keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Greetings and tips from Thailand

Terveisiä lämmöstä. Täällä sitä kierrellään pitkin saaria ja rantoja, voin sanoa, ettei ole paljon jaksanut läppäriä avata. Minulla oli siis lennot Phuketiin, jossa yövyin kaksi yötä Patongilla. Patongilta jatkoin matkaa Phi Phin kautta Koh Lantalle. Lantalla öitä vierähti useampi, saarta tuli koluttua läpi skootterin selästä muutaman ruotsalaisen kanssa. Koh Lantalta sitten edelleen pienemmille saarille paratiisimaiselle Koh Ngaille ja sitten lähellä sijaitsevalle Koh Mookille. Nyt istun minibussissa matkalla Krabille. Tykkään liikkua siis suhteellisen paljon täällä, haluan nähdä uusia paikkoja ja tutustua uusiin ihmisiin. Muutama löhöpäiväkin on mahtunut mukaan mutta pääosin päivät ovat olleet kaikki erilaisia. Koh Ngailla kokeilimme kajakkeja, Mookilla puolestaan ajelimme pyörillä pitkin hiekkarantaa. Rentouttavaa, aktiivista ja kivaa! Olen muutenkin ollut yhtä hymyä koko ajan, jopa raudat tekivät haavan poskeen siitä syystä! heh.





Ajattelin jakaa muutamia vinkkejä Thaimaahan matkustavalle. Tämä on minun neljäs kerta Thaimaassa, joka kerta olen lomaillut paikan päällä vähintään kaksi viikkoa. Koen siis, että turistina minulla on jo ihan hyvä kuva siitä, millainen tämä maa on ja miten täällä kannattaa matkustaa saadakseen lomasta eniten irti. Muutamia vinkkejä, jotka antaisin itselleni, jos minulla olisi mahdollisuus uudelleenkokea ensimmäinen matka Thaikkulaan.

Hanki traveller-sim

Ensimmäinen asia, joka kannattaa hoitaa heti lentokentällä, on hankkia matkailijoille tarkoitettu sim-kortti. Tiedän, lomallahan tässä ollaan eikä ole tarkoituskaan roikkua puhelimessa kiinni koko aikaa, mutta internetistä on paljon hyötyä varsinkin kun tykkää lomallaan liikkua edes jonkin verran. Ja jos haluat olla tavoittamattomissa, voihan puhelimeen laittaa aina lentokonetilan päälle. (Olettaen siis, että sinulla on käytössä älypuhelin) Itse hankin sim-kortin heti lentokentältä laskeuduttuani mutta niitä saa ostettua mistä tahansa 7/11-kaupasta. En ollut varannut majoitusta edes ensimmäiseksi yöksi, minkä takia se olikin heti "to do" -listalla seuraavana. Internetin avulla majoituksen varaaminen lyhyellä varoitusajalla on helppoa, lähellä olevien nähtävyyksien löytäminen vaivatonta ja uudet ihmisetkin voi lisätä samantien facebookissa kaveriksi.  Parasta ehkä kuitenkin on se että, eksyminen on turvallista. Karttapalvelun avulla voit aina paikallistaa itsesi ja huoletta siirtyä minun vinkkiin numero kaksi.

Vuokraa skootteri

Minä en nyt sano "tapata itsesi", koska liikenne täällä on vasemmanpuoleinen ja lievästi sanottuna melko kaaoottista. Tapasin  viime reissullani varmaan viisi liikenneonnettomuudessa ollutta turistia, joista yksi oli suomalainen tyttö, ehheh. Jos et siis luota omiin ajotaitoihisi, voit ehkä hypätä seuraavaan kohtaan. Kaksipyöräisellä liikkuminen täällä vaan sattuu olemaan niin kätevää, etten voi olla suosittelematta. Skootterin saa vuokrattua joka kulmalta ja vuokraaminen on todella halpaa verrattuna kulkemiseen esimerkiksi taksilla tai tuktukilla. Skootterin päältä ehdit myös nähdä paljon enemmän. Jos pyydät taksikuskia viemään sinut hieman kauempana olevalle rannalle, niin siellä sinä sitten olet. Koko päivän samalla rannalla, etkä näe juuri mitään. Otat sitten taksin takaisin hotellille kun kyllästyt. Sen sijaan skootterilla voit mennä rannalta toiselle. Pysähtyä aina, kun näkyviin tulee kiva spotti. Ottaa kuvan tai pari ja jatkaa matkaa. Todella kätevää ja halpaa. Muista aina käyttää kypärää ja vakuutuksetkin on hyvä olla kunnossa. Rauhallisesti ja rohkeasti muun liikenteen sekaan, saatat löytää vaikka minne. Muista pitää jonkinlainen kuvakortti mukana (ajokortti tai vaikka kuvallinen kelakortti, mikä on paikallisille tarpeeksi uskottava) sen varalta, että poliisi pysäyttää sinut. Jos moottoripyörille on myös merkitty selkeät parkkiruudut, niin ei kannata parkkeerata ohi, myös täällä voi saada parkkisakkoja.






Maistele ja kokeile


Parasta ruokaa saa mielestäni pienistä kojuista ja katukeittiöistä. Olen joutunut muutamaan otteeseen kokemaan Thaimaassa ruokamyrkytyksen, joka tuli molemmilla kerroilla ravintolasta. Katukeittiössä ruoka on kuitenkin juuri valmistettua ja tuoretta, sitä mitä paikalliset syövät. Mahapöpöiltä ja ruokamyrkytyksiltä varmimmin voi välttyä vain tuomalla omat eväät. Joten kokeile rohkeasti, ei sitä etukäteen näe missä se pöpö luuraa, yleisimmin k uitenkin siellä ravintolassa (ainakin minun kohdalla), joten katuruokaa napaan vaan tästä edespäin. Yömarketeilla on myös loistava valikoima kaikkea mahdollista. Tänään aion suunnata Krabi Towniin sushille. Sushi on yksi niistä ruuista, mitä täällä kannattaa ehdottomasti kokeilla, vaikkei se varsinaisesti olekaan paikallista ruokaa.  Thaimaalainen ruoka taas on ihanaa ja erilaista verrattuna suomalaiseen. Perustana toimii yleensä riisi tai nuudelit höystöksi sitten lihaa ja rutkasti mausteita.

Tutki

Minä en tarkoita "varaa valamis retki" vaan lähde todella tutkimaan ympäristöäsi. Vuokrattu skootteri ja thai-sim auttavat tämän kohdan suorittamisessa. Jos näet kukkulan päällä buddha-patsaan, etsi tie ja aja kukkulalle omalla moottoripyörälläsi. Voit myös pysähtyä rannalle aina sellaisen ohittaessasi. Tällä tyylillä saatat löytää itsesi mitä uskomattomammista paikoista vain pitämällä silmäsi auki ja kruisailemalla ympäriinsä. Näin löysin mm. tämän upean rannan koh Lantalla.

Kingfishers beach, Koh Lanta


Älä ole tyypillinen suomalainen

Helpommin sanottu kuin tehty. Väittäisin kuitenkin, että käyttäytymällä epä-suomalaisittain saat lomastasi enemmän irti. Yritä tulla ulos mukavuusalueeltasi, hymyile ja  ole sosiaalinen muutenkin kuin vain alkoholin vaikutuksen alaisena. Sormet ei riitä laskemaan kuinka monta kertaa olen kuullut "Suomalaisten alkoholinkäyttötottumuksista".. Onhan se tavallaan ihan hauskaa, mutta myös noloa. Onko alkoholi tosiaan ainoa asia, joka saa meidän innostumaan ja puhumaan muille ihmisille. Pahinta on se, että asiasta ollaan vielä usein kovin ylpeitä. No minä ainakin teen reissuani täällä nollatoleranssilla, olen silti jopa puhunut ja saanut uusia kavereita, hullua eikö. Mitä minä ehdottaisin on, että älä hakeutumalla hakeudu paikkoihin, missä kaikki muutkin suomalaiset ovat. Ei suomalaisia nyt tarvitse vältellä, mutta eiköhän omanmaalaisia ole riittävästi Suomen rajojen sisäpuolellakin. Viimeksi, kun matkustin Thaimaassa tutustuin mieheen, joka omistaa baarin Bangla-roadilla. Hän sanoi, että valitettavasti se tuntuu olevan pohjoismaalaisten tapa matkustaa. He tulevat Phuketiin, koska muutkin pohjoismaalaiset tulevat, yöpyvät siellä missä on paljon turisteja omasta maasta ja menevät baareihin, jotka ovat täynnä samaa kieltä puhuvia. Ikäänkuin matkustamista omassa maassa, maisemat ja ilmasto vain ovat erilaiset. Matkustuskokemuksesta tulee ihan erilainen, jos valitset kohteet sen mukaan, mitä haluat nähdä, etkä sen mukaan ketä muita sinne matkustaa.

Hoidot

Hieronnat ja erilaiset hoidot ovat Thaimaassa halpaa lystiä. Ensimmäisellä matkallani Thaimaaseen taisin mennä hierontaan vasta ihan viimeisinä päivinä, mikä oli virhe. Sen jälkeen vasta tajusin, kuinka halpaa lystiä se täällä on. Nyt käyn hieronnassa noin kaksi kertaa viikossa. Suosittelen kokeilemaan myös muita hoitoja kuten kasvohoitoja ja manikyyriä.



En ole ollut, enkä aio ollakaan blogissa kovin aktiivinen lomani aikana. Tänne tultiin kuitenkin pääosin rentoutumaan. Instagramiin lisäilen kuvia aktiivisemmin, löydät minut sieltä nimimerkillä _veerand. 







Greetings from Thailand. I've already been here for 10days, time flies. I strated my trip from Phuket, stayed two nights in Patong. Then I went to Phi Phi for two nigths and then Koh Lanta. In Koh Lanta I spent more days exploring the island with two swedish guys. After Koh Lanta I continued island hopping through Koh Ngai and Koh Mook. Now I'm in Krabi and going to spend the Christmas here.

My best tips for someone travelling to Thailand. This is my fourth time in Thailand, and all the times I've been here, I've had a vacation for at least two weeks. So as a tourist I think I have a pretty good sense of this country already: how to act and relax here. These are the tips I would give myself if I had to remake the first travels.

Get a traveller-sim


Traveller sim, wich is basically a prepaid thai-sim is the first thing to get. I know.. you're on a vacation but there are so many profits you get by getting a sim-card (I assume you have a smart phone). You can buy the sim-card from the airport as soon as you arrive. That's what I did, cause I hadn't even booked a room for the first night. So as soon as I got the internet I started to look for a place to stay. That's how I roll here. If you want to stay out of reach just put on flight mode and use the phone when you actually need it. Like when you meet new people and you want to add them on facebook immediately. Or when you want to check if there is any sightseeing close to your location. The most comforting thing is that you'll have a map all the time, You don'n need to worry about getting lost, and you can easilly move to my tip number two.

Use a rental motorbike


I'm not saying "get yourself killed" as the traffic is left-sided and pretty much a chaos where ever you go. Be safe and if you don't trust your driving skills, maybe skip this tip. But in most places in Thailand (I don't recommend renting one in Bangkok) a motorbike is the easiest way to move from one place to another. If you use a tuk tuk or a taxi, you have to pay much more and you are pretty much stuck in one place still (like stuck at one beach). Rent a motorbike and you can drive from one beach to another, stop whenever you feel like and see so much more. Use a helmet!

Try and taste new things


I would give this tip when travelling anywhere around the world. Eat what the locals eat and avoid Burger King. Food cultur is a huge part of any country's identity. I think you don't see much about the country, if you don't know what they normally eat. Thaifood is so good, I love it to the moon and back. Spicy and often too spicy for Finnish but full of taste and most of the time healthy too. I always eat in the street kitchens and night markets. I don't really eat in restaurants, if I do, I still eat thaifood. As some of you may know, I love sushi. Well it's not originally from Thailand but it's defenitely worth trying here. Compared to the sushi you get in Finland the portions are smaller and the variety is big. Like all the food I eat, I also order the sushi from the street. Or I just pick up the pieces I want, and pay a rediculously cheap price. The sushi and the foods here are one of the thing I miss the most back in Finland.

Explore

I don't mean "book a guided tour" but really explore a little. The motorbike and a sim-card are a great help to do this task. If you see a hill with big buddha on it, just try to find a way there with your motorbike. Or stop buy an unknown beach when passing by. You can find great spots by just keeping your eyes open and cruising a little.


Don't be a typical finn
 

Get out of your comfort zone, smile a little and don't be social just when using alcohol. I can not tell you how many times I've heard about "finnish drinking habits".. Ofc in some way it's funny, but at the same time embarrassing. Like is the alcohol only thing that makes us talk and get to know new people. And the worst part is that finnish people are often so proud of it. What I suggest is that maybe not avoid Finnish people but not to get to a place where all the other finns are. Last time when I was travelling in Thailand, the owner of a bar at bangla road told me that this is unfortunately the way people from northern countries act like. They travel in groups, they go to hotels that are popular among other people from northern countries and to clubs that are even named with their own language. It's like travelling in your own country with just a different weather and view. It will be a whole another experience if you talk to locals and travellers from other countries and choose a destination based on what there is to see, not who else likes to travel there . For example, when I was travelling alone in Thailand in june, I was at koh Samed Island with thousands of chinese people. They had a festival there at that day and I was probably the only girl on the island with a blond hair.. You can only imagine in how many photos I had to be in and the beaches were pretty much just for myself cause chinese don't want to get tanned. 

Treatments
 
Just make sure you don't leave Thailand without getting a massage. It is so cheap and relaxing, I usually take a massage at least twice a week here. Go anywhere, they are all good and trustworthy as far as I've discovered. Don't look for the fanciest place, they just add more value to the treatment. Try other treatments as well, such as facial masks and manicures.
 



I haven't been very active with my blog during this vacation, after all it's all about relaxing. But I share more pictures in my instagram, if you want to follow me there my username is _veerand.



-V




perjantai 11. joulukuuta 2015

Kurkistus minun kotiin - my new home

Lupasin ennen muuttoani kurkistuksen uuteen asuntooni. Nyt olen matkalla lomalle Thaimaahan, odottelen jatkolentoa Amsterdamin lentokentällä. Kameran muistista löytyy sen verran kuvia, että suurin osa kämpästä tulee katsastettua.

Minun kaksiossa on 58 neliötä, juuri sopivasti minulle ja Sisulle. Asunto on kaksikerroksinen, vanha mutta remontoitu kämppä hyvällä paikalla.

Yläkerran makkarissa on hillityt värit ja rauhallinen tunnelma! Varustukseen kuuluu muutama muuttomiehen unelma: piano ja tamminen sängynrunko.

 Alakerrassa mun ehdottomia lempparijuttuja on valkea nahkainen sohva, korkea huonekorkeus sekä kunnostettu ja omin käsin maalattu pönttöuuni. Lapland Hotelsista inspiroituneena kävin myös ostamassa yhden lampaantaljan olkkaria koristamaan.



Uuni on lämpöä varaava ja ollut jo alkusyksystä heti käyttöönoton jälkeen melko ahkeralla käytöllä. Oikea tuli tuo ihanan tunnelman ja tuoksun.

 Keittiössä on hyvin laskutilaa ja liitutauluseinä on kiva lisä muuten vaaleaan värimaailmaan.



Portaiden alta on käynti vessaan ja kylppäriin. Valitettavasti niistä minulla ei ole ainuttakaan kuvaa, mutta remontoitu näppärä kokonaisuus sekin.




Sisun kanssa viihdytään uudessa kodissa jo tosi hyvin, vaikka edelleen seiniltä puuttuu tauluja, sekä muutamia isompia juttujakin pitäisi vielä hankkia. Ehkä sitten loman jälkeen taas uudella innolla kiertämään huonekaluliikkeitä.

-V

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

CLA-valmiste dieetin tukena

Rantakropan tavoittelu alkaa olla loppusuoralla, enää viikko ja olen lämmössä. En toki aio vetää lomailua ihan läskiksi, urheilun ja terveellisen ruokavalion unohtaen. Sama aktiivinen elämäntapa liikkuu mukana ulkomaille, kuntosaleja löytyy hyvin myös Thaimaasta ja ruokakin on melko terveellistä, varsinkin jos syö paikallista ruokaa, eikä turvaudu burger kingiin.

Mainitsin aiemmassa tekstissäni, että aion ottaa käyttöön muutamia kevennyksen valmisteita, tukemaan rantakroppa-tavoitettani. CLA oli yksi näistä valmisteista, ja myös aiemmin minulle tuttu.

CLA eli konjugoitunut linolihappo on siis rasvahappo, jota saa myös luontaisesti mm. märehtijöiden maidon ja lihan rasvasta. CLA-valmisteissa on kuitenkin yhdistetty useita eri isomeerejä ja pilleristä saatava CLA-annos on suurempi, kuin ruuasta on mahdollista saada. CLA:lla on eläinkokeissa todettu rasvakudosta vähentävä ja lihaskudosta lisäävä vaikutus, valitettavasti samaa ei ole pystytty yhdistämään ihmiskokeisiin ainakaan ihan suoranaisesti. Mitään kliinisesti relevantteja tuloksia en löytänyt, asiaa kuitenkin tutkitaan ja monet ovat vakuuttuneita CLA:n tehosta laihdutusvalmisteena. CLA onkin saavuttanut melkoisen suosion mm. kehonrakentajien ja laihduttajien keskuudessa, erityisesti Yhdysvalloissa. Ja kukapa sitä nyt ei olisi myyntipuheiden vietävissä aina joskus. Itse kukin sortuu välillä siihen, että haluaa ottaa käyttöön tuotteen, jonka puolesta joku lihaksiaan pullisteleva puhuu.



Mitä ristiriitoja CLA:n tutkimuksessa siis kohdataan?Kevennyksen CLA-tuotteen maksimi vuorokausiannokseksi on määritelty 2000mg, eikä suositeltua annosta saa ylittää. Kuten jo mainitsin, CLA on rasvahappo. Rasvojen tavoin tämänkin valmisteen liiallinen käyttö voi johtaa mm. ateroskleroosiin. Ei siis kannata ajatella, että "more is more", laihdutus-prosessin sivutuotteena ei ole kiva saada tukkeutuneita verisuonia. CLA on todettu tutkimuksissa turvalliseksi valmisteeksi, mutta sen tehoa laihdutusvalmisteena ihmisillä ei ole pystytty varmistamaan: lisää tutkimuksia, erityisesti ihmisillä, tarvitaan. Tietenkin jos koet, että olet voimakas, kuin härkä ja normi arjessakin muistutat enemmän gorillaa kuin ihmistä, niin ehkä CLA voi toimia sinulle loistavasti, eläinkokeiden perusteella.
CLA:sta on olemassa monia eri muotoja eli isomeerejä, joiden tutkimista vaadittaisiin erillisinä yhdisteinä. CLA:lla on esitetty olevan myös mm. syöpää ja diabetestä estävä vaikutus. Mutta kuten sanoin, ei todistettuja terveysvaikutuksia. Vaikka tutkimuksissa olisi osoitettu CLA:n lisäävän insuliiniherkkyyttä, on kääntöpuolena saatettu todeta glukoosin säätelyhäiriö. Vastaavasti, kun on löydetty CLA:n syöpää estävä vaikutus, on kääntöpuolena todettu sen lisäävän oksidatiivista stressiä. Minun näkökulmasta vaikuttaisi siis hieman siltä, että ollaan tilanteessa plusmiinusnolla.

Uskon, että CLA:lla on vielä mahdollisuus tulevaisuudessa niin laihdutusvalmisteiden, kuin terveystuotteidenkin saralla. Lisää pitkäkestoisia tutkimuksia, isomeerien erittelyä, kokeiluja ja kirjallisuuskatsauksia kuitenkin vaaditaan. Omalla kohdallani CLA-kokeilu rajoittui kuukauden erään. 2000mg:n päiväannos lounaan yhteydessä otettuna on helppo tapa tutustua tähän valmisteeseen. Ainakin kuukauden sitoutuminen tuotteeseen antaa sen tunteen, että on dieetillä, rantakunto on saavutettava. Joka päivä pieni muistutus pillerin muodossa siitä, miksi kannattaa pitää lounas terveellisenä ja jättää jälkkäri välistä.



Jos haluat kokeilla kevennyksen CLA:ta, löydät sen täältä. Tulen käsittelemään myös kaksi muuta tuotetta, jotka otin käyttöön rantakunnon saavuttamiseksi. Käy ihmeessä tykkäämässä vaikka facebook-sivustani, jotta kuulisit arvostelut myös niistä.

My trip to Thailand is getting closer, only one week to go. I should have the "shape" sooner or later now, even though I'm going to keep on working out and eating healthy when I get there. Recently I told you about my "goal beach body" and the supplements that I'm going to try out. CLA was one of those products and I'll get more into it now.

CLA, conjugated linoleic acid is a fatty acid mostly found in the meat and dairy products derived from ruminants. In CLA-products there is just more isomer profiles added in one capsule. In animal trials CLA is proven to reduce body fat and increase lean muscle, unfortunately the same effects haven't been found in humans. I couldn't find any clinically relevant results, still CLA is examined and many people are convinced of the results. CLA is popular among body builders and weight-watchers especially in the US. And well.. Who wouldn't get lost in the jungle of marketing every now and then? Someone ripped speaking on behalf of the CLA, would make me want the product too. As sad as it is, we always look for quick and easy results.

So why is it so hard to find out the real benefits or disadvantages of CLA?
The maximum dose of the supplement I've been using is 2000mg per day and the recommended dose should not be exceeded. As I mentioned CLA is a fatty acid. And just like any fats, over consuming may lead to aterosclerosis for example. So don't start thinking "more is more" with this product. You don't want cardiovascular problems as a side effect when you are trying to lose weight. Studies show that CLA is safe to use, but it's effect on weight loss is not proven. More studies, especially long-term human trials, are needed.
Other proposed health benefits also has their flip side. Anticancer effect may be true with CLA but at the same time it causes oxidative stress. Or antidiabetic effect is also introduced but the negative side is the dysregulation of glucose. 

Even though I think CLA may have it's foothold in the future, more long-term studies, trials and researches are needed to figure out the right isomers and doses. I tried CLA for one month with a dose of 2000mg over lunch. This was an easy way for me to get to know this product. If nothing it defenitely gives me the feeling that I'm on a diet, cause I commit myself taking the product every day for one month.

I hope you had some useful info, if you are taking or consider trying CLA. To try out the same product with me, go here. And to stay tuned, like my facebook-page here.

Hyvä artikkeli, jos CLA:han haluaa perehtyä tarkemmin tässä. This is a good article if you want to learn more about CLA. 

-V


sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Miltä maistuu Lapland Hotel Oulussa 2/2

Onko hotelliaamuissa parempaa runsas, valmiiksi katettu aamupala, vai aamupalan jälkeinen tunne, kun täydellä mahalla saa köllähtää takaisin sänkyyn ja olla hetken tekemättä mitään? En tiedä, ehkä näiden kahden yhdistelmä on se juttu.

Aktiivista elämäntapaa rakastavana ja terveellisiä elämäntapoja kunnioittavana ihmisenä luonnollinen aloitus päivälle oli kuitenkin urheilu ulkoilun muodossa. Lapland Hotel -Oulun ovelta ulkoilemaan Ainolan-puistoon, jonka jälkeen kahvihimoissa äkkiä suihkun kautta aamupalalle, odotukset korkealla, hotelliaamupala ei saa pettää.


Eikä pettänytkään. Kahvitoiveemme toteutettiin ennen, kuin ehdimme kerätä edes ensimmäistä kierrosta buffet-aamiaisesta. Aamupalalta löytyi perinteistä aamupalaruokaa sekä sopivasti lappi-twistiä. Munakkaaseen sai tomaatin ja sipulin lisäksi poroa, tarjonnasta löytyi myös leipäjuustoa (juustoleipää?) ja lakkahilloa(hillahilloa?). Erikoisuuksina saimme maistaa mm. poropateeta sekä poro-mustamakkaraa. Maistelimme lähes kaikkea, vaikka maha täyttyikin pääosin puuroannoksesta cashew-pähkinöillä, marjoilla ja luonnonjogurtilla.






Aamupala täytti mahan ja yllätti muutamilla lappivivahteilla.Ei ehkä ihan wau-efektiä muttei ehdottomasti mikään pettymyskään. Perinteinen aamupala pienillä lisäyksillä, toimii.

Wau-efekti saatiin sen sijaan aikaan illallispöydässä. Mietin jälkeenpäin, että miten sitä voi kenellekään kuvailla, kun ruoka on makuna elämys. Kai sitä on muutaman kerran tehnyt itsestään hölmön yrittäessään selittää illallisen sisältöä ja makuja. Lopulta on sitten aina tullut todettua vain, "kyllä se täytyy itse kokea, suosittelen".

Saimme siis nauttia viiden ruokalajin illallisen muutamalla yllätyksellä: toisinsanoen eteemme kannettiin seitsemän eri annosta. Kun ruokavalioni koostuu perinteisesti riisistä, kanasta ja parsakaalista, voi jo arvata että "Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä, paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta" herättää pitkään kadoksissa olleita makunystyröitä henkiin. Makuyhdistelmät, asettelut, värit ja rakenne, kaikki olivat loppuun asti mietittyjä. Jopa lautaset oli suunniteltu alunperin annoksille, ei annokset lautasille.

Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä ja paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta

Jotenkin hienoa huomata itse se, kuinka ihan oikeasti ruoka voi olla taidetta ja kokki ammatissaan pätevä. Yhtään vähättelemättä ruoka vei kirjaimellisesti kielen mennessään. Illallispöydässä taisi useamman kerran käydä niin, että kun joku kysyi "miltä maistuu" vastaus oli vain jotain "wau, siis...".

Äkkiseltään meidänkin illallismenua selatessa saattaa tulla sellainen olo, että listan kanssa on alettu hienostelemaan ja sitten saakin "sataman lautaselle". "Inarijärven siikaa, tillimajoneesia, jääfenkolia ja pikkelöityä punasipulia, siianmätiä, piparjuurikreemiä sekä tilliöljyä" kuulostaa eksoottiselta, ehkä jopa hieman pelottavalta. Ei ehkä turvallisin valinta alkupalaksi. Suomalainen on kulutustottumuksissaan niin mukavuudenhaluinen, ettei halua riskeerata ottamalla alkupalaksi eksoottista ja tuntematonta, kun voi tilata tuttua ja turvallista. Sen takia suosittelenkin tilaamaan ravintola Oulassa toisen yllätysmenuista. Yllätysmenut ovat varmasti Oulan parasta osaamista ja antia, ehdottomasti jatkoon.

Inarijärven siikaa, tillimajoneesia, jääfenkolia ja pikkelöityä punasipulia, siianmätiä, piparjuurikreemiä sekä tilliöljyä

En juurikaan lipitä viiniä arki-iltoina tai edes pidä alkoholin mausta. Illallisellamme kuitenkin tarjottiin ruuan yhteydessä niille sopivat valko- ja punaviinit, ja jälleen kerran täytyy myöntää että valintojen takana oli ammattitaitoa. Jos normaalisti hörpin viinin hieman väkisin kurkusta alas, niin nyt otin useasti maistia annoksen kanssa, koska "hei, täähän sopii tähän". Ravintola Oulassa viinilista on muutenkin kattava. Yli yhdeksästäkymmenestä viinistä löytyy varmasti jokaiseen makuun, tarjoilijat osaavat myös ehdottaa annoksiin sopivia viinejä.


Vaniljabrûlée, mustikkageeliä, sitruunakreemiä ja lakkasorbettia

Jos illallistaminen pitkän kaavan mukaan ei sovi kukkarolle tai aikatauluille, bistro-menusta löytyy myös perinteisempiä annoksia. Kokeilimme ensimmäisenä iltana härkäburgeria sekä porosandwichiä. Molemmat olivat loistavia, mutta härkäburgeria kehuttiin monelta taholta yhdeksi parhaista burgereista ikinä. Pienenä miinuksena omalta kohdaltani se, että ranskiksille ei löytynyt kevyempää vaihtoehtoa, kuten salaattia. Potut pottuina, hyviähän ne tietenkin oli. Joku päivä lähden testaamaan lounastarjonnan. Myös yllätysmenu ja härkäburger on koettava uudelleen!

Härkäburger

Kyllä tällä viikonlopun elämyksellä Lapland Hotels ja ravintola Oula valloittavat ainakin palan minun sydämestäni. Tai ehkä se on se lapin taika. Täytyy lähteä metsästämään muutama talja minunkin kotiini ja ehkä alkaa suunnitella ihan oikeaa reissua lappiin!

-V

perjantai 20. marraskuuta 2015

Hotellitestausta omaan tyyliin 1/2 - Lapland Hotels

Viime viikonloppu jäi mieleen, Lapland Hotel Oulu teki viikonlopusta elämyksen. Saimme ystäväni kanssa kunnian toimia hotellitestaajina uudessa Oulun sydämen valloittaneessa hotellissa. Perjantaista sunnuntaihin kestänyt hotelliviikonloppu vei meidät testaajat tunnelmallaan matkalle. Matkalle jonnekin muualle kuin Ouluun, vaikka kotimme sijaitsevat kilometrin säteellä hotellista.

Tapasimme muut hotellitestaajat ja hotellin yhteisömanagerin (tittelikateus) jo perjantaina glögin merkeissä hotellin aulassa. Mukana testaajaporukassa oli mm. someammattilaisia sekä valokuvaaja-harrastajia, ja sitten minä. Kyllä hetken täytyi miettiä, että miksi minut on valittu testaajaksi, en kuitenkaan omaa kovin taiteellista silmää kuville tai omaperäistä kirjoitustyyliä. Pilkut ehkä osuu oikeisiin kohtiin harva se kerta. Kelasin omaa hakemustani läpi ja tulin siihen tulokseen, että ei minulta korulauseita tai valokuvataidetta odotetakaan. Varmaan ne haluaa kuulla, miten hotelli toimisi ihan oikeasti minulle, aktiiviliikkujalle ja terveellisiä elämäntapoja kunnioittavalle kiireiselle ihmiselle. Hotellin johtajan YT Kivisaaren mukaan hotelli on muutenkin avoin kaikille ja asiakkaat ovat tervetulleita omana itsenään, vaikka sitten tuulipuku päällä. (Itsehän saavuin paikalle hienosti farkuissa, vaikka jumppatrikoot taitaa olla yleisempi näky mun jalassa).


Kun matkustan ulkomailla, neljä tärkeintä tekijää hotellia valitessani ovat 1) sijainti, 2) hotellin yleinen kunto ja viihtyvyys, 3) urheilumahdollisuudet sekä 4) aamupala.




Sijainti

Lapland Hotel Oulu sijaitsee aivan Oulun tuomiokirkon vieressä, viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Yleensähän sitä haluaa majoittua lomalla lähelle keskuksia ja toimintaa, jotta liikkuminen, shoppailu, tapahtumat ja aktiviteetit ovat lähellä.  Lapland Hotellin ulko-ovelta Oulussa voi myös nähdä Ainolan-puiston, jossa on mahtavat lenkkeilypolut ja ulkoilumahdollisuudet. Ei siis valittamista sijainnin suhteen. Virkeinä aamuseitsemältä iskimme lenkkikengät jalkaan ja lähdimme kokeilemaan Ainolan puiston tarjottavaa, ihan mukavasti löytyi portaita mitä hypellä ja valaistuskin oli kunnossa aikaisin aamulla.


Hotellin yleinen kunto ja viihtyvyys

Kuvat puhukoon puolestaan. Monesti saattaa käydä niin, että esimerkiksi nettisivuilla hotellin kuvat ovat edustavia mutta todellisuus ei sitten vastaa odotuksia. Tämän hotellin kohdalla on kuitenkaan turha etsiä lakanoista torakoita tai ainakaan meidän huoneen kohdalla edes tahroja peileistä. Siisteys oli kunnossa. Hotellissa vallitsee muutenkin todella lämmin ilmapiiri. Tummat sävyt luovat kotoisuutta, poronsarvet ja taljat puolestaan tuovat lappifiilistä. Ystäväni kanssa mietimme moneen kertaan, miten ihana hotellin aulan sohviin on vain vajota, unohtua hetkeen, hörppiä teetä ja rentoutua. "Affordable luxury" niinkuin YT kuvaili hotellia. Verrattuna ns "tavallisiin hotelleihin" tässä hotellissa on sitä jotain. Panostus sisustukseen, väreihin ja tunnelmaan vei meidät minilomalle, niinkuin emme olisikaan olleet Oulussa. Hotellin alakertaan valmistuu vielä pieni spa-osasto uima-altaineen. Valitettavasti pääsimme vain vilkaisemaan miltä osasto näyttää, saunojen koeajo jääköön jonkun muun vastuulle.


Cozy rooms with a twist from Lapland


Beautiful details



Urheilumahdollisuudet

Niinkuin jo mainitsin, lenkkipolulle pääsee kivasti suoraan hotellin ulko-ovelta. Mutta mites esimerkiksi kuntosali? Aktiiviselle salikissalle, kuten minulle, lenkkipolku ei tuo tyydytystä, rautaa pitäisi päästä nostamaan. Usein pitemmillä lomillani ulkomailla, olen valmis jopa maksamaan hieman ekstraa, jos hotellilta löytyy sali. Voisin myös kuvitella, että työkseen paljon matkustaville kuntosali voi olla suuri plussa. Jos koti vaihtuu päivittäin hotellista ja kaupungista toiseen, olisi varmaan hienoa, että myös urheilumahdollisuus pysyy vauhdissa mukana. Lapland Hotel Oulu tekee yhteistyötä naapurissa sijaitsevan kuntokeskuksen kanssa. Meille jäi hieman epäselväksi, onko yhteistyö jo aloitettu ja pitääkö hotellin asiakkaan maksaa kuntokeskukseen pääsemisestä jotain ekstraa, positiivista kuitenkin on, että asiaa on ajateltu ja se on hoidossa. Tämänkin suhteen Lapland Hotel Oulu, voisi olla minun valintani.



Jotta minilomamme ei olisi jäänyt ihan toimeettomaksi, pääsimme lauantaina kokeilemaan seinäkiipeilyä Oulun kiipeilykeskukseen. Hauskaa vaihtelua salirutiineihin ja oikeasti aika hyvää treeniä koko kropalle.


Aamupala

Johtuuko se siitä, että aamulla liikkeelle lähteminen on usein vaikeaa, vai siitä, että hotellin aamupalat on yleisesti ottaen hyviä - että hotelleja selatessa tulee aina katsottua aamupalatarjonta? En tiedä kummasta, mutta voin sanoa, ettei pieleen mennä tässäkään pykälässä. Ihanan pehmeästä sängystä on vaikeaa nousta ja lähteä liikkelle mutta aamupalan houkuttelemana toiminta ylöspääsyn jälkeen on ripeää. Runsaalta hotelliaamiaiselta löytyi perinteisiä aamupalaruokia höystettynä pienellä lappi-twistillä, toimii. Ruokapuoli muutenkin tässä hotellissa on enemmän kuin mainitsemisen arvoinen. Ruoka Oula-ravintolassa ansaitsisi oodin tai ylistyslaulun, siksipä ajattelinkin kirjoitella tämän ravintolan ruokatarjonnasta ihan oman postauksensa myöhemmin. Postaus 2/2 coming soon.

Breakfast


Kaiken kaikkian onnistunut hotellikokemus siis. Ja ihan ehdottomasti voisin suositella tätä hotellia myös muille. Asuitpa sitten Oulussa tai kauempana, on Lapland Hotel Oulu ja sen ravintola Oula kokemisen arvoiset. Jotta pysyisit mukana myös seuraavaan postaukseen asti niin käy ihmeessä heittämässä peukku mun facebook sivulle täältä, instagramista löydät mut nimimerkillä @_veerand.

Ravintola Oula

Long story made short in english. Last weekend I spent some quality time with my friend in Lapland Hotel Oulu, here in my home town. We were honored to spend the weekend as hotel-testers.

When I'm travelling abroad the four most important things to me, when it comes to choosing a hotel, are location, the overall look of the hotel, sport facilities and breakfast. So the question is, would I choose this hotel over all the other hotels in Oulu?

Location

This hotel locates in the heart of Oulu. 5 minute walk in to the city centre. And right from the hotel entrance you can see great paths for running. No complaints about the location then.


The overall look

Compared to "basic" hotels, Hotel Lapland has that little extra to give you the wow-effect. As YT Kivisaari mentioned, this hotel is affordable luxury. Whit somehow the same amount of money, you will get cozier rooms, something special on the breakfast table and a little spa downstairs. To me and my friend the hotel worked really well as an escape from the daily routines and the couches in front of the "fire place" were so cozy, that we talked about coming back to have a glass of wine or a cup of tea. In Lapland Hotel Oulu we felt like we were not in our home city, which is a good thing, a mini-vacation is something we were looking for, right?


Sport facilities

I already mentioned that the hotel locates next to great running paths but how about gym or something like that? As you probably know I'm not a big fan of running, weights are more familiar for me. On Friday and Sunday we were able to hit our own gym, and I planned the Saturday to be a rest day. Even though Hotel Lapland is co-operating with a gym next-door and the hotel customers are welcome to exercise there. I don't know if there was some kind of a small payment for that or if the co-operation is already running, but for a gym-addict like myself it is relieving to know that gym is possibility. And for active gymrats who have to travel a lot for work, this may be a key factor. It would be for me.


Breakfast

We all love good hotel breakfast. And breakfast buffet is a huge bonus when it comes time to book a room. At the morning the easiest thing is to eat downstairs before heading to daily activities. In Lapland Hotel Oulu the breakfast is basic with a twist from Lapland. We ate so well and spend quite a moment tasting everything. I'll make a whole new post about the foods in this hotel, cause it is really something special. It would be a crime to visit this hotel and not to try out their kitchen.



-V

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isälleni - To my Dad

Tiedän, ettei kaikilla ole hyvää ja läheistä isä-suhdetta. Olen onnekas ja onnellinen, että minulla on. Vaikkemme tapaa niin usein, tiedän että suhteemme on läheinen, täynnä rakkautta, kunnioitusta ja luottamusta.

Olen aina ollut itsenäinen, seissyt omilla jaloillani ja halunnut tehdä asiat itse. Olen luottanut omiin kykyihini, halunnut selviytyä ja pärjätä yksin. Ja toisaalta, niin minut on kasvatettukin olemaan. Ongelmatilanteessa voin kuulla päässäni isäni sanat "mietippä" tai "siitä se lähtee kokeilemalla", hyväntahtoisesti, myös hieman piikittelevästi.

Saimme siskoni kanssa ensimmäisen oman hevosen, kun minä olin kymmenen vuotias, hän kaksitoista. Ensimmäisen kerran menin töihin 16-vuotiaana ja olen asunut omillani aina siitä lähtien. Olemme olleet aina vapaita tekemään omat päätöksemme, ja omat virheemme. Ensimmäisen hevosemme myötä tuli myös paljon vastuuta. Islanninhevosemme Erla oli jäärä, itsepäinen ja oikukas. Siskoni kanssa yritimme parhaamme, jotta homma alkaisi toimimaan. Tipuimme selästä useamman kerran, kuin sormet riittää laskemaan, joskus seisoimme pakkasessa pellon laidassa useamman tunnin yrittäen saada hevosta liikkumaan.  Yritimme kaikkemme, itsehän me hevosta toivottiin, kunnes lopulta koimme ettei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin myydä hevonen eteenpäin. Muistan sen illan kun itkien sanoin isälle, että olisi ehkä parasta laittaa Erla myyntiin, koska emme pärjää sen kanssa niinkuin luulimme pärjäävämme. Isä ymmärsi huolemme mutta sanoi, että ei me vielä luovuteta. "Yritetäänhän vielä, porukalla".

Hevonen sai jäädä. Enkä voisi olla isälleni enempää kiitollinen siitä, ettei hän antanut periksi vaikka meiltä oli keinot loppu. Asiat alkoi pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen hevosen kanssa. Muistan ensimmäisen kerran, kun sain itse talutettua hevosen laitumelta talliin. Fiilis oli vähintään kuin voittajalla, kun kerroin asiasta isälle. Tavallaan kertomalla sanoin hänelle "olit oikeassa, me onnistumme tässä vielä". Erla oli lopulta yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Löysimme tavan työskennellä yhdessä ja rakentaa luottamuksen. Erlan avulla kasvoin ihmisenä, se opetti minua olemaan päättäväinen ja antoi niin monia hyviä muistoja. Erla menehtyi lopulta tapaturmaisesti onnettomuudessa lähes kymmenen vuotta sitten. Edelleen minulla on sitä itsepäistä juntturaa joskus niin kova ikävä, ja kaiken yhdessä kokemamme ajatteleminen tuo väkisin kyyneleitä silmäkulmiin. Siitä, että Erla jäi elämäämme, olen kiitollinen isälleni. Kun itse olin valmis luovuttamaan, en nähnyt ratkaisua ulos tilanteesta johon olimme ajautuneet, oli isäni päättäväisyys ja luottavaisuus enemmän kuin paikallaan. Isäni on se henkilö, joka näkee ratkaisun mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Kiitos.

Kun hain ensimmäisen kerran opiskelemaan hammaslääketiedettä, enkä saanut opiskelupaikkaa, sain isältäni parhaan kannustusviestin.Tiesin, että mahdollisuuteni päästä sisään ensimmäisellä kerralla olivat pienet. Päätös hakemisesta syntyi melko nopealla aikataululla, takana oli välivuosi eikä opiskeluun ennen pääsykoetta jäänyt kovin paljoa aikaa. Silti kieltävän vastauksen saapuessa tunsin epäonnistumisen, pettymyksen ja väsymyksen tunteita. Tiesin, että uusi mahdollisuus edes yrittää sisälle, ei tulisi päivääkään aikaisemmin kuin ensi keväänä. Odotus seuraavaan vuoteen tuntui ikuisuudelta. Lähetin isälleni lyhyen tekstiviestin ilmoittaen, että en päässyt sisään. Sain vastaukseksi lyhyen "elämä kantaa". Olin väsynyt selittämään, mikä meni pieleen tai aionko hakea uudelleen. En jaksanut ruotia koetta tai kertoa omista tuntemuksista. Myöskään kannustavat "pääset sisään ensi kerralla" viestit eivät tuntuneet juuri miltään. Tiesin, että aion hakea uudestaan ja että sisäänpääseminen on minulle mahdollista, minussa on ainesta ja olen kova tekemään töitä. Olin vain väsynyt ja pettynyt. Isäni vastaus oli tilanteeseen täydellinen. Pääsinpä sisälle tai en, petyin tai onnistuin, elämä kantaa silti. Eihän minun tarinani lopu tähän, Eikä se loppuisi vaikken ikinä pääsisikään sisälle. Tekstari viestitti ehdottomasta rakkaudesta, sellaisesta jolla on väliä.

En ole tottunut epäonnistumaan tai saamaan mitä todella tavoittelen. Isäni varmasti tietää sen. Hän tiesi myös sillä hetkellä, että tulen hakemaan uudelleen ja lopulta todennäköisesti myös onnistumaan pääsykokeessa. Hän ei kuitenkaan puskenut minua yrittämään kovempaa tai pitänyt kannustuspuhetta ensi vuotta ajatellen. Sen sijaan hän teki selväksi, että on läsnä. Päätöksenteko siitä, haenko uudelleen, oli täysin minulla. Hän tiesi, että minusta löytyy kyllä se, mitä pääsykoe vaatii, jos itse haluan niin. 


"Elämä kantaa"


Kun kunnioittaa, rakastaa ja arvostaa jotakin, niinkuin minä isääni, ei ole parempaa tunnetta kuin se, että voi tuoda iloa ja ylpeydenaihetta hänen elämäänsä. Tiedän, että en voi ratkaista kaikkia hänen ongelmiaan tai poistaa stressiä. Voin kuitenkin yrittää parhaani ja olla sellainen tytär, jonka hän ansaitsee. Ja niinä päivinä, kun en jaksa olla hyvä tytär, elämä on hektistä, eikä minulla ole aikaa käydä kylässä, unohdan pitää yhteyttä enkä muutenkaan käyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla. Jopa niinä päivinä tiedän, että olen tervetullut kotiin, että hänellä on aikaa minulle, jos todella tarvitsen apua. Kun pääsin toisella yrittämälläni opiskelemaan hammaslääketiedettä, laitoin taas tavalleni uskollisesti tekstiviestin isälleni: "Minä pääsin sisään, minusta tulee hammaslääkäri". Sain lyhyen ja ytimekkään vastauksen "olen ylpeä sinusta". Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka hyvältä tuo viesti tuntui.

Jos naiset todella etsivät isänsä kaltaista miestä kumppanikseen, miehet, teillä on isot saappaat täytettävinä. Mies joka näkee ihmisten parhaat puolet ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Uskomattoman kärsivällinen, rakastava, ystävällinen ja hyväntahtoinen. Hänellä on kyky asettaa ja kertoa rajat niistä puhumatta, hänellä on kyky näyttää rakkaus, huolenpito ja ymmärrys käyttämättä sanoja. Hän on järjen ääni epätoivoisimmassakin tilanteessa. Hän on minun isäni, minä olen ylpeä.



Not everyone has a good dad-relationship. I'm glad I do. Even though we don't meet that often, I feel like we have a close relationship, full of love, appreciation and trust.

I feel like I've always tried to stand on my own feet. I've wanted to be independent and I've trusted my own abilities. And that's somehow what I've always been taught to be, confident with my skills brave and grateful, thanks to my father. Me and my sister had our very first own horse when I was ten, she was twelve. I had my first job when I was sixteen and I've also lived on my own ever since. We've been always free to make our own choices, our own mistakes as well. When we had our first own horse, stubborn, strong-headed and wayward Icelandic horse. With my sister we tried our best to get along with the horse, Erla. We fell of the horse more times I have fingers to count, sometimes we stood on the edge of a field for hours cause she wouldn't move. We tried everything until me and my sister were ready to give up. I remember one night crying to my dad that I want Erla to be sold, we can't handle her like we thought we could. My dad understood our concern, but said that we won't give up just yet. "We'll keep the horse and hopefully find a way."

We kept the horse. And I couldn't be more thankful for my dad about it. I remember the first time I got Erla to the stables by myself from the field. It felt like a victory to tell about it to my dad, it was like saying "You we're right, we're going to make this work". Erla was finally one of the best things in my life. We were able to find a way to work together and to build the trust. Erla made me grow as a person, she taught me to be persistent and gave me so many good memories. She died tragically in an accident almost ten years ago, I still miss her sometimes and thinking about all we had together brings tears to my eyes. But for giving us the strength to continue, for believing us when we were ready to give up, thanks goes out to my father. Thank you, I'm so grateful.


When I first applied to study dentistry in university, there wasn't more encouraging words than what my dad said to me. I knew my chances were small after a gap year and not too much time spent on studying. Still when the negative answer came I felt down, failure and exhausted. I knew my next chance would be not sooner or later than in one year, it felt like forever. I sent a text message to my dad, something just like "I didn't get in", the response was quick and short "Life carries on". I was already exhausted telling what went wrong, or how I felt. Neither did I wan't to hear that "next time you'll make it" or "nobody get's in at the first time". I knew all those things, I knew that it is possible for me to get in, I was just exhausted . What was perfect with my dad's answer is that no matter what happened to me, whether I got in or not, whether I failed or succeeded, the life carries on, this was not the end of my story. Not even close. The message signaled unconditional love, The kind of love that matters.


"Life carries on"


I'm not used to failing or not getting what I want. My dad knows it. He knew that I'll try again, but didn't want to push me for trying harder. He new I have what it takes if I want so. If I want so.. He always left the decision for me, life carries on even if I chose not to try again.

When you appreciate, adore and love someone like I love my dad, there is no better feeling than the fact that you can bring joy and pride to their life. I know I can't solve all his problems or make his stress go away. But I'll try my best to be the daughter he deserves. And the best thing is that even when I'm tired of being a good daughter, when life gets so hectic I don't have time to visit, I still know I'm always welcome and he'll be there for me if I need him. When I got in to university to study dentistry, again I sent a message to him and got a short answer "I'm proud of you". I can't even describe how good it felt.

If it's true that women unconsciously seek for a man like their father: guys you have big shoes to fill. A man who sees the best in everyone, gets along with everyone. Patient, loving, smart and kind. He has a way to set the limits without telling, he has the ability to say he loves and cares without using words. He is my father, I am proud. 




-V


lauantai 7. marraskuuta 2015

Tukkataikoja - New hairstyle



Kurkistus kampaajakäyntiini tällä viikolla. Niinkuin aiemmasta kuvasta voi helposti huomata, kampaajakäynti tuli todella tarpeeseen. Hiukseni olivat vaurioituneet, haaroittuneet ja juurikasvua oli runsaasti. Oma värini on mielestäni ihan kiva, ei perinteinen maantien harmaa vaan oikeasti aika vaalea. Kiva juurikasvu ei kaikesta huolimatta sovi yhteen hauraiden ja kellastuneiden latvojen kanssa. Koko värin uusiminen oli siis enemmän kuin paikallaan, eikä uusi leikkauskaan ollut pahitteeksi.



Annoin muutoksen suhteen kampaajalleni, Nellille, suhteellisen vapaat kädet. Oikeastaan ehtoina olivat, että "en halua kävellä  täältä ulos liian lyhyellä tukalla tai brunettena". Onneksi annoinkin Nellille vapauden toteuttaa itseään, olen lopputulokseen todella tyytyväinen! En olisi ikinä itse keksinyt laittaa väriä hiuksiini tällä tavalla. Nelli oli juuri viime viikolla käynyt L'Orealin koulutuksessa, josta hän ammensikin ideat myös minun hiuksiini. Kauden väreillä ja uudella mallilla suunniteltu tukka-ehdotus sopi minulle paremmin kuin hyvin!

Käytimme hiuksiini kolmea eri väriä, jotka oli katsottu yhteensopiviksi. Kaikki kolme väriä ovat ennemmän kylmiä kuin lämpimiä sävyjä, jopa punainen. Värit olivat L'Oreal Parisin INOA sarjaa, joka on L'OrealProfessionels nettisivun mukaan ensimmäinen täysin ammoniakiton hiusten kestoväri. INOA, Innovation No Ammoniak -värisarjassa käytetään myös uutta öljypohjaista välitysmekanismia. Tällä tarkoitetaan sitä, että mekanismi käyttää mineraali-öljyä katalyyttinä värin siirtyessä hiussäikeisiin. Uusi mekanismi on parempi valinta niin hiuksille kuin päänahallekin.



Minulle on käytetty aiemminkin INOA-sarjan hiusvärejä juurikin Nellin toimesta ja olen kyllä aina ollut tyytyväinen lopputulokseen. Hiukset tuntuvat ja näyttävät terveemmiltä, vaikka niille on juuri tehty värikäsittely. Hiusten värjäyksen aikana päänahkani tuntuu myös täysin normaalilta, toisin kuin usein muita hiusvärejä käytettäessä, saattaa hiusten tyvi ja päänahka kuumua. Ammoniakin puutteen takia INOA-värit eivät myöskään haise voimakkaan pistävälle, kuten useat muut kestovärit.

Nelli on todellakin kampaaja, jolla löytyy näkemystä ja ammattitaitoa. Suosittelen lämpimästi kysymään Nellin mielipidettä niin leikkauksen, värin kuin tuotteidenkin suhteen. Itse opin ainakin uutta joka kerta, ihanaa hyödyntää toisen ammattitaitoa! Pääasiassa Nelli työskentelee hiusten parissa, mutta myös kynsien ja ripsien laitto onnistuu.

Nellin käsittelyyn pääset kampaamo Helmiinassa aivan Oulun keskustassa. Valoisa ja kodikas toisen kerroksen kampaamo jää helposti katutason kulkijoilta huomaamatta. Helmiinaan pääsee kuitenkin näppärästi soittamalla summeria suoraan kampaamon ikkunan alapuolella. Helmiina-kampaamolla ei ole omia kotisivuja mutta pääset heidän facebook-sivuilleen tästä. Puhelimella kampaamon tavoittaa numerosta 08 375 290.









So this is a sneak peek into what happened to my hair and who's behind the transformation. As you can obviously see, my hair in the previous picture is in a bad condition. My hair was dry, damaged and I had a lot of root growth. Really needed to cut my hair and really didn't mind the new color either.

So, I basically let my hairdresser, Nelli, do all the decisions regarding my hair. I just said that I don't want to walk out with brown or too short hair. I'm so happy I let her to make the decision, cause I like the end result.

Nelli had just been in a training organized by L'Oreal and that is  from where she got the idea for the model and the color.

We used three different colors on my hair. All from L'Oreal Paris INOA hair color brand. At L'OrealProfessionels website it's said that INOA is the first 100 per cent ammonia free hair color, INOA Innovation No Ammonia. And it's also using a new oil delivery system. The delivery mechanism uses mineral-oil as a catalyst for depositing the color on to the strands. This mechanism should be safer for the strands and scalp.

Nelli is definitely a hairdresser with a professional sight. I highly recommend her services when ever it feels like your hair needs an update. Nelli is also capable doing nails and lashes. I'll let the pictures speak for themselves.


You can find Nelli's salon in the city center of Oulu. Cozy and welcoming hair salon is on the second floor at Pakkahuoneenkatu 20A. Helmiina hair salon doesn't have their own website but you can find them on facebook here.




-V