Oikomishoito: ennen ja jälkeen

Aloitimme oikomishoidon opiskelukaverini kanssa syksyllä 2015. Yleisin oikomishoidon syy on ahtaus, niin myös molemmilla meillä. Ahtauden määrä arvioidaan ja lasketaan aina potilaskohtaisesti, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa siitä, tarvitaanko hampaita esimerkiksi poistaa. Minulla ahtautta oli sen verran vähän, että kaarten tasoittelu ilman poistoja oli mahdollista. Kurssikaverillani päädyttiin poistamaan yksi alaetuhammas, jotta hampaat mahtuisi kivasti riviin.

Olin kypsytellyt ideaa oikomishoidosta jo kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kuitenkin aloitusajankohta oli vasta nelosen syksyllä, kun kliinistä kokemusta oli karttunut hieman enemmän. Oli kätevää, kun kaverini halusi oikomishoitoon myös, oioimme toinen toisiamme samaan etenemistahtiin.

Monia hirvittää ajatus siitä, miltä oikomiskojeet näyttävät suussa, varsinkin aikuisiällä. Meillä kului hoitoon aikaa 1,5vuotta, mikä tuntui alussa pitkältä! Yli vuosi hammasraudat suussa tuntui oudolta ja pelottavalta itsetunnon latistajalta, ajatus erityisesti oikomishoidon kestosta jännitti. Välillä sitä kärvistetysti ajatteli, että oikomishoidon aikana voi unohtaa kaiken sosiaalisen elämän, ainakin kaikki romanssit voisi heittää suosiolla syrjään. Toisin kävi.. Ikinä en ole kuullut keneltäkään, että "lähdetään treffeille kunhan saat raudat pois" tai että "olisit ehkä söpö ilman rautoja", jopa päinvastoin. Ja meninpähän sitten telkkariinkin hammasraudat suussa.. Heh.
Hammasraudoista tulee ihan varmasti nopeasti osa itseä, eikä niitä tarvi yhtään häpeillä tai peitellä. Paljon on omasta asenteesta kiinni, millaista elämä hammasrautojen kanssa on. Kun kantaa raudat kunnialla ja on esimerkiksi valmis kertomaan ja puhumaan niistä, niin ei varmasti kukaan tule sanomaan, että "onpa rumat" tai mitään muutakaan ilkeää. Itäisessä Aasiassa raudat on merkki varallisuudesta ja ainakin itse sain Thaimaassa huomata, miten haltioituneita paikalliset olivat siitä, että minulla on ihan oikeat raudat suussa. Siellä päin yleisempiä olivat kaupasta ostetut feikkiraudat.

Ennen oikomishoitoa meillä sattumoisin on ollut valokuvausharjoitus koulussa, tässä siis hienot (ja niin tarkat, että näyttää ihan järkyttävältä) alkukuvat kaarista ja purennasta ennen oikomishoitoa. Näissä kuvissa on siis paikkaamattomat hampaat. Joku varmaan hoksasikin yläseiskoissa (eli viimeisissä kaaren hampaissa) pelottavat mustat pisteet. Nämä on siis remineralisoitunutta kariesta (eli pysähtyneet reiät), jotka röntgenkuvan mukaan kyllä ulottuvat hammasluun puolelle, eli olisivat paikattavia. Toinen on paikattu, toinen näyttää suussa edelleen tuollaiselta mustalta pisteeltä ja on kyllä täysin oireeton.
Näistä alkukuvista voi hoksata myös, että minulla puuttuu jokaiselta sektorilta (yhdestä neljänneksestä) yhdet hampaat. Minulla on lapsena oikomishoidossa poistettu ahtauden takia kaikki neloset (kulmahampaan viereiset hampaat).

Näistä alkukuvista näkyy myös hyvin, miten molaareissa (poskihampaissa) minulla on hypoplasia-vaurioita: eräänlaista kiilteen kehityshäiriötä, jotka on tosi yleisiä. Hypoplasia voi olla vaaleampia/ruskeampia laikkuja, yleensä etu- ja poskihampaissa. Etuhampaiden välissä näkyy myös kellertävämpi osa, tämä on vanhaa yhdistelmämuovia, jolla on korjattu etuhampaiden välistä rakoa ja muovin sauma tahtoo värjäytyä. Sittemmin sitäkin on kyllä putsattu. :)

Muutama kuva rautojen kanssa. Näissä oikomishoito kylläkin jo aika loppupuolella. En jaksanut kovin pitkälle arkistoja selata, että olisin löytänyt lisää rautakuvia, mutta jonkin verran niitä kyllä pyörii instassa ja kirjoittelinpa tänne blogiinkin postauksen siitä, kun sain raudat suuhun 2015. Viimeinen kuva on mun eteläafrikan bachelor-reissulta. Sielläkin mä pyörin tunnollisesti kuminauhat suussa(ainakin öisin)... :D

Ja nyt sitten niitä "jälkeen"-kuvia. Valitettavasti nämä kuvat on napsittu ihan vain kameran kännykällä, eikä ihan samanlaista tarkkuutta ole. Kuitenkin hammaskaarten muodon muutos näkyy hyvin. Kuvista voi myös hoksata retentiolangat, eli suulaen ja kielen puolelle kiinnitetyt metallilangat, jotka pitävät sitten saavutetun oikomistuloksen yllä.

Monia ihmetyttää, miten oikomishoitoon menee niin kauan. Esimerkiksi kun katsoo minun ennen ja jälkeen kuvia, ei hampaita kovin radikaalisti ole liikuteltu mutta silti aikaa meni 1,5vuotta. Hampaita liikuteltaessa täytyy ottaa huomioon, että juuret on luun sisällä ja hampaat on eläviä. Hampaan sisällä kulkee siis hermoja ja verisuonia, joiden täytyy "pysyä hampaan liikkeessä mukana". Jos hampaita liikutetaan liian kovilla voimilla, voi seurauksena olla hampaan nekroosi (kuolio) tai juuren sisäinen/ulkoinen resorptio (yhdenlainen kuluminen). Toinen syy siihen, miksi hampaita liikutetaan hitaasti, on palautuminen, Mitä hitaammin muutokset tapahtuu, sen paremmin hampaat pysyvät uusilla paikoillaan. Eli nopeasti saavutettu tulos todennäköisesti lähtisi myös nopeammin palautumaan (vaikkakin retentiolangat ja levyt estävät palautumista). Kolmas seikka voisi olla kipu. Jo pienet liikutukset aiheuttavat hampaissa melkoisia tuntemuksia (yksilöllistä miten kovina muutokset koetaan), suuret muutokset kerralla voisivat viedä koko purukaluston tosi herkäksi.

Ja sitten viimeisenä muttei vähäisimpän: purenta. Monesti alkaa oikomishoidon edetessä näyttää siltä, että kaaret on jo suorassa ja näyttää tosi hyvältä, mutta silti jotain vielä säädetään. Tärkeää olisi ymmärtää, että esteettisten seikkojen lisäksi leukojen pitäisi myös sopia yhteen mahdollisimman hyvällä tavalla ja liikkua toisiaan vasten suotuisasti. Yleensä tavoitteena on ns Angle I/I purenta sekä kulmahammasohjaus. Angle-purennalla tarkoitetaan sitä suhdetta, miten kuutoset purevat toisiaan vasten (eli ensimmäiset poskihampaat), tavoitteena on siis, että yläleuan kuutonen on puolikkaan alakuutosta taaempana. Kulmahammasohjauksella puolestaan tarkoitetaan sitä, miten leuat liukuvat sivusuunnassa, tavoitteena on, että ainoastaan kulmahammas liu'uttaa liikkeen toiselle puolen (demonstroin alemmassa kuvassa). Nämä on esteettisesti pieniä juttuja, mutta toiminnallisuuden kannalta tärkeitä esimerkiksi leukanivelvaivojen ehkäisemiseksi. Toki on vielä muitakin asioita ja juttuja mitä oikomishoidon aikana seurataan, mutta en nyt puutu enempää niihin!

Oon kyllä onnellinen mun uudesta hymystä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tänään kävin vielä valkaisukurssilla teettämässä valkaisulusikat niin saan mun suorasta rivistä entistä valkeamman. :) Kerron valkaisusta vielä enemmän kevään aikana. Ja kysykää ihmeessä, jos hammassanasto meni yli hilseen tai joku jäi epäselväksi.Snäpissä on pystynyt enemmänkin seuraamaan mun oikomishoidon etenemistä: sc: veera127

-V

Hampaiden bulk-kausi - miten suhtaudun hammasrautoihini

Tentti taputeltu, syysloma ja muutto lähestyvät! Kyllä, muutto. Muutaman viikon hiljaisuus blogin puolella on johtunut ihan puhtaasti kiireestä. Töiden ja koulun ohella kun lukee vielä tenttiin, ostaa asunnon ja treenaa niin on siinä tekemistä yhdelle ihmiselle.

Tänään helpotti sitten ainakin sen tentin osalta, ei ole hengähdyshetkinä heti sellainen olo, että "pitäisi lukea". Nyt saan sitten keskittyä paremmin muuttoon ja potilastöihin. Stressi helpottaa heti, kun on yksi "to do" listalta pois.

Tässä kiireen keskellä hyppäsin myös itse uudestaan oikomishoidon kelkkaan. Viime vuoden klinikkaparini kanssa suunniteltiin toisillemme oikomishoidot ja nopealla toiminnalla sitten myös laitoimme suunnitelmat toteutukseen. Kun ennen oikomishoidon aloitusta kerroin lähipiirilleni, että "minulle tulee hammasraudat" on reaktioita ollut monenlaisia.

"Mitäs vikaa sun hampaissa muka on?"

"Onpa hieno juttu"

"Haha, ai sellaiset perinteiset rautakiskot?"

"Onhan ne hammasraudat melkoinen turnoff"

 "Miksi? Ja kauanko niitä pitää pitää?"

Tässä sitä nyt ollaan, turnoff rautatiekiskot suussa. Minun tilanteessa noin vuoden hoitojakson aikana eliminoidaan hammaskaarten ahtaus ja tasoitellaan rivit suoriksi. Katsotaan nyt kuinka nopeasti nämä lähtee liikkumaan, toivottavasti nopeasti. Ainakin viime viikon on ollut hampaat ja ympäröivät kudokset niin kipeänä, että on kumma, jos ei ala liikettä tapahtua!

 Aikuisiällähän oikomishoito harvemmin on pakon sanelemaa, sitä se ei ole myöskään minun kohdallani. Halusin oikomishoitoon omasta tahdostani. Itse sitä on itseään kohti kaikkein kriittisin ja kiinnittää huomiota "epäkohtiin". Ne epäkohdat omassa ulkonäössä ajaa sitten haluamaan muutosta. En nyt sano, että hampaani olisivat ennen häirinneet minua, tai etten ollut niihin tyytyväinen, mutta ne voisivat olla paremminkin. Ja tottakai, kun opiskelen hammaslääketiedettä, kiinnittän varmasti myös hampaisiin enemmän huomiota. Samalla ajatustyylillä sitä ajautuu sinne salillekin yhä uudestaan. Joku saattaa sanoa, että "sullahan on täydellinen kroppa" mutta itse näkee parannettavaa tai kehitettävää monessakin kohdassa. Eikä sekään tarkoita sitä, ettei olisi tyytyväinen. Ehkä ennemminkin sitä, että kaipaa muutosta parempaan tai pientä kehitystä. Olen niin hampaisiini kuin kroppaanikin kohtuullisen tyytyväinen, mutta ei kai ole kiellettyä haluta muutosta jo ennestään hyviin ominaisuuksiin?

Ja miten sitten suhtaudun omaan muuttuneeseen hymyyni tämän hoitojakson aikana? Miten yleensäkin muuttuneeseen ulkonäköön tulisi suhtautua? Voisin tietenkin vetäytyä omaan kolooni, välttää sosiaalisia tilanteita vuoden ajan, peittää hymyni kädellä ja hävetä hammasrautoja. Tai sitten voin hymyillä ja nauraa leveästi, antaa ihmisille mahdollisuuden ihmetellä ja kysyä hammasraudoistani häpeilemättä. Elää hammasraudat osana ulkonäköäni rohkeasti ja itsevarmasti. Ei se välttämättä ole helppoa, joku saattaa jopa nauraa päin naamaa, ihmetellä ja haukkua raudat rumaksi mutta aion ehdottomasti kokeilla jälkimmäistä tapaa. Ja oma asenteeni taitaa muutenkin olla lähinnä sellainen että "naura raudoilleni nyt, niin tulen hymyilemään sulle päin naamaa vuoden päästä". En ole kyllä negatiivista palautetta saanutkaan, ja lähinnä koulussakin nauroimme, että olishan se nyt outoa, jos joku alkais kiusaamaan hammasraudoista. Surullista on, että raudat ovat lasten ja nuorten keskuudessa edelleen yleinen kiusaamisen aihe. No.. Voin aina pitää vaihtoehtona Kiinaan muuttamista, jos kohtaan ylitsepääsemätöntä kiusaamista rautojeni takia. Kiinassa kun hammasraudat on suuri hitti ja kertoo korkeasta elintasosta.

Aion suhtautua projektiin vähän samalla tavalla, kuin saliharrastaja bulk-kauteensa. Kun bulkilla treenaa aktiivisesti ja tavoitteellisesti, pitää kalorit päivittäin plussalla, voi keho pikkuhiljaa olla hieman pöhöttynyt, nesteinen ja jonkun mielestä ennemmin pulska kuin urheilullinen. Toiset pysyy bulkilla timmimmässä kunnossa kuin toiset, toisille hammasraudatkin sopii paremmin kuin toisille. Bulkkaajalle saatetaan hörähdellä ivaavaan sävyyn että "bulkki jäänyt päälle", kun ei nähdä työn tulosta rasvan alta. Tärkeintä on kuitenkin, että projektissa itse mukana oleva, osaa olla pitkäjänteinen, suunnata katseen kauas työn lopputulokseen, vaikkei matka sinne olisi aina niin miellyttävä. Puhtaan lihasmassan rakentaminen ei olekaan niin helppoa, väkisin sitä rasvaakin tulee vähän. Ainakin, jos tavoitteena on nopea lihaskasvu.

Massakuurilla olevalle harrastajalle voi ottaa välillä koville, kun tekisi mieli alkaa kiristellä että näkee sen työn tuloksen. Tekisi mieli alkaa polttaa rasvaa ja katsoa miten paljon lihasta on kertynyt alle. Hammasrautojen kanssakin välillä varmasti tulee hetkiä, että tekisi mieli ottaa ne vain pois ajatuksella "on tämä jo tarpeeksi hyvä", mutta maltilla täytyy katsoa homma loppuun asti.

Sitten, kun bulkkaus vaihtuu dieettaamiseen, rasva alkaa palaa pois kerätyn lihaksen päältä, hiljalleen lihasmassa alkaa erottua ja työn tulokset näkyä. Pian hiljenee ne pilkkaavat kommentit ja äänensävy vaihtuu ihailevaksi, ehkä jopa kateelliseksi. Samanlailla hammasraudat peittää alleen tekemänsä työn.  Rautojen takaa voi olla vaikeaa nähdä sitä siistiä hammaskaarta, joka niiden taakse on muodostumassa. Vuosi tässä aherretaan ja sitten toivottavasti nautitaan työn tuloksista.

Ja jos ei nyt ole hyvä ajankohta, niin milloin? Vuosi menee loppujen lopuksi todella nopeasti. Jos en olisi aloittanut nyt, olisin vuoden päästä varmaan ajatellut, että "homma olisi jo paketissa, jos olisin aloittanut sen heti, kun ensimmäisen kerran asiaa harkitsin". Sama ajattelutapa pätee kaikkeen aloittamiseen. "Dieetti alkaa maanantaina", "Lopetan tupakoinnin ensi vuonna", "Aloitan laihduttamisen heti, kun mieheni ryhtyy projektiin myös", mikset sensijaan aloittaisi heti,  ensi viikolla olisit jo muutaman askeleen lähempänä tavoitetta.

Muutaman viikon kuluttua pääsen muuttamaan. Sitten luvassa kurkistus mun uuteen kotiin.

-V


Only Finnish this time, sorry guys!