Viimeinen vuosi hammaslääkiksessä

Viides opiskeluvuosi hammaslääkiksessä. Huh. Tämä teksti on ollut tarkoitus kirjoittaa koko syksyn, ehkä opiskelujen kuormittavuudesta parhaiten kertookin juuri se, että postaus on ulkona vasta nyt, joululomalla. Takana on 4,5 vuotta hammaslääkistä, loppusuora häämöttää.

Minä olen nyt 25-vuotias, pian valmis hammaslääkäri. Jotenkin ihan hurjaa, että tämä koulu on kohta ohi ja etten koko 25 vuoden aikana ole paljoa muuta tehnytkään kuin opiskellut. Ensin peruskoulut, lukio, valmennuskurssi ja lääkis. Lääketieteellinen pääsykoe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valmennuskurssin käyminen valmistaa hyvin siihen rytmiin, mitä myös hammaslääkiksessä kannattaa ylläpitää. Kannattaisi.. Kukapa meistä ei jättäisi asioita viime tinkaan aina joskus.

Meillä Oulun hammaslääkiksessä luennot ovat pakollisia, vaatimukset potilastöissä ovat korkeita ja lopputentit ovat haastavia. Ja kun yhdestä tentistä selviää, on toinen tentti jo muutaman viikon kuluttua. En oikeastaan tiedä, miten saisin tämän viimeisen vuoden kuulostamaan tekstissä niin rankalta kuin se oikeasti on. Ainakin kun vertaa opiskelua muihin aloihin ja myös muihin hammaslääkiksiin, tuntuu välillä siltä, että meitä rangaistaan jostain, halutaanko meistä viimeisetkin mehut pihalle ennen valmistumista. No, positiivista on se, että Oulusta valmistuneita hammaslääkäreitä arvostetaan kentällä. Juttelin nopeasti yhden viime vuonna Oulusta valmistuneen hammaslääkärin kanssa, on kuulema outoa kun voi käydä vain töissä. Stressi on murrososa siitä, mitä se opiskeluaikana on, illat ovat vapaat, joskus on jopa sellainen "ei ole mitään tekemistä" -hetki.

Jotenkin tästä kaikesta kuitenkin selviää. Aina yksi tentti ja potilas kerrallaan eteenpäin. Muutama työpäivä joka viikko, välillä kaupassa, välillä hammaslääkärinä. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että jättäis koko homman kesken, Jos vain kävisinkin kaupan kassalla töissä tai vaikka jakaisin postia. Elämä olisi ihanan stressitöntä. Tai mitä jos vaihtaisikin hoitajapuolelle, ojentaisi instrumentteja ja imuroisi sylkeä, kun toinen tekisi työn. No, nämä ei joka tapauksessa ole suuntia mihin lähtisin, tämä ei ole hetki milloin saa luovuttaa vaikka rankkaa onkin.

Joskus alkaa jopa ärsyttää, kun joku puhuu siitä, miten on rankkaa. Rankkaa käydä töissä tai vaikka ihan töissä ja salilla. Tottakai jokainen meistä kokee asiat erilailla, ja jokainen tavallaan on oikeutettu stressaamaan omista asioista ihan millä levelillä tahansa. Mutta kuten varmaan joka ikisessä tekstissäni toitotan, asioita kannattaa aina katsoa myös hieman eri kantilta. Onko työsi rankkaa? Mulla työpaikkoja on kolme. Onko opiskelu rankkaa? Kokeileppa Oulun hammaslääkistä. Onko perheessä riitoja? Kun ehtis edes näkemään perhettä joskus, niin vois riidellä. Silti minäkin yritän pysyä optimistisena, ja onnistunkin siinä ihan hyvin. Minä opiskelen kuitenkin arvostettua ammattia, minulla on työpaikka (tai kolme), minulla on ihania ystäviä ja kaikesta stressistä huolimatta porskutan jotenkin eteenpäin. Aina on jotain hyvää edessä mitä odottaa, aina on jotain minkä avulla jaksaa. Asioiden priorisoiminen helpottaa myös arjessa paljon. Ystävät ymmärtää, kun sanon että luen tenttiin. Työpaikalla ollaan joustavia sen suhteen, mitä vuoroja voin tehdä. Asioilla on tapana järjestyä.

On opiskelussa positiivisiakin puolia. Meillä on klinikkasalin yhteydessä pieni lepo/kahvinurkkaus, jossa parannetaan maailmaa, kehitetään hammaslääketiedettä ja ratkotaan ihmissuhdeongelmia. Kun opiskelu jää uskon, että päivittäinen tuttavapiiri kutistuu aika nopeasti. Näin isoa "työyhteisöä" on hankalaa löytää. Työhön ei myöskään kuulu spontaanit kaupunkikierrokset kesken päivän tai se onnen tunne siitä, kun luento loppuukin puoli tuntia etuajassa. Kyllä opiskelua tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä, ja ehkä silloin on erikoistumisen aika. Mutta nyt parasta olisi lukea kirja ilman omantunnontuskaa siitä, että pitäisi lukea parodontologiaa tai kariologiaa. Parasta olisi saada omalle tekemiselle rutiinia ja toisaalta saada myös sellainen toimeentulo, että elämä siltäkin osin helpottuisi.

Vielä vähän siitä, mitä me viimeisenä vuonna hammaslääkiksessä tehdään. Viikossa meillä on neljä klinikkavuoroa, joilla voimme periaatteessa tehdä mitä vain. Meillä on tietyt tavoitteet paikkojen, juurihoitojen, proteesien jne suhteen. Monilla viimeinen vuosi painottuu paljon protetiikan tekemiseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu, niin myös minulla. Lisäksi meillä on luentoja ja lopputenttejä. Lopputenttejä on ollut syksyn lukukaudella noin kolmen viikon välein. Lopputentit ovat kaikista isoista hammaslääketieteen oppialoista. Luennot ovat olleet usein syventäviä oman alan luentoja tai yhteisiä luentoja lääkisopiskelijoiden kanssa esim infektiosairauksista. Sitten kun lukemiselta, töiltä ja koululta ehtii, olis tehtävänä vielä syvärit eli syventävä tutkielma (vähän kuin kandi tai gradu muilla aloilla). Ja kyllä, käyn edelleen myös salilla.

Nyt olen kuitenkin lomalla, lataan akkuja että jaksan painaa taas kevään. Käyn kyllä töissä lomalla, mutta sehän on helppoa ;)

Ihanaa joulunodotusta!

-V

Syksyn tyyli

Syksyn tullen on aika päivittää taas lookia, hiukset ja tyyli, yksinkertainen on kaunista. Yksi hyvä tyylivinkki, mitä kannan mukanani on että "aina kun poistut kotoa, katso onko asussasi jotain, mitä voit karsia". Yksinkertainen tyyli antaa helposti hieman hienostuneemman ja elegantimman kuvan. Jos tyyliin lähtee lisäämään koruja, kerroksia, värejä ja materiaaleja, saattaa paketti mennä helposti överiksi. Tänä syksynä ihanaa on kaikki pitkät neuleet ja villamekot! Mekoissa kätevää on se, että yksi vaatekappale on koko asu. Minulla löytyy mekkoja jo melko monessa värissä, harmaa toimii erityisen kivasti uuden hiustyylin kanssa! Mielestäni harmaa on värinä sellainen, jonka kanssa kannattaa olla hieman varovainen. Jos iho on vaalea ja tukka todella neutraali, saattaa harmaa helposti olla mummomainen ja asuun kannattaa lisätä jotain väriä esim huivilla. Kuvien villakangastakki on zarasta, ja ollut minulla käytössä tänä syksynä paljon. Malli on ihanan pelkistetty, isot taskut ja koko takki ilman ylimääräisiä vetoketjuja tai nappeja toimii hyvin monessa kokonaisuudessa. 

Hiusväri oli sen verran nappivalinta, että pian oli aika tehdä hieman päivitystä. Tällä kertaa pohjasävy oli asteen vaaleampaa ja käytimme myös uutta smartbond-tekniikkaa värjäämisen tukena. Smartbond-käsittelyn hinta Nellin kampaamossa on 25€. Kampaaja tekee käsittelyn kaksi ensimmäistä vaihetta värjäämisen yhteydessä. Käsittely sopii hyvin vaalennetuille, vaurioituneille, raidoitetuille tai huonokuntoisille hiuksille. Käsittely suojaa ja vahvistaa hiusta värikäsittelyn aikana. Systeemi sisältää kolme komponenttia, joista vimeinen osuus jää tehtäväksi kotona. Kolmas vaihe on siis kerran viikossa käytettävä saman sarjan hoitoaine. Poishuuhdeltava kotona käytettävä hoitoaine ylläpitää kampaajalla saatua tulosta ja myös jatkaa hiuskuitujen vahvistamista.

Alkaa olla vuosi siitä kun aloitin säännölliset kampaajakäynnit Kampaamo Helmiinassa. Ensimmäisessä kampaaja-postauksessa on kuva hiuksistani ennen säännöllisiä kampaamokäyntejä ja laadukkaiden tuotteiden käyttöä kotona. (Jutussa myös Kampaamo Helmiinan yhteystiedot). On aika huikeaa huomata, miten muutos näkyy ja kuinka nykyään hiukseni voivat niin paljon paremmin. Muutamaan viimekertaan emme ole edes juurikaan leikanneet hiuksiani, karsineet vain muutaman kärsineen haivenen. Kuvien farkut ovat myös niinikään Zarasta. Farkut on menneet nopeasti ihan mun top kolmoseen, kiva malli, revityt polvet, lyhyemmät lahkeet ja väri. Silti nämä sai mun miespuoliselta ystävältä täystuomion, haha. Miehille kelpaa ilmeisesti vain kaikkia muotoja hivelevät leggingsit.

Ihanaa syksyn jatkoa!

-V

Still happily single?

Hieman syvällisimmistä aiheista kirjoittaminen ei aina luonnistu helposti. Näistä aiheista on kuitenkin eniten kiitelty ja jälkikäteen keskusteltu, joten jaan taas hieman ajatuksiani parisuhderintaman tapahtumista. Vaikka blogin puolella hiljaista on pitänytkin, ei se tarkoita ettenkö asioita pyörittelisi mielessäni, oikeita ongelmia, suhteita ja muuta.

Kysymysten "miksi olet sinkku" ja "miten edellinen parisuhteesi päättyi" jälkeen niitä on väistämättäkin jäänyt miettimään enemmän.
Miksi tosiaan..? Sanon usein että "Ei minulla ole aikaa seurusteluun" tai että "en etsi seurustelusuhdetta", no valettahan se on. Tottakai minulla on aikaa suhteelle, ei vain kelle tahansa miehelle. Tottakai etsin tavallaan seurustelusuhdetta, en vain kenen tahansa kanssa. Ihmisellä on kolme perustarvetta: ravinto, seksuaalinen tyydytys ja hyväksytyksi tulemisen tunne, tunne siitä, että on osa jotain. Sen enempää paneutumatta kahteen ensimmäiseen, jatkan kolmanteen, ehkä siihen kaikkein mielenkiintoisimpaankin. Tässä vaiheessa homma menee sitten deepiksi.. Ajatellaanpa esim itsemurhapommittajia tai muita terrori-iskujen tekijöitä. Luulenpa että moni on yhtä mieltä kanssani, kun väitän että suurin osa tällaisten iskujen tekijöisä on yhteiskunnasta eristäytyneitä, hylättyjä ja eksyksissä. Mutta jopa he haluavat tuntea olevansa tärkeitä, hyväksyttyjä ja arvostettuja. Tällaisen tunteen saamiseksi he ovat kuitenkin kääntyneet hyvin äärimmäiseen vaihtoehtoon. Selvästikään emme kaikki halua hyväksyntää ja arvostusta samoilta ihmisiltä, jotkut nauttivat ison ryhmän suosiosta, toisille riittäisi edes yksi ihminen. Jokainen kuitenkin haluaa ja tarvitsee edes yhden ihmisen, joka seisoo heidän takanaan, ymmärtää ja hyväksyy.

Ja kukapa olisikaan parempi tätä roolia toimittamaan, kuin kumppani? Perhe ja hyvät ystävät ovat tietenkin aina hyvä vaihtoehto. Heillä kuitenkin on usein se kumppani, ja auttamatta tilanteessa jää kakkoseksi. Ja oman kumppanin kanssa tietenkin onnistuisi myös perustarve nro 2:n hoito.

Jos kyseenalaistat ja epäilet väitettäni näistä perustarpeista, mieti millaista elämäsi olisi ilman kenenkään hyväksyntää. Se ajaisi vahvimmankin mielen hulluuden partaalle, saisi varmaan ajattelemaan kostoa tai jopa itsemurhaa. On vain tervettä ja järkevääkin haluta ja tarvita se oikea omaan elämään. Ei tietenkään sellaisella sairaan epätoivoisella tavalla. Alan pikkuhiljaa kuulostaa toivottomalta romantikolta (mitä en mielestäni ole), totuus on kuitenkin se, että kaipaamme kaikki todellista ymmärrystä, omassa maailmassamme ja omalla tavallamme. Muistan miten ala-asteella tyttöjen kesken saatiin kunnon riidat/mökötykset aikaseksi, jos joku meni muuttamaan parasta kaveriaan. Samaa tapahtuu nyt aikuisella iällä parisuhteissa. En ole helposti mustasukkainen, ja parisuhteessa minusta hienoa olisikin se, että molemmilla on se tunne, ettei edes tarvitse olla mustasukkainen, toiseen voi luottaa. Täysin. Toiseen voisi luottaa jopa siinä, että tämä yhteys on se paras ja tärkein. Todellisuudessa en edes kaipaa poikaystävää, että voisin hengailla hänen kanssaan 24/7, tehdä kaiken yhdessä ja täyttää instagramini kaikella söpöilyllä. Haluan edelleen tehdä omaa juttuani, enkä halua palloa jalkaan roikkumaan. Siinä kai se kaikki monimutkaisuus seisookin. Haluan vain sen hyvän yhteyden. Kun löydän yhteyden, löydän myös suhteen.

Miksi olen siis sinkku? Kyse ei varmastikaan ole siitä, ettenkö olisi tavannut siistejä tyyppejä. Kyse ei ole myöskään siitä, etten haluaisi suhdetta.Olen edelleen hyvä elämään sinkkuna, kuten viimekin vuonna (ajatuksia sinkkuudesta), joku vain joskus sanoi, ettei saa tyytyä. Parempi sinkkuna kuin huonossa parisuhteessa. Toinen asia on se, että miehet pelottaa minua ja minä miehiä. Haha. Onko se tyytymistä, jos päädyn parisuhteeseen miehen kanssa, jossa on ärsyttäviä piirteitä ja suhteessa kaikki ei ole kunnossa? Sitä minä pelkään: jos tyydyn tarpeeksi hyvään ja jotain parempaa tuleekin, parempi yhteys jonkun muun kanssa? Miksi sitten viimeisin parisuhteeni päättyi? Miehet varmaan joskus ajattelevat, että kuljen omia polkujani jo vähän liiankin kaukana, on oma asunto, auto, työ, ystävät ja omat matkat. Niin kuin elämässäni ei olisi tilaa heille, ei miehen paikkaa. Ja jos itse sorrun vastaavaan ajattelutapaan, että olen jollain tapaa "edellä" ei lopputulos lupaa hyvää. Kuitenkin miehelle on paikka minunkin sydämessä ja taloudessa, ei vain kelle tahansa miehelle. Ehkä tätä miestä ei ikinä tulekaan vastaan, ehkä hän on jo elämässäni. Ken tietää.

Writing about something that has a deeper contents doesn't always come easily, even though I do think about real issues, relationships and stuff.

Something I've been thinking since these questions was brought to my attention after a break. Such as "why are you single?" "Why your last relationship ended?"
Why really.. I often say "I don't have time for a relationship, I don't look for a relationship", well it's false. Of course I have time for a relationship, not just for any guy. Of course I am looking for a relationship, not just with anyone. Human has three very strong instinct or urge in life: nutrition, sexual satisfaction and the urge to feel to be accepted and part of something.  Without going more into the first two, the third is maybe the most interesting.. Now this is where I go deep.. Let's think about bombing and suicide attacks. I think many will agree, when I think those are the once who are socially isolated, abandoned and lost. But even they want to feel like they are part of something, that they are appreciated and accepted. Not all of us want the same kind of attention, not everyone wants a big group of people around them. But everyone wants there to be someone who understands and stands behind their back, approves themselves just the way they are,

And who would be better in that role than a partner? Family is always good. Family and close friends are behind your back no matter what. But with a partner you could even get the second one...

If you question my thesis, think about how you would live without anyones approval or acception. That would drive anyone crazy, maybe make them think about revenge or suicide. It's only healthy to need and want that someone special in our lives. Not in a desperate way though. I start to sound like a hopeless romantic, which I'm not (at least most of the times), but the truth is that real understanding is what we desire. In grade school we got so jealous if our very special friend started to hangout with someone else. In more adult age we do the same in relationships. I'm not easily jealous, but I would be so happy to have that connection with someone that I could trust them completely. Trust even in the connection, that it is the best and most important one. Honestly, I don't even need a boyfriend to hangout 24/7, to do everything together, to post cheesy pictures on instagram. I still want to do my thing, no chains. All I want for a relationship is that connection. When I'll find that connection then there will be a relationship. 

So why am I single? It's not that I haven't met cool guys, it's not that I haven't had a crush, It's not that I don't want a relationship. I am still good at being single, like I was last year (thoughts about being single), someone just told me once not to settle. Better single than in a bad relationship. Another thing is that I'm scared of guys and they are scared of me. Haha. Do I settle if there is one thing wrong, If there is something I'm not happy with? That is what I'm scared of. If I would settle and something better comes along, better connection?  And why did my last relationship end? Guys probably think I'm too far ahead sometimes, I have it all figured out: car, job, house, friends, travels.. Like I don't leave room for them, like there is no place for a man.  And even if me myself think I'm too far ahead it doesn't promise good. But there is a mans place even in my heart and household, just not for any man. And maybe that man will never come, maybe I've already met him. Who knows.

-V

Let's think about our teeth more

Hampaat kestää päivässä 5-6happohyökkäystä. Oletko ikinä ajatellut kuinka monta kertaa päivässä tuletkaan laittaneeksi ruokaa suuhusi, ruokaa joka saa aikaan happohyökkäyksen? Olen yrittänyt kiinnittää tähän asiaan huomiota viime aikoina. Juhannus meni kyllä napostellessa ja herkutellessa, ja muutenkin kevät ja kesä on yhtä juhlaa. Helposti tulee syötyä vähän väliä pienempiä annoksia, mutta joskus 5-6 ateriaa arjessakin on haastavaa.

Aloitan aamuni aamupalalla, jonka jälkeen syön lounasta n, klo 11 aikaan. Muutaman tunnin kuluttua lounaasta syön välipalaksi jotain, kuten banaanin ja rahkaa. Sitten illallinen ja vielä jotain ennen nukkumaanmenoa. Syön siis 5 kertaa päivässä, ainakin vaikuttaisi siltä... Töissä hammaslääkärinä usein kysyn myös potilailta heidän ruokailutottumuksistaan, "montako kertaa päivässä ruokailet?", "mikä on janojuomasi?", "herkutteletko usein?". Ja useinmiten vastaukseksi saan jotain  sen tyyppistä kuin "ruokailen säännöllisesti, syön herkkuja kerran viikossa ja juon harvoin limppareita tai muuta vastaavaa. " No mikä ihme menee sitten pieleen, jos siitä huolimatta suusta löytyy reikiä tai eroosiovaurioita? Jos oletetaan, että kotihoito on kunnossa ja suussa jyllää silti karies, voi olla aiheellista kiinnittää tarkempaa huomiota ruokailutottumuksiin.

Joka kerta kun syömme/laitamme jotain suuhumme, saa se aikaan happohyökkäyksen. On muutamia poikkeuksia, jotka eivät aiheuta tätä hyökkäystä, kuten naturellit pähkinät, vihreä tee ja jotkin juustot. Monesti ajatellaan hieman virheellisesti, että vain karkki ja puhdas sokeri on hampaille pahaksi, mutta todellisuudessa myös ruisleivän nakertaminen puolen tunnin välein pitää tätä happohyökkäystä yllä tai aloittaa sen. Seuraava esimerkki voisi hyvin olla myös minun jokapäiväisestä arjestani. Herään, syön hyvän ja täyttävän aamiaisen ennen töihin lähtöä. Olen kylläinen ja minun pitäisi selvitä hyvin lounaaseen asti. Pidämme kuitenkin kahvipaussin ennen lounasta ja joku on tuonut kahvihuoneeseen leipomaansa mustikkapiirakkaa. Päätän juoda vihreää teetä, mutta otan kuitenkin myös hyvin pienen palan piirakasta. Pieni pala, vähän kaloreita, sopii hyvin mun makroihin ja onhan se kiva ottaa jotain kuuman juoman kanssa. Kohteliaisuussyistäkin en viitsi jättää jonkun leipomusta maistelematta. Muutaman tunnin päästä syön lounasta, minulle on tullut jo nälkä ja syön itseni täyteen hyvää ja terveellistä ruokaa. (Tässä vaiheessa happohyökkäyksiä on tullut päivälle jo 3 ja kello on vasta 12.) Muutaman tunnin päästä pidämme jälleen kahvitauon, kahvia maidolla, banaani ja rahka. Ei paha, terveellistä välipalaa jälleen. Kun pääsen kotiin, aion suunnata pian salille. Aion tehdä raskaan treenin ja tuntuu, että tarvin vielä energiaa ennen sitä. Syön nopeasti jotain ja suuntaan salille. Salilla vielä ennen treeniä juon bcaa-juomani, joka ei sisällä sokeria mutta sitruunahappo tuotesisällössä kuitenkin mainitaan. Treenin jälkeen kaipaan nopeaa energiaa ennen kuin ehdin laittaa kunnon päivällisen kotona, syön energiapatukan tai banaanin. Menen kotiin ja kokkaan hyvän aterian, kello on 7 illalla syön hyvin ja olen täynnä. Menen nukkumaan noin klo 22 joten syön varmaan jotain pientä ennen nukkumaanmenoa. Aion viettää illan kotona, joten päivällisen ja iltapalan välillä syön muutamia viinirypäleitä tv:tä katsellessani. Päivä oli täynnä terveellisiä ja järkevän kokoisia aterioita melko tasaisin väliajoin, hyvä ja energinen olo aamusta iltaan.

Kuitenkin tässä esimerkkipäivässä menee hammaslääkärin näkökulmasta jotain pieleen.. Esimerkissä olisin laittanut suuhuni jotain, mikä aiheuttaa happohyökkäyksen, 8-9 kertaa päivässä. Tähän lisäksi vielä bcaa-juoma, jonka join ennen treeniä. 8-9kertaa päivässä on liian paljon hampaillemme. Tämä on asia, joka kannattaisi pitää mielessä. Ravitsemusterapeutit saattavat ohjeistaa sinua syömään pieniä aterioita kahden tunnin välein, mutta suun terveyden kannalta se ei ole paras vaihtoehto. En toisaalta sano myöskään sitä, että kaikki saavat reikiä hampaisiinsa, kun syövät useammin kuin 5-6kertaa päivässä, riski on kuitenkin olemassa ja myös eroosiovaurioiden mahdollisuus on vahvemmin läsnä. Yritän taas vain antaa uuden näkökannan tai ohjenuoran, jota seurata tässä syömisen monimutkaisessa maailmassa.

Muutamia juttuja joihin kannattaa kiinnittää huomiota:

• Jos olet suunnitellut ottavasi jälkiruokaa, syö se heti pääruuan yhteydessä, ei esimerkiksi tunnin päästä
• Juo vettä, kun janottaa. Vältä mehuja ja limppareita (tai oikeastaan lähes kaikkia muita juomia)
• Syö niin, että tulet täyteen. Vältä kuitenkin ähkyä.
• Ole tietoinen tästä asiasta. Kun syöt, mieti milloin seuraavan kerran tulet ruokailemaan. Jaksatko sinne asti tällä aterialla, tarvitsetko välipaloja vai pitäisikö syödä nyt vielä hieman enemmän.
• Suunnittele ruokailujasi. Kokkaa isompia annoksia, jotta sinulla on kunnon ateria valmiina, eikä napostelua tule niin paljon
• Syö xylitol-tuotteita ruokailun jälkeen tai ruokailujen välissä, napostelun välttämiseksi ja happohyökkäyksen pysäyttämiseksi.

Varmasti terveellisillä ruokailuvaihtoehdoilla ja xylitol-tuotteilla pystyy paljon pelastamaan tilannetta, mutta jatkuvaa happohyökkäysten tulvaa ei kestä kuin kokoproteesit. Omilla hampailla olis kuitenkin kiva selvitä vielä melko monta kymmentä vuotta, joten ruokailurytmi kuntoon ja napostelu kuriin. Ihanaa kesää kaikille! Instagramissa voitte laittaa mut seurantaan nimellä @_veerand

Teeth can handle approximately 5-6 acid attacks a day. Have you ever thought how many times a day you actually eat, put something in your mouth that causes this attack? This is something I've tried to pay attention lately.

I start my morning with a breakfast, then I normally eat a lunch around 11.  Couple hours after I normally eat a snack, like quark, nuts and a banana. Then dinner and finally something before going to bed. So I eat 5 times a day, at least it looks like I do. And I think I do.
Eating habits is something we ask our patients too, "how many times a day do you eat?" "what do you drink when you are thirsty?" "how about treats?". And most of the time the patients answer is similar to mine. 'Normal eating habits, 5-6 times a day, candy once a week and rarely soft drinks.' So what could possible be going wrong when there is still caries in the mouth.

Every time we eat something, it causes an acid attack to our mouth that lasts approximately 30 minutes. There are couple exceptions like natural nuts, green tea and some cheeses. But other than that, the attack is present, when you eat, or more specific: when you put something in your mouth. Here is an example that could very easily be from my life too. So let's imagine I wake up and have a good breakfast before work. I am full, so I should be fine for three hours until I'll have lunch. But we have a coffee break before that. I take green tea, but there is also tiny cookies at the table. It's not that bad, low calories and I'm only going to take one. I only took one, it was good. Couple hours after I'll have lunch. I eat well, food is good and I'm full again. --  Couple hours later another coffee break, I eat quark and a banana. I'll get home, I need to eat because I'm about to head to the gym soon. I don't have to eat a much cause I'm not really hungry yet, I just need little energy before a heavy workout. I eat, go to gym and at the gym before my workout I'll have my bcaa-drink. It doesn't contain sugar but in the ingredients it says "citric acid". After a really heavy workout I'll have a banana to get the energy level up again. I go home, cook and eat a dinner. Sometimes between dinner and bedtime snack I eat something like an apple or grapes. It's not that bad, they're healthy right? Then snack before going to sleep, brush my teeth and that's it. Healthy reasonable size meals along the day, feeling good and energetic all day.

So in this example day, I would have put food that causes an acid attack in to my mouth 8 to 9 times a day. 8-9 times is too much to our teeth. And this is something to take in to a consideration. Nutritional therapists can guide you to "eat small meals every 2 hours", but from dentists point of a view it's not the best option. I'm not saying here that everyone will get dental cavities when they eat more than 6 times a day or that eating small meals is necessarily a bad thing. I'm just trying to give you a different perspective maybe a new guideline into this complicated world of eating. Not only is eating 5 times a day good for your teeth, it can be very good for your overall health too.

Here's what you could do.

• If you are planning to have dessert, have it right after the real meal. 
• Drink water when you are thirsty, avoid juice and soft drinks.
• Eat as long as you feel full, but not the way you start to feel sick. 
• Be conscious about this fact, when you are eating think about the next time you are going to eat, do you need a snack in between or should you eat more now?
• Plan your meals and cook bigger portions so you can eat the same dish several times and you don't need to snack so much. 
• Use xylitol-products after eating to prevent cavities and stop the acid attack.

Of course it helps a lot it you choose healthy and use xylitol-products but only complete dentures can handle an ongoing acid attack. It would be nice to keep our own teeth for couple more decades wouldn't it? So let's try to keep  our dining rythm and stop snacking. Remember to brush your teeth and have a great summer guys! Remember to follow me on instagram @_veerand

-V

Tel Aviv

Israelin loma oli huippu! Saavuimme Tel Aviviin keskellä yötä, väsymys ja nälkä painoi (nälkä taitaa minulla painaa lähes aina) ja ensivaikutelma oli outo. Otimme lentokentältä taksin hotellille ja kun lopuilta saavuimme, oli hotellin vieressä auki yksi kioski ja sen edessä muutama tyyppi kaljalla. Ympärillä oli autioita taloja ja paikat suurimmaksi osaksi suljettu. Ehkä tämä hiljainen ja outo ensivaikutelma johtui osin siitä, että saavuimme perjantain ja lauantain välisenä yönä, siis sapattina. Menimme kuitenkin nopeasti huoneen saatuamme nukkumaan, vähän yösnägäriä ja punkkaan.

Ensimmäinen päivä Tel Avivissa:

Ensimmäisenä päivänä lähdimme seuraamaan rantaviivaa hotellimme vierestä etelään kohti vanhaa kaupunkia. Vaikutelma alkoi heti muuttua, ihmiset rullailivat eteen sähköpyörillä ja -laudoilla, joogasivat rannalla ja ottivat aurinkoa. Kadut ja rannat olivat siistejä eikä kohde vaikuttanut turistirysältä. Paikalliset viettivät aikaa rannalla ja puistoissa, ilmakin oli ihana! Aloimme nopeasti tykätä Tel Avivista.

Israel was great. We arrived to Tel Aviv in the middle of the night, exhausted and hungry (I'm obviously always hungry). The first impression was quite odd. We took a taxi from the airport to our hotel in the middle of the night. When we finally arrived to our hotel we couldn't see anything not even the ocean even though it was just on the other side of the road. The street was a bit spooky with abandoned houses and closed stores all around us, maybe it just seemed like that cause Saturday is Sabbath. Well, we went to sleep quickly after checking in to the room. 

First day in Tel Aviv.

We took a long walk all the way from our hotel to the Jaffa old town. The first impression in the daylight of the city was that it's full of electric bikes, locals (not so much of a tourist trap), clean beaches and hot weather. Everybody was exercising: running, doing yoga at the beach or using the outdoor gyms.We liked the atmosphere. 

Suurin osa päivistä kului rentoutumiseen, olimme kuitenkin lomalla eikä jaksanut stressata siitä, että koko ajan pitäisi olla liikkeessä. Aloitimme päivät runsaalla ja hyvällä aamupalalla jonka jälkeen suunnistimme rannalle ottamaan aurinkoa, kuuntelemaan musiikkia ja lukemaan kirjoja. Tällaisia olivat kolme ensimmäistä päivää, iltaisin kävimme syömässä jossain ravintolassa tai katukeittiössä ja kävelimme kaupungin katuja läpi. Auringonlaskut olivat kauniita ja marketit täynnä tuoretta, halpaa ja hyvää ruokaa!

Yhtenä aamuna kävimme tekemässä nopean aamulenkin rantakadulla, tiistaina kävimme myös salilla. Yhden kerran kortti salille oli kallis, 70shekeliä eli lähes 20euroa, ja kuitenkin sali oli vain ihan ok. Sali jolla käyn täällä Suomessa on keveästi parempi. Tein salilla olkapäät, jalat ja selän. Ajattelin, että on parempi rasittaa hieman koko kroppaa, yhteen lihasryhmään keskittymisen sijaan, koska tämä oli kuitenkin ainoa salitreeni koko viikkona.

Most of the days were just for relaxing. We started our days with breakfast and then went to the beach. That was pretty much the story of the first three days. We ate well and made walks in the city center. Sunsets were beautiful and the market was full of fresh food, cherrys were my favourite! 

One day we went for a morning run and we also went to the gym once.
Tuesday was our gym day. The one time pass was expensive (70shekels) and in my opinion the gym was just okay. The one I use here in Finland is definitely better.  I did shoulders, legs and back. Since this was my only workout during the week I wanted to do whole body and not to focus on one muscle group. 

Keskiviikko oli varmaan koko reissun lempparipäiväni. Vuokrasimme hotellin vierestä pyörät (45 shekeliä/päivä) ja ajoimme rantakatua ensin niin pitkälle pohjoiseen kuin pyörätietä vain oli, ja sitten etelään. Näimme matkalla niin monia kauniita paikkoja ja rantoja, jotka olisivat muuten jääneet näkemättä, Tel Avivin pohjoispuoli vaikutti hieman rikkaammalta ja hienommalta alueelta kuin etelä. Ravintolat olivat pohjoisempana kalliita ja hotellit hienoja. Kun pyöräilimme takaisin pohjoisesta, pysähdyimme hotellimme nurkilla nopealle lounaalle: pitaleipää, falafelejä ja hummusta. Tämä annos oli ehdoton suosikkimme reissulla, yksinkertainen, maukas ja hintakin oli järkevä.

Wednesday was probably my favorite day. We rented bikes (45shekels/day) and drove all the way to the other side of the town, as long as there was street for cyclist we kept on driving. We saw so many beautiful spots we wouldn't have otherwise seen. The northern side of Tel Aviv seemed more wealthy area than the southern part. Restaurants were quite expensive and the hotels were glamorous. First we drove all the way to north, and then all the way to south. In the middle we stopped for food: pita bread with falafels and hummus. This was probably my favourite dish, simple, delicious, and the price was reasonable. I ate one of these almost every day. 

Torstaina varasimme matkan Jerusalemiin. Jerusalem on ehdottomasti näkemisen arvoinen kohde, sillä siellä on niin monia eri uskonnoille tärkeitä paikkoja sekä historiaa pitkän ajan takaa. Tykkään omatoimimatkailusta, enkä yleensä ole järjestettyjen matkojen suurin ystävä. Nyt kuitenkin ajattelimme, että järkevintä on varata opastettu retki, sillä muuten meillä ei todennäköisesti olisi mitään hajua mikä paikka on mikä.. Esimerkiksi, meillä molemmilla oli ajatus siitä, että Jeesuksen ristiinnaulitsemispaikka olisi varmaan jokin kukkula, johon johtaa pieni polku tai jotain vastaavaa. Yllätyksenä tuli, että ristiinnaulitsemispaikallehan on rakennettu suuri kirkko ja se on keskellä Jerusalemin vanhaa kaupunkia.
Vanhan kaupungin kierroksen jälkeen vierailimme vielä holokausti museossa. Koko päivä oli kyllä historian täyteinen, niin paljon nähtävää ja kuultavaa. Olimme illalla hotellillamme todella väsyneitä, mutta jaksoimme silti lähteä ulos vielä katsomaan nopeasti yöelämää, olihan tämä viimeinen iltamme/yömme Tel Avivissa.

On thursday we booked a trip to Jerusalem. Jerusalem is definitely worth seeing, since it's the center of so many religious places and there is so much history in one place. I'm not really a huge fan of organized trips but this time we thought it might be the best idea. We thought that if we went to Jerusalem by our selves we would have had no idea what is what. For example, we both thought that the place where Jesus was crucified would be a quiet hill, maybe with a narrow path leading to it... Well, there was a huge church built on that place, no path or the cross anywhere. After seeing the old Jerusalem we took a tour to holocaust museum, so much to see and explore. We were tired back at our hotel in Tel Aviv, yet we still managed to go out for drinks.

Perjantai oli viimeinen reissupäivämme ja samalla myös kaikkein mielenkiintoisin. Tel Avivissa oli käynnissä vuosittaiset gay pride viikot, jotka huipentui perjantaina suureen kulkueeseen. 200 000 ihmistä kulki läpi kaupungin mitä ihmeellisimmissä asuissa ja meikeissä. Minulla ainakin oli niin hauskaa, kun kameran kanssa bongailin kuvauskohteita: miehiä korkkareissa, provosoivia paitoja ja sateenkaarilippuja. Lomaviikko oli hyvä ja tämä kulkue kuin kirsikka kakun päällä.

Friday was our last day and at the same time the most interesting one. On Friday there was a huge annual gay pride parade through the city. At first we were at the beach working on the tan, but when the parade was close I went out for pictures. It was so much fun, trucks driving around and playing music, guys wearing high heels and everyone seemed so happy. I really enjoyed my stay and this parade was the icing on the cake. 

-V