apua. Toisaalta juuri näissä koulutuksissa työllistyminen voi tapahtua hyvinkin erilaisiin työnkuviin, jolloin teorian soveltaminen käytännöntyöhön jo opiskeluvaiheessa voi olla turhan haastavaa.

Minusta tuntuu helpottavalta, että olen valmis työelämään ja minulla on riittävät taidot itsenäiseen työskentelyyn. Tottakai oppiminen jatkuu ja tekeminen rutinoituu vain kokemuksen myötä, mutta silti tässä ei tarvi olla ihan untuvikkona liikenteessä.  Kaikkia hammaslääkärin perus toimenpiteitä olemme harjoitelleet koulussa, lisäksi olen pitänyt hyvää rutiinia yllä käymällä koko viimeisen lukuvuoden ajan töissä. Työnantajat arvostavat usein nuoria hammaslääkäreitä. Meillä vastavalmistuneilla on yliopistosta saatu tuorein tutkimustieto ja ajattelutapa hammashoidosta. Pidempään työeälämässä olleet hammaslääkärit puolestaan ovat otteissaan varmoja sekä työrutiini on kova. Itse olen kokenut palkitsevaksi, kun työpaikalla on sekä vanhempia kokeneita hammaslääkäreitä, että nuoria hammaslääkäreitä, joilla teoriaopinnot on tuoreessa muistissa. Tällä asetelmalla kaikilla on toisilleen jotain annettavaa ja oppiminen ja kehittyminen työympäristössä paranee.

Hammaslääkärien työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen on korkea. On kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista, miten hyvin töitä löytyy. Esimerkiksi Oulussa hammaslääkärien työtilanne on huono, sillä hammaslääkäreistä on ylitarjontaa. Joka vuosi, kun kurssi valmistuu, osa porukasta on sellaisia, jotka haluaisivat jäädä Ouluun. Oulun kaupunki ei edes palkkaa syventävään käytännönharjoitteluun ketään, joten Ouluun jäävät ovatkin joutuneet etsimään töitä lähikunnista. 

Yliopiston jättämisessä ja työelämään siirtymisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Plussaa on ehdottomasti se, että rahaa alkaa tulla säännöllisesti. Opiskelijaelämä on kuitenkin aina hieman kituuttamista, kun tulot on epäsäännöllisen säännöllisiä. Ihanaa on myös se, että nyt viikonloppuisin ei enää tarvitse mennä töihin ja illatkin jää itselle, kun ei ole koko ajan tehtäviä odottamassa tai seuraavaa tenttiä lähestymässä. Nyt pääsee tavallaan normaaliin työntekijän arkeen. Siinä arjessa on sitten omat miinukset, kuten se, että enää ei ole satunnaisia vapaa-aamuja kun luennot peruuntuu, tai se, että ei voi mennä kaveriporukalla lounastauolle. Minunkin opiskelukaverit on hajaantuneet ympäri Suomea, osa lähemmäs osa kauemmas. Miinusta on myös se, että nyt kaikilla työpaikoilla ei ole sitä loistavaa ammatilaisten verkostoa, mikä koulussa oli. Koulun opetushammashoitolassa on jokaisen eri alan erikoishammaslääkärit paikalla, jolloin konsultoiminen on helppoa.

Yksi miinuspuoli hammaslääkärin töissä on se, että päällä on aina työvaatteet! Heh, voihan sen ajatella positiivisenakin, mutta itse ainakin tykkäisin käyttää myös töissä omia vaatteita. Nyt laitan jotain kivaa päälle kun ajan töihin ja töistä kotiin, ilta menee sitten jumppapirkkona trikoissa. Jää kaikki kivat kesävaatteet lähes käyttämättä. :( Onneksi Color4Care tarjoaa kivoja vaihtoehtoja työvaatteiksi. Työpaidat ja työhousut voi kätevästi tilata heidän sivuiltaan, toimitus kestää muutaman arkipäivän. Yleensä työnantaja tarjoaa vaatteet, mutta yksityisellä puolella voi (ainakin meillä) käyttää eri värisiä ja tyylisiäkin paitoja, jotka on kuitenkin työvaatteiksi tarkoitettu. Viimeksi tilasin itselleni tän pinkin t-paidan sekä nimikyltin.

Kivaa kesää kaikille!

-V

Oikomishoito: ennen ja jälkeen

Aloitimme oikomishoidon opiskelukaverini kanssa syksyllä 2015. Yleisin oikomishoidon syy on ahtaus, niin myös molemmilla meillä. Ahtauden määrä arvioidaan ja lasketaan aina potilaskohtaisesti, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa siitä, tarvitaanko hampaita esimerkiksi poistaa. Minulla ahtautta oli sen verran vähän, että kaarten tasoittelu ilman poistoja oli mahdollista. Kurssikaverillani päädyttiin poistamaan yksi alaetuhammas, jotta hampaat mahtuisi kivasti riviin.

Olin kypsytellyt ideaa oikomishoidosta jo kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kuitenkin aloitusajankohta oli vasta nelosen syksyllä, kun kliinistä kokemusta oli karttunut hieman enemmän. Oli kätevää, kun kaverini halusi oikomishoitoon myös, oioimme toinen toisiamme samaan etenemistahtiin.

Monia hirvittää ajatus siitä, miltä oikomiskojeet näyttävät suussa, varsinkin aikuisiällä. Meillä kului hoitoon aikaa 1,5vuotta, mikä tuntui alussa pitkältä! Yli vuosi hammasraudat suussa tuntui oudolta ja pelottavalta itsetunnon latistajalta, ajatus erityisesti oikomishoidon kestosta jännitti. Välillä sitä kärvistetysti ajatteli, että oikomishoidon aikana voi unohtaa kaiken sosiaalisen elämän, ainakin kaikki romanssit voisi heittää suosiolla syrjään. Toisin kävi.. Ikinä en ole kuullut keneltäkään, että "lähdetään treffeille kunhan saat raudat pois" tai että "olisit ehkä söpö ilman rautoja", jopa päinvastoin. Ja meninpähän sitten telkkariinkin hammasraudat suussa.. Heh.
Hammasraudoista tulee ihan varmasti nopeasti osa itseä, eikä niitä tarvi yhtään häpeillä tai peitellä. Paljon on omasta asenteesta kiinni, millaista elämä hammasrautojen kanssa on. Kun kantaa raudat kunnialla ja on esimerkiksi valmis kertomaan ja puhumaan niistä, niin ei varmasti kukaan tule sanomaan, että "onpa rumat" tai mitään muutakaan ilkeää. Itäisessä Aasiassa raudat on merkki varallisuudesta ja ainakin itse sain Thaimaassa huomata, miten haltioituneita paikalliset olivat siitä, että minulla on ihan oikeat raudat suussa. Siellä päin yleisempiä olivat kaupasta ostetut feikkiraudat.

Ennen oikomishoitoa meillä sattumoisin on ollut valokuvausharjoitus koulussa, tässä siis hienot (ja niin tarkat, että näyttää ihan järkyttävältä) alkukuvat kaarista ja purennasta ennen oikomishoitoa. Näissä kuvissa on siis paikkaamattomat hampaat. Joku varmaan hoksasikin yläseiskoissa (eli viimeisissä kaaren hampaissa) pelottavat mustat pisteet. Nämä on siis remineralisoitunutta kariesta (eli pysähtyneet reiät), jotka röntgenkuvan mukaan kyllä ulottuvat hammasluun puolelle, eli olisivat paikattavia. Toinen on paikattu, toinen näyttää suussa edelleen tuollaiselta mustalta pisteeltä ja on kyllä täysin oireeton.
Näistä alkukuvista voi hoksata myös, että minulla puuttuu jokaiselta sektorilta (yhdestä neljänneksestä) yhdet hampaat. Minulla on lapsena oikomishoidossa poistettu ahtauden takia kaikki neloset (kulmahampaan viereiset hampaat).

Näistä alkukuvista näkyy myös hyvin, miten molaareissa (poskihampaissa) minulla on hypoplasia-vaurioita: eräänlaista kiilteen kehityshäiriötä, jotka on tosi yleisiä. Hypoplasia voi olla vaaleampia/ruskeampia laikkuja, yleensä etu- ja poskihampaissa. Etuhampaiden välissä näkyy myös kellertävämpi osa, tämä on vanhaa yhdistelmämuovia, jolla on korjattu etuhampaiden välistä rakoa ja muovin sauma tahtoo värjäytyä. Sittemmin sitäkin on kyllä putsattu. :)

Muutama kuva rautojen kanssa. Näissä oikomishoito kylläkin jo aika loppupuolella. En jaksanut kovin pitkälle arkistoja selata, että olisin löytänyt lisää rautakuvia, mutta jonkin verran niitä kyllä pyörii instassa ja kirjoittelinpa tänne blogiinkin postauksen siitä, kun sain raudat suuhun 2015. Viimeinen kuva on mun eteläafrikan bachelor-reissulta. Sielläkin mä pyörin tunnollisesti kuminauhat suussa(ainakin öisin)... :D

Ja nyt sitten niitä "jälkeen"-kuvia. Valitettavasti nämä kuvat on napsittu ihan vain kameran kännykällä, eikä ihan samanlaista tarkkuutta ole. Kuitenkin hammaskaarten muodon muutos näkyy hyvin. Kuvista voi myös hoksata retentiolangat, eli suulaen ja kielen puolelle kiinnitetyt metallilangat, jotka pitävät sitten saavutetun oikomistuloksen yllä.

Monia ihmetyttää, miten oikomishoitoon menee niin kauan. Esimerkiksi kun katsoo minun ennen ja jälkeen kuvia, ei hampaita kovin radikaalisti ole liikuteltu mutta silti aikaa meni 1,5vuotta. Hampaita liikuteltaessa täytyy ottaa huomioon, että juuret on luun sisällä ja hampaat on eläviä. Hampaan sisällä kulkee siis hermoja ja verisuonia, joiden täytyy "pysyä hampaan liikkeessä mukana". Jos hampaita liikutetaan liian kovilla voimilla, voi seurauksena olla hampaan nekroosi (kuolio) tai juuren sisäinen/ulkoinen resorptio (yhdenlainen kuluminen). Toinen syy siihen, miksi hampaita liikutetaan hitaasti, on palautuminen, Mitä hitaammin muutokset tapahtuu, sen paremmin hampaat pysyvät uusilla paikoillaan. Eli nopeasti saavutettu tulos todennäköisesti lähtisi myös nopeammin palautumaan (vaikkakin retentiolangat ja levyt estävät palautumista). Kolmas seikka voisi olla kipu. Jo pienet liikutukset aiheuttavat hampaissa melkoisia tuntemuksia (yksilöllistä miten kovina muutokset koetaan), suuret muutokset kerralla voisivat viedä koko purukaluston tosi herkäksi.

Ja sitten viimeisenä muttei vähäisimpän: purenta. Monesti alkaa oikomishoidon edetessä näyttää siltä, että kaaret on jo suorassa ja näyttää tosi hyvältä, mutta silti jotain vielä säädetään. Tärkeää olisi ymmärtää, että esteettisten seikkojen lisäksi leukojen pitäisi myös sopia yhteen mahdollisimman hyvällä tavalla ja liikkua toisiaan vasten suotuisasti. Yleensä tavoitteena on ns Angle I/I purenta sekä kulmahammasohjaus. Angle-purennalla tarkoitetaan sitä suhdetta, miten kuutoset purevat toisiaan vasten (eli ensimmäiset poskihampaat), tavoitteena on siis, että yläleuan kuutonen on puolikkaan alakuutosta taaempana. Kulmahammasohjauksella puolestaan tarkoitetaan sitä, miten leuat liukuvat sivusuunnassa, tavoitteena on, että ainoastaan kulmahammas liu'uttaa liikkeen toiselle puolen (demonstroin alemmassa kuvassa). Nämä on esteettisesti pieniä juttuja, mutta toiminnallisuuden kannalta tärkeitä esimerkiksi leukanivelvaivojen ehkäisemiseksi. Toki on vielä muitakin asioita ja juttuja mitä oikomishoidon aikana seurataan, mutta en nyt puutu enempää niihin!

Oon kyllä onnellinen mun uudesta hymystä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tänään kävin vielä valkaisukurssilla teettämässä valkaisulusikat niin saan mun suorasta rivistä entistä valkeamman. :) Kerron valkaisusta vielä enemmän kevään aikana. Ja kysykää ihmeessä, jos hammassanasto meni yli hilseen tai joku jäi epäselväksi.Snäpissä on pystynyt enemmänkin seuraamaan mun oikomishoidon etenemistä: sc: veera127

-V

Hammaslääkisopiskelijan fiilikset kiteytettynä

Aika kultaa muistot. Ensimmäiset vuodet hammaslääkiksessä on enää kaukaisena mielessä, hyviä vuosia, lukemista, ryhmäharkkoja, biletystä, uusia tuttuja jne. Sitä odotellessa, että aika kultaisi tämän viimeisenkin vuoden. Hulluinta tässä "viimeisessä" vuodessa varmaan on se, että vaikka kuinka istut koulussa aina kun mahdollista, käyt luennoilla, läpäiset tentit ja olet aina klinikassa tekemässä potilastöitä, kun se on mahdollista ja sallittua, et silti välttämättä voi olla varma valmistumisestasi.

Jos mennään esimerkin tavoin vähän tuohon klinikan maailmaan, siihen mitä me potilaiden kanssa tehdään, tai mitä meidän ainakin pitäisi yrittää tehdä.

Meillä on tosiaan viikossa normaalisti 4 klinikkavuoroa, joista kaksi aamupäivällä klo 8-11.30 ja kaksi iltapäivällä 12.30-15.30, yhteensä potilasaikaa on viikossa siis 13tuntia, kuulostaa paljolta! Tämä tuntimäärä ei vaan tunnu riittävän sitten mihinkään, ja siihen on monia syitä. Yksi syy on se, että omien potilaiden hoitamisen lisäksi pitää meidän suorittaa niin sanottuja poleja. Nämä on vastaanottopoleja eri oppiaineille/aihealueille ja joka viikko kukin opiskelija joutuu yleensä vähintään yhden klinikkavuoron käyttämään poleihin. Polit on varmiiksi meille jaettu, eikä näille vuoroille saa ottaa muita potilaita, koko vuoro (3-3,5h) menee siis muuhun kuin omien potilaiden hoitamiseen. Poleja ovat esimerkiksi lasten-, oikomis-, kirurgia-, limakalvosairaudet-, särky- ja lohkeamapoli. 

Toinen syy tuntien riittämättömyyteen on se, että niinkuin aina ja kaikessa, myös vuoroissa/niiden kestoissa on poikkeuksia. On esimerkiksi päiviä, kun opetusta ei järjestetä opettajien koulutuksen takia. Tai päiviä, kun meillä on lyhennettyjä vuoroja potilastapasseminaarien (osallistumispakko) takia. Joskus on myös vuoroja, kun salissa on opettajia vain tietyiltä oppialoilta, esimerkiksi protetiikkaa ei voi tehdä, mutta muu hoito onnistuu. Vaikka nyt saman viikon aikana omille potilaille käytettävissä oleva aika olisi polin ja potilastapausseminaarin jälkeen lyhentynyt 8,5 tuntiin, kuulostaahan se edelleen paljolta... Silti se ei vain riitä.

Normaalisti esimerkiksi lohkeaman paikkaukseen on varattu terveyskeskuksessa yleensä se puoli tuntia. Tämä aika riittää hyvin, kun kyseessä on ns. normaali lohkeama, hammas ei siis vaadi paikkaukseen erikoistekniikoita tai muuta sellaista. Opetusterveyskeskuksessa aikaa menee helposti 2 tuntia, tai jopa koko vuoro 3,5 tuntia. Vuoron alussa opiskelija varautuu toimenpiteeseen keräämällä omaan "boksiin" eli pieneen hoitohuoneeseen tavarat mitä hän uskoo tarvitsevansa. "Normaalissa" vastaanottotilanteessahan hoitaja siivoaa ja varustaa hoitohuoneen hammaslääkärille. Koulussa puolestaan valmistamme hoitohuoneen itse, ja haemme tarveaineet tarveainepisteistä, bokseissa ei siis ole valmiina juuri mitään välineitä. Jos mennään kuvitteelliseen tilanteeseen (tai saattaapa olla ihan oikeakin tapaus :D ) niin homma selkeytyy...              Olen varannut potilaalleni ajan aamuksi klo 8, olen paikalla 7.30, vaihdan vaatteet, siivoan boksin ja kerään tarvittavat aineet. Tarkoitus on ottaa tarkkuusjäljennökset irtoproteesia varten. Olen varannut kaikki protetiikassa tarvittavat jäljennösaineet ja muutenkin pyrkinyt katsomaan, että minulla on kaikki tarvittava. Olen varannut aikaa kaksi tuntia, jonka jälkeen minun pitäisi ottaa toinen potilas. Kun otan potilaan hoitohuoneeseen klo 8, ilmoittaa hän, että hammas on lohjennut. Lohjennut hammas sattuu olemaan suunnitellun proteesin tukihammas, eli hammas on pakko paikata, ennen tarkkuusjäljennöksen ottoa. Suunnitelmat uusiksi. Sanon potilaalle, että pitää hakea tavaroita, enhän ollut valmistautunut paikkaukseen, eikä minulla ole boksissa mitään siihen tarvittavaa. Juoksen ympäri klinikkaa keräilemässä poranteriä, matriiseja ja muita paikkaukseen tarvittavia asioita. Tulen takaisin boksiin ja laitan nimeni "karieslistalle", jotta opettaja tulisi katsomaan alkutilanteen. Emme siis saa paikata mitään ennen opettajan lupaa, myös tietyt välivaiheet tulee aina näyttää opettajalle. Laitan nimeni listaan, mutta minua ennen listassa on 12 nimeä, odotan puoli tuntia, ennen kuin voin edes aloittaa. Kello on 8.45, opettaja katsoo alkutilanteen ja saan aloittaa paikkaamisen. (Tässä vaiheessa kaiken juoksemisen ja jonottelun jälkeen aikaa on siis mennyt jo 45min, kun terveyskeskuksessa homma olisi jo tehty.) Näin viimeisenä vuonna työtahti alkaa olla jo melko nopea, muotoilen nopeasti kaviteetin (eli se poralla tehtävä "kolo" mihin paikka-aine sitten tulee) ja asetan valmiiksi hampaaseen matriisin (oikaisin jo yhden välivaiheen, normaalisti kaviteetti täytyy näyttää ennen matriisia, mutta odotellessa ei ole muutakaan tekemistä, niin päätän asetella muotin valmiiksi). Opettaja katsoo ja hyväksyy molemmat, pääsen täyttämään (eli paikkaamaan) kaviteetin. Olen valmis klo 9.30, odotan opettajaa ja lopulta hänkin hyväksyy tekemäni paikan klo 9.45. En ehdi ottaa suunnittelemiani tarkkuusjäljennöksiä ja toinen potilas odottelee jo vuoroaan. Sovimme vielä uudesta ajasta, mitä on vaikeaa löytää. Seuraava yhteensopiva aika menee kolmen viikon päähän, kokeillaanpa silloin tarkkuusjäljennöksiä uudelleen.... Siivoan boksin, kerään seuraavaa potilasta varten tarvittavat aineet ja olen 15 minuuttia jo myöhässä. Hiphurraa, en ehtinyt käymään edes vessassa! Mutta kyllä hammaslääkiksen työtahdissa pissahätäkin unohtuu.

Esimerkkiin voi samastua varmasti jokainen hammaslääkiksessä opiskellut. Turhautuminen on suurta, kun itsestä riippumattomista seikoista työt myöhästyy, hoito viivästyy ja valmistuminen on vaakalaudalla. Meillähän tullaan tekemään vaikka se yksi puuttuva proteesi seuraavana syksynä, jos kevään aikana ei yksinkertaisesti ehdi.

Koulun ohella käyn tekemässä myös töitä hammaslääkärinä, aina silloin kuin mahdollista. Töissä osaa arvostaa sitä, mikä koulussa on hyvin ja päinvastoin. Koulussa tehdään usein viimeisen päälle hyvää jälkeä, potilaat kyllä hoidetaan hyvin mutta etenemisaikataulu on opiskelijalle henkilökohtainen rasite. Ihan oikeasti jokainen meistä tekisi varmasti mielellään pelkkää priimaa, täydellisiä paikkoja, kontrolleja kontrollin perään ja laadukasta työtä, mutta kiire ja paine voi pilata tai tehdä hyvästä työstä sekundaa. Jos meillä koulussa ei olisi niin kovat suorituspaineet valmistua, ehkä malttaisimme paremmin panostaa jokaiseen yksittäiseen paikkaan, eikä esimerkiksi proteesien tekovaiheeseen olisi niin kiire. Töissä taas yhden paikan rakentamiseen ei yksinkertaisesti voi käyttää kolmea tuntia. Jokaisessa terveyskeskuksessa olisi vuoden jonot, jos hammaslääkärit tekisivät juurikanavan avauksia mikroskoopin kanssa tai voisivat käyttää pelkästään tarkastuksen ja hoitosuunnitelman tekemiseen kolme tuntia. Tottakai työtahti on parempi, mutta joskus myös on pakko tehdä ja ehdottaa ratkaisuja jotka ovat vain "helppoja" ja nopeita.

Anyway, on ihanaa päästä töihin ja käydä töissä! Koulussa aion tehdä vielä kevään aikana itselle vieraampia juttuja, keraamisia paikkoja, ja pari laminaattia. Uusia juttuja on aina hyvä harjoitella kun opettajat ja alan prot ovat lähellä ja konsultoiminen on helppoa. Enää yksi lopputentti, muutama kuukausi koulussa ja viimeiset potilashommat, sitten alkaa syventävä käytännönharjoittelu terveyskeskuksessa. Varmasti kerron lisää siitä ja myös hammaslääkiksestä, kunhan pääsen tästä stressikeväästä jotenkin kunnialla läpi.

Näissä kuvissa pyörivät sukat on muuten Color4Care:lta tilattu, toimii kivasti hoitoalalla, missä paljon pitää olla jalkojen päällä. Me hammaslääkärit ei kauheasti seistä (:DD) paitsi koulun klinikassa, missä juostaan paikasta toiseen, mutta tykkäsin näistä kyllä silti. Tukisukat oli tosi napakat jalassa, pysyi hyvin koko päivän ja jopa illalla treenatessa, värivaihtoehtojakin löytyy varmasti jokaiseen makuun. :)

Vastaan vielä muutamiin kysymyksiin, mitä tullut blogin puolelle.

"Mitä oot tykänny hammaslääkiksestä tähän mennessä kokonaisuutena? Onko hammaslääkis vastannut odotuksia?"
Oon tykännyt kyllä hammaslääkiksestä, ja varmasti paljolti myös siksi, että oon oikeesti ammattina tästä ylpee. Ekat vuodet tuntuu näin jälkikäteen jopa aika turhilta. En oikein osannut odottaa, millasta tää opiskelu tulee olemaan, Jotenkin sitä oli tottunut vaan lukemaan. Mutta hammaslääkiksessä (3.vuodesta eteenpäin) on tosi paljon kliinistä harjoittelua ja tekemistä, ja se on kyllä ehdottomasti plussaa.  Ammatissa on myös ainakin mulle paljon plussapuolia verrattuna normi lääkikseen: päivätyö, pikkutarkka tekeminen ja toimenpidekeskeisyys .

"Mitkä jutut oot kokenu hyväks, mitkä huonoks hampaalla?"
Hyvää on se, että koulutus antaa oikeasti hyvät valmiudet työelämään. Huonoa on sitten se, että tämä koulu on oikeasti todella stressaava ajoittain henkisesti, erityisesti sellaisissa asioissa, mihin itse ei juurikaan voi vaikuttaa. Parantamisen varaa koulutusohjelmassa ja organisoinnissa olisi.

"Millainen sukupuolijakauma Oulun hampaalla on?"
 Meidän kurssilla on naisia on noin 30 ja miehiä noin 15. Aika naisvaltainen ala taidetaan olla, mutta käsitykseni mukaan jollain vasta-aloittaneella kurssilla oli tosi paljon miehiä..

Stressitöntä keväänjatkoa kaikille!

-V

Viimeinen vuosi hammaslääkiksessä

Viides opiskeluvuosi hammaslääkiksessä. Huh. Tämä teksti on ollut tarkoitus kirjoittaa koko syksyn, ehkä opiskelujen kuormittavuudesta parhaiten kertookin juuri se, että postaus on ulkona vasta nyt, joululomalla. Takana on 4,5 vuotta hammaslääkistä, loppusuora häämöttää.

Minä olen nyt 25-vuotias, pian valmis hammaslääkäri. Jotenkin ihan hurjaa, että tämä koulu on kohta ohi ja etten koko 25 vuoden aikana ole paljoa muuta tehnytkään kuin opiskellut. Ensin peruskoulut, lukio, valmennuskurssi ja lääkis. Lääketieteellinen pääsykoe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valmennuskurssin käyminen valmistaa hyvin siihen rytmiin, mitä myös hammaslääkiksessä kannattaa ylläpitää. Kannattaisi.. Kukapa meistä ei jättäisi asioita viime tinkaan aina joskus.

Meillä Oulun hammaslääkiksessä luennot ovat pakollisia, vaatimukset potilastöissä ovat korkeita ja lopputentit ovat haastavia. Ja kun yhdestä tentistä selviää, on toinen tentti jo muutaman viikon kuluttua. En oikeastaan tiedä, miten saisin tämän viimeisen vuoden kuulostamaan tekstissä niin rankalta kuin se oikeasti on. Ainakin kun vertaa opiskelua muihin aloihin ja myös muihin hammaslääkiksiin, tuntuu välillä siltä, että meitä rangaistaan jostain, halutaanko meistä viimeisetkin mehut pihalle ennen valmistumista. No, positiivista on se, että Oulusta valmistuneita hammaslääkäreitä arvostetaan kentällä. Juttelin nopeasti yhden viime vuonna Oulusta valmistuneen hammaslääkärin kanssa, on kuulema outoa kun voi käydä vain töissä. Stressi on murrososa siitä, mitä se opiskeluaikana on, illat ovat vapaat, joskus on jopa sellainen "ei ole mitään tekemistä" -hetki.

Jotenkin tästä kaikesta kuitenkin selviää. Aina yksi tentti ja potilas kerrallaan eteenpäin. Muutama työpäivä joka viikko, välillä kaupassa, välillä hammaslääkärinä. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että jättäis koko homman kesken, Jos vain kävisinkin kaupan kassalla töissä tai vaikka jakaisin postia. Elämä olisi ihanan stressitöntä. Tai mitä jos vaihtaisikin hoitajapuolelle, ojentaisi instrumentteja ja imuroisi sylkeä, kun toinen tekisi työn. No, nämä ei joka tapauksessa ole suuntia mihin lähtisin, tämä ei ole hetki milloin saa luovuttaa vaikka rankkaa onkin.

Joskus alkaa jopa ärsyttää, kun joku puhuu siitä, miten on rankkaa. Rankkaa käydä töissä tai vaikka ihan töissä ja salilla. Tottakai jokainen meistä kokee asiat erilailla, ja jokainen tavallaan on oikeutettu stressaamaan omista asioista ihan millä levelillä tahansa. Mutta kuten varmaan joka ikisessä tekstissäni toitotan, asioita kannattaa aina katsoa myös hieman eri kantilta. Onko työsi rankkaa? Mulla työpaikkoja on kolme. Onko opiskelu rankkaa? Kokeileppa Oulun hammaslääkistä. Onko perheessä riitoja? Kun ehtis edes näkemään perhettä joskus, niin vois riidellä. Silti minäkin yritän pysyä optimistisena, ja onnistunkin siinä ihan hyvin. Minä opiskelen kuitenkin arvostettua ammattia, minulla on työpaikka (tai kolme), minulla on ihania ystäviä ja kaikesta stressistä huolimatta porskutan jotenkin eteenpäin. Aina on jotain hyvää edessä mitä odottaa, aina on jotain minkä avulla jaksaa. Asioiden priorisoiminen helpottaa myös arjessa paljon. Ystävät ymmärtää, kun sanon että luen tenttiin. Työpaikalla ollaan joustavia sen suhteen, mitä vuoroja voin tehdä. Asioilla on tapana järjestyä.

On opiskelussa positiivisiakin puolia. Meillä on klinikkasalin yhteydessä pieni lepo/kahvinurkkaus, jossa parannetaan maailmaa, kehitetään hammaslääketiedettä ja ratkotaan ihmissuhdeongelmia. Kun opiskelu jää uskon, että päivittäinen tuttavapiiri kutistuu aika nopeasti. Näin isoa "työyhteisöä" on hankalaa löytää. Työhön ei myöskään kuulu spontaanit kaupunkikierrokset kesken päivän tai se onnen tunne siitä, kun luento loppuukin puoli tuntia etuajassa. Kyllä opiskelua tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä, ja ehkä silloin on erikoistumisen aika. Mutta nyt parasta olisi lukea kirja ilman omantunnontuskaa siitä, että pitäisi lukea parodontologiaa tai kariologiaa. Parasta olisi saada omalle tekemiselle rutiinia ja toisaalta saada myös sellainen toimeentulo, että elämä siltäkin osin helpottuisi.

Vielä vähän siitä, mitä me viimeisenä vuonna hammaslääkiksessä tehdään. Viikossa meillä on neljä klinikkavuoroa, joilla voimme periaatteessa tehdä mitä vain. Meillä on tietyt tavoitteet paikkojen, juurihoitojen, proteesien jne suhteen. Monilla viimeinen vuosi painottuu paljon protetiikan tekemiseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu, niin myös minulla. Lisäksi meillä on luentoja ja lopputenttejä. Lopputenttejä on ollut syksyn lukukaudella noin kolmen viikon välein. Lopputentit ovat kaikista isoista hammaslääketieteen oppialoista. Luennot ovat olleet usein syventäviä oman alan luentoja tai yhteisiä luentoja lääkisopiskelijoiden kanssa esim infektiosairauksista. Sitten kun lukemiselta, töiltä ja koululta ehtii, olis tehtävänä vielä syvärit eli syventävä tutkielma (vähän kuin kandi tai gradu muilla aloilla). Ja kyllä, käyn edelleen myös salilla.

Nyt olen kuitenkin lomalla, lataan akkuja että jaksan painaa taas kevään. Käyn kyllä töissä lomalla, mutta sehän on helppoa ;)

Ihanaa joulunodotusta!

-V

Spring and summer plans

Melkoinen kevät alkaa olla pian taputeltu. On kulunut jo neljä viikkoa siitä, kun viimeksi päivitin blogiani. Pahoitteluni tästä, työt ja koulu ajaa vaan joka mutkassa edelle. Kevät on ollut ehdottomasti yksi kiireisimmistä ikinä. Viime viikolla meillä on niin kutsuttu OSCE-tentti (an objective structured examination), joka on hyvin erilainen muihin tentteihin verrattuna. Tässä tentissä kohtasimme 12 erilaista hammaslääkärin työssä vastaantulevaa tilannetta. 12 rastilla oli ns. kliininen tilanne, jossa meidän täytyi osata toimia oikein (ei oikeita potilaita rasteilla). Monet kurssikavereistani olivat todella jännittyneitä, jälkeenpäin jopa opettajat sanoivat, että porukka on ollut poikkeuksellisen hermostunutta. Itse pystyin pysymään rauhallisena, rastit meni nopeasti ja pärjäsinkin mielestäni ihan kohtuudella. Tuntuu, että pienen paineen alla toimin ehkä jopa parhaiten. Otin rastit myös siltä kannalta, että tilanne oli hyvä tapa saada haaviin niitä asioita, missä olisi vielä oppimisen varaa.

Kaikki kaksitoista rastia testasivat eri osa-alueita hammaslääketieteessä. Nyt moni varmaan miettii, että "miten hammaslääketieteessä voi edes olla niin montaa osa-aluetta, eikö se ole vain poraamista ja paikkaamista?" Aihealueita, sen enempää ammattisanastoa avaamatta, olivat sosiaalihammaslääketiede, ensiapu, pedodontia, hygienia, ortodontia, parodontologia, endodontia, kariologia, suukirurgia, protetiikka, röntgendiagnostiikka sekä limakalvosairaudet. Rastilla jolta minä aloitin, oli annettu potilaan tiedot (kuvitteellinen potilas) ja hoitohistoria muutaman käynnin ajalta. Tarkoitus oli sitten vastata puhelimeen näiden tietojen lukemisen jälkeen. Hoidossa olleen miespotilaan vaimo soitti kysyäkseen, mitä miehelle oli hammashoidossa tehty. No, tietenkään toisen potilaan tietoja ei saa kertoa kenellekkään muulle, asia piti selittää puhelimeen ja sillä selvä. Varmaan suurin osa meidän kurssilla lörpötteli puhelimeen kaiken mahdollisen. Heh, en tiedä menikö jännityksen piikkiin sitten useimmilla, onneksi kuitenkin itse ymmärsin pitää suuni kiinni ja pyytää potilasta ottamaan itse yhteyttä, mikäli hoidon kulussa jäi jotain epäselvää. (Kenenkään potilastietoja ei ole siis oikeasti annettu eteenpäin vaan tilanne ja potilas olivat kuvitteelliset). Toisella rastilla eteen tuli painelu-puhalluselvytys. Kolmas rasti oli sitten 'boksin' (potilashoitohuoneen) siivoaminen normaalin paikkaustoimenpiteen jälkeen.

Olen aiemmin paljastanut, että tänä kesänä hammaslääkärin työt kutsuisivat minua Helsingissä. Tilanteisiin tuli kuitenkin muutoksia ja osittain olosuhteiden pakosta jäänkin sitten Ouluun. On jännittävää ja mukavaa päästä vihdoin tekemään työkseen sitä, mitä tässä ollaan jo monta vuotta opiskeltu ja harjoiteltu. Meitä hammaslääkäriopiskelijoita testataan monin tavoin ja OSCE-tentti on vain yksi vaatimus sille, että kesällä hammaslääkärinä työskentely on mahdollista. Vaatimuksia ovat mm. tietty määrä paikkoja ja juurentäyttöjä, hyväksytysti suoritettu hampaan näyttöpoisto sekä tarvittava määrä lausuttuja rtg-kuvia. Näissä vaatimuksissa on kuitenkin paljon eroja eri kaupunkien välillä Suomessa, mutta vielä enemmän eroja maiden välillä Euroopassa. Oulussa meillä on käsitykseni mukaan suurimmat luvut eri toimenpiteiden suhteen, mikä on hienoa mutta toisaalta myös stressaavaa. Työnantajat arvostavat sitä, että olemme tehneet potilastöitä paljon. Toisaalta kyllä monet kurssikaverini tuskailevat, että saavat tarvittavan määrän juurentäyttöjä tai paikkoja kesään mennessä. Itse olen onneksi saanut jo kaikki suoritteet kasaan ja voin ottaa loppukevään hieman rennommin keskittyä potilaisiin rauhassa ja suunnitella edessä häämöttävää lomaa. Kyllä.. LOMAA!!

Minulla jää yksi viikko koulun loppumisen ja töiden alkamisen väliin, joten mitäpä sitä muutakaan reissukärpäsen purema tekisi. Ei tainnut olla ensimmäinen (eikä ehkä viimeinenkään kerta), kun pakollisen luennon aikana päädyn varaamaan lennot. Tällä kertaa varasimme ystäväni kanssa lennot Tel Aviviin Israeliin. En malta odottaa, että pääsen näkemään vähän ison kaupungin elämää ja loikoilemaan rannalle. Viikon matka menee äkkiä, mutta tulee ehdottomasti tarpeeseen. Olen käynyt aiemminkin Israelissa mutta en ikinä Tel Avivissa. Hauskaa, jännittävää ja erilaista, can't wait!

What a spring! It's been four weeks since my last post, sorry about that. The spring has been without a doubt, one of the busiest periods during my studies. Last week we had so called OSCE examination (an objective structured clinical examination) which was different to all the other exams we've been through. In this exam we were in a 'normal clinical setting' facing different kind of patients (not real patients) and we had to know what to do. Many of my course mates were really nervous but I was able to relax and take it easy, I took it as a good way to learn if there was anything I still need to learn before working the first summer as a dentist.

In this test we had 12 different example tasks, all testing different categories of our studies. This test is the same for every dental school in Finland. Couple examples of about what we had to do. My first task was to read through one male patients records and then answer to phone when this patients wife called. Obviously we are not allowed to give any patients information to anyone but themselves, especially in the phone. So if a student gave information to this lady about his husband, the task was failed. If not, the task was passed. I passed this one, but I think most of my friends failed. Maybe it's because they were nervous and couldn't think clearly. Afterwards it's kinda funny. (Remember that no real information was given, these patients and the call was fake). '
My second task was an emergency situation and I had to give cardiopulmonary resuscitation to a patient. Third task was to clean a small reception room properly after patients visit.

I've said before that this summer I'll work in Helsinki but under the circumstances I had to reconsider my decision and I chose to stay in Oulu. I am excited to finally be able to do what I've been practicing. We are tested many ways, and the OSCE is just one of them. There is a huge difference between cities in Finland and even bigger difference between countries in Europe about how many fillings or extractions we need to have before being able to work 'alone'. I've heard that in Oulu we have the biggest numbers compared to others when it comes to all these performances. It's a good but also a stressful situation. Many of my friends struggle having enough root canal fillings or normal fillings under the short period of time. I'm in a lucky situation having them all already, so now I can just take it a bit easier, threat my patients at peace and wait for my vacation. Yes... Vacation!! 

I'll have a week between the end of the semester and the start of the work. So, today, during compulsory lecture I booked flights to Tel Aviv with my friend. It was not the first time (maybe not even the last) when I book extempore flights during lectures. I am so super excited, and in a desperate need for this vacation. Even though it only lasts for a week we will have so much fun I think. And hopefully a good tan too. I've been in Israel before but not in Tel Aviv. I can't wait to see the big city and sunbath at the beach.

-V

Millaista hammaslääketieteen opiskelu on? / What is it like to study dentistry in Finland?

Millaista on hammaslääkäriksi opiskelu Suomessa, Oulun yliopistossa. Hammaslääketieteen koulutusohjelma kestää 5,5 vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat ns. prekliinisiä, opiskelemme siis täysin samoja asioita kuin lääketieteen opiskelijat: anatomiaa, fysiologiaa, farmakologiaa, biokemiaa jne. Ensimmäinen vuosi eli ns. fuksivuosi meneekin lähinnä tutustuessa yliopiston toimintaan ja muihin ihmisiin, sekä bilettäessä. Fuksivuonna opiskelu on uutta ja jännittävää, on kiva tilata kaikki mahdolliset kirjat, vapaaehtoisten luentojen välistä jättäminen tuntuu väärältä, ja vapaa-ajallakin lemppari puheenaihe on lääkis. Ammatti-identiteetti ja ylpeys alkavat pikkuhiljaa jo muodostua, vaikka varsinaisesti on vasta pintahipaistu lääketiedettä. Fuksivuonna sitä kuvittelee itsensä valkeaan lääkärintakkiin, fiksuna ja filmaattisena, kaikki langat käsissä, osaavana ja ammattitaitoisena. Yliopistosta vaan paperit ja padaaam, sitä on sitten lääkäri. Nyt näen itseni lähinnä sinisessä smurffipuvussa, tukka ponnarilla, väsyneenä ja stressaantuneena. Ja kun joku päivä saan sen tutkintotodistuksen kouraani, mietin varmaan, että "osaanko minä muka".. Lääketiede ja hammaslääketiede muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Uusia tutkimustuloksia, materiaaleja, kokeiluja ja toimenpiteitä julkaistaan päivittäin. En usko, että tällä alalla voi ikinä olla täysin valmis, Tieto muuttuu ja sen mukaan on elettävä. Fuksivuoden kukkoilut ja rehentelyt tuntuu näin jälkeenpäin hassulta, kyllä se realiteetti sitten iskee, kun pääsee siirtymään potilastöihin. Ensimmäisenä vuonna myös pippaloissa juokseminen ja baareissa ravaaminen oli lähes viikottaista. Nyt istun laskiasena kotona tentin jälkeen kirjoittamassa blogia, koska hei: tänäänhän mulla on aikaa eikä kuitenkaan kannata lähteä ulos: huomenna minulla on potilastöitä aamulla klo 8.

Toisena opiskeluvuonna tenttien läpäiseminen ja opiskelutahdissa pysyminen on tärkeämpää. Lääketieteellisessä tiedekunnassa, toisin kuin muissa tiedekunnissa, aikataulut ja lukujärjestykset on kaikille opiskelijoille ennalta suunniteltu. Valinnanvaraa ja vapautta ei ole. Mikäli haluaa kolmantena opiskeluvuonna siirtyä potilastöihin, tulee kaikki tentit olla läpäistynä. Toisena opiskeluvuonna myös opiskeltavan tiedon kyseenalaistaminen, erityisesti meidän denttarien keskuudessa, on hyvin yleistä. Miksi hammaslääkärin tulee tietää, kuinka sydän toimii tai millainen on keuhkojen histologinen kuva.. Opiskelijat eivät malta odottaa klinikkaan siirtymistä, siis kolmatta opiskeluvuotta ja oikeiden potilaiden kohtaamista. Toisena opiskeluvuonna sitä katsoo ylemmän kurssin opiskelijoita lähes ihailevasti. Tuntuu, että he osaavat jo kaiken, hehän ovat opiskelujen loppuvaiheessa, melkein hammaslääkäreitä siis jo! Kovasti puhutaan siitä, kuinka "ensi vuonna... ensi vuonna päästään klinikkaan". 

Kolmas vuosi on hammaslääketieteen opiskelijoille se vuosi, kun koko homma menee uusiksi. Mikroskooppiin tuijottelu ja farmakologian luennoilla istuminen vaihtuu porausharjoituksiin movipäillä ja -hampailla. Ei enää yhteisiä luentoja yleisen puolen opiskelijoiden kanssa, eri opettajat, eri rakennus ja kaikki opiskeltava tieto liittyy suuhun ja hampaisiin. Poraamista, paikkojen tekemistä ja hammaskiven poistoa. Jännitys ja uutudenviehätys on palannut, aika lentää siivillä kun opiskelijat yrittävät tehdä ideaalikaviteetin muovihampaaseen. Kolmas vuosi menee harjoitellessa kädentaitoja ja opiskellessa hammaslääketieteen perusasioita. Pikkuhiljaa alkaa muodostua käsitys siitä, mitä se hammaslääketiede oikeasti on. Perheenjäsenet ja ystävät alkaa kertoa oireistaan ja hammaslääkärikokemuksistaan, tässä vaiheessa opiskeluja (3.lukuvuosi ennen joulua) vastaukset on lähinnä onnekkaita arvauksia. Potilastyöt pyörähtävät paremmin käyntiin vuodenvaihteen jälkeen, mikäli kaikki vaadittavat kokeet on läpäistynä. Kolmantena vuonna potilaita hoidetaan yhdessä parin kanssa. Potilaan kohtaaminen on helpompaa ja epävarmuus voi helpottua, kun kaveri on ihan samassa tilanteessa ja pitelee imuria siinä vieressä. Ensimmäinen oikean elävän hampaan poraus ihmisen suussa jännittää, muistan varmaan ikuisesti miltä näytti kariesleesio, josta minä aloitin. Lisäksi potilaan edessä haluaa näyttää coolilta, tai edes siltä, että tietää suunnilleen mitä tekee. Ja kyllä jokainen siihen vaiheeseen päässyt tietääkin jo miten poraa pidellään, ainoastaan epävarmuus ja kokemattomuus syö itsetuntoa. Hiljalleen alkaa rakentua varmuus ja luottamus omaa tekemistä kohtaan. Itsetunto kohoaa, ammattiylpeys siinä samalla. Hommat rullaa ja suoritteita alkaa rapista. Onnistumisen tunteita ja iloa, kunnes sitten jossain vaiheessa matto vedetään kokonaan jalkojen alta. Epäonnistuminen potilastöissä, tai huono tulos. Hylsy tentistä, huono lääkäri-potilassuhde: tietämättömyys ja epävarmuus voivat palata hetkessä. Kevättä kohden potilaita alkaa kasaantua, eikä annettavia aikoja ole. Tenttejä ja lukemistakin riittää, stressitaso kohoaa eksponentiaalisesti kunnes yhtäkkiä on kesä. Kolmas opiskeluvuosi menee hujauksessa, ja kesälomille lähdetään edelleen vähän häkeltyneenä siitä, että mitä sitä tuli koko vuosi touhuttua.

Opiskelen nyt neljättä vuottani hammaslääkiksessä. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna työskentelemme yksin, ilman opiskelukaverin tarjoamaa henkistä tukea ja imurointiapua. Lukuvuoden aloitus elokuussa tuntui stressaavalta: suoraa kiinni potilastöihin, yksin ja muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tuntui, että tatsi on ihan hukassa, miten sitä poraa pideltiin ja mitä materiaaleja pitikään käyttää. Kaikki stressaus oli kyllä ihan turhaa, potilastyöt lähti sujumaan luontevasti ja yksintyöskentelyyn tottui nopeasti. Neljäntenä vuonna meillä on enemmän aikaa potilastöihin, potilaiden määrän lisääntyessä lisääntyy myös vastuu. Tekeminen on myös erittäin suorituskeskeistä, tarvitsemme tietyn määrän paikkoja, hampaan poistoja jne. jotta voisimme työskennellä hammaslääkärin tehtävissä ensi kesänä. Samalla alkaa tajuta, miten hammaslääketiede on paljon muutakin kuin vain poraamista ja paikkaamista. Pikkuhiljaa alkaa käsittää, mitä asioita osaa, missä kaipaa lisää harjoitusta, mikä kiinnostaa ja mikä ärsyttää. Viikottain meillä on 4 noin kolmen tunnin mittaista potilasaikaa annettavana. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, vaikka usein tuntuu, ettei sekään riitä mihinkään. Opetusterveyskeskuksessa työskentely on kuitenkin jonkin verran hitaampaa. Opettajaa joutuu usein odottelemaan, kädentaidot eivät ole niin harjaantuneet, kuin vanhalla konkarilla ja myös yksintyöskentely hidastaa jonkin verran. Esim paikatessa meidän tulee näyttää aina tietyt työvaiheet opettajalle, ennen kuin voimme jatkaa eteenpäin. 

Ennen opiskelujen alkua juttelin juuri valmistuvalle hammaslääketieteen opiskelijalle Oulun yliopistosta. Muistan esittäneeni kysymyksen "käykö monet hammaslääketieteen opiskelijat töissä opiskelujen ohessa?". Vastaus meni jotenkin näin "Ei. Jos käyt opiskelujen ohessa töissä, se tarkoittaa sitä, ettei sinulla todennäköisesti ole niiden lisäksi muuta elämää". No näinhän se tuntuu olevan, ainakin tänä vuonna. Käyn töissä n. 4 iltana viikossa, tenttejä on nyt keväällä lähes parin viikon välein, tiistaista torstaihin aika kuluu potilastöissä ja sitten muille päiville ja kaikkiin vapaisiin väleihin yritetään mahduttaa luentoja, itsenäistä lukemista ja vapaa-aikaa. Tulin jokin aika sitten kotiin tentistä, parin viikon päästä odottaa jälleen kaksi tenttiä. Mielessä on miljoona asiaa, jotka tulisi hoitaa ja muistaa. Kyllä minullekin tulee tässä tahdissa stressi ja uupumus, mutta onneksi omaan hyvät unenlahjat. Vaikka stressi ja kiire painaa päälle, olen silti kiitollinen ja onnekas, että minusta tulee vielä hammaslääkäri. Lääkäriksi kasvu tapahtuu koko ammattiuran aikana, oppiminen ja kehitys ei lopu siihen päivään, kun tutkintotodistus on kourassa. Mitä enemmän lääketieteestä ja hammaslääketieteestä opin, sitä paremmin tajuan, kuinka vähän oikeasti tiedän. Vertaistuki on ehdoton, en ole ainoa, jonka päivät ovat pitkiä ja illat stressaavia. Kaikille sattuu ja tapahtuu, meitä kaikkia väsyttää joskus. Oikeastaan luulenkin, että vain saman koulutusohjelman opiskelijat voivat todella tajuta mitä tämä koulutusohjelma vaatii. Kun potilasvuorot alkaa kahdeksalta, me olemme paikalla puoli tuntia ennemmin, kun potilas taas lähtee klo 15.30 jäämme tekemään vielä paperitöitä ja menemme sitten illaksi kotiin lukemaan tenttiin. Tämä ottaa mutta myös antaa paljon. Paras kiitos seisoo aidosti tyytyväisessä potilaassa.

What is it really like to study dentistry in Finland, in Oulu. The school takes approximately 5,5 years. The first two years we study together with the medical students, anatomy, physiology, pharmacology, biochemistry etc. The first year is all about excitement and parties. The freshmen order all possible books, go to every lesson. They are so proud to finally study dentistry/medicine that even on free-time university is the favorite topic. This is how the professional pride starts to build up. Everyone pictures themselves as a cool and good dentists, how everything is under control, just need to finish the uni first. Well every single student studying dentistry or medicine surely worked hard to go through the student selection. Afterwards it seems a bit funny and cocky, but is part of the process I guess. I also remember going out almost every week; maybe not for drinking but for some kind of an event. On the second year the pressure passing exams starts to feel more real. Everything has to be done by the end of the semester to be able to do clinical practice the following semester. Unlike other university degrees, we don't have any freedom to design our own schedule. In dental training everything is already planned for us, we just need to keep pace and pass everything. On second year dentistry students also start to question a lot why they need to study heart function or pathology. Students are anxious getting to clinical practice. They admire the upper year students and are allowed to help them in their clinical work as a dental assistant. They talk that "next year... next year we will start clinical practice". 

Third year is the year when everything changes for dental students. No more common lectures with medical students, a different building, different teachers, everything is about mouth and teeth. On third year students start to practice with fake heads and teeth. Drilling, filling, scaling and so on. The excitement is back again, time is flying when they try to drill an ideal cavity on a plastic tooth. Students practice and study, go to lectures and have few exams. They start to realize what the dentistry really is, even though you don't know much yet. Family members and friends start to ask questions about their teeth, but at this point on third year before Christmas you don't really have answers, just guesses. On the third year after New Year you start to treat your own patients (if you passed all required tests so far). At first the patients are treated together with an other student. I think I'll always remember how the first caries lesion I ever drilled looked like. Nervous is probably the word but still students need to act cool in front of the patient. Slowly students start to build confidence, are not afraid to touch patients mouth or turn their head, have moments of success and happiness until it all comes crashing down. Soon it feels like it's too much. Too many patients, too many things to study and the technology used in the clinic. Students making couple mistakes here and there, fail in a test, stress-level is growing and then suddenly it's summer vacation. Third year went so quick and the summer starts when everyone is still confused what happened. 

 I'm at my fourth year now. Unlike last year, this year we work alone, without supporting friend assisting next to. The start in August was once again stressful. After summer I felt like I don't have the touch, how to hold the drill or what materials to use. It was all in my head, everything started well, working alone was fine and I got used to it quickly. On fourth year, we have more time for patients the responsibility is growing and we really start to realize how much more dentistry is than just drilling and filling. What I'm good at, what I need to practice more, what I like and what I don't like, it's all starting to form in my mind. We have 4 appointments to give to patients a week. It's enough, beside all the other work there is to do. Before I started studying dentistry I talked to a guy who was just finishing dentistry studies in the University of Oulu. I remember asking "do people often work on the side, while they study?". The answer was pretty much this "nope, if you work and study you have to forget all other life". And yes, this year it really feels like that. I'm just home from an exam, I have two other exams waiting in two weeks. Million things in my mind to take care of. Work for four days a week, clinical practice from Tuesday to Thursday, lectures and exams. I am stressed and sometimes exhausted, thank god I have good sleeping skills. But at the same time I'm so grateful and exited to actually be a dentist one day. The road to success is just always under construction. The more I learn about the dentistry and medicine the better I realize how little I know. Peer support is one of the most important things to keep me going. Calendar is probably the most important item for me, and a sincerely thankful patient is when I get the best acknowledgement. 

-V