perjantai 16. joulukuuta 2016

Viimeinen vuosi hammaslääkiksessä

Viides opiskeluvuosi hammaslääkiksessä. Huh. Tämä teksti on ollut tarkoitus kirjoittaa koko syksyn, ehkä opiskelujen kuormittavuudesta parhaiten kertookin juuri se, että postaus on ulkona vasta nyt, joululomalla. Takana on 4,5 vuotta hammaslääkistä, loppusuora häämöttää.

Minä olen nyt 25-vuotias, pian valmis hammaslääkäri. Jotenkin ihan hurjaa, että tämä koulu on kohta ohi ja etten koko 25 vuoden aikana ole paljoa muuta tehnytkään kuin opiskellut. Ensin peruskoulut, lukio, valmennuskurssi ja lääkis. Lääketieteellinen pääsykoe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valmennuskurssin käyminen valmistaa hyvin siihen rytmiin, mitä myös hammaslääkiksessä kannattaa ylläpitää. Kannattaisi.. Kukapa meistä ei jättäisi asioita viime tinkaan aina joskus.

Meillä Oulun hammaslääkiksessä luennot ovat pakollisia, vaatimukset potilastöissä ovat korkeita ja lopputentit ovat haastavia. Ja kun yhdestä tentistä selviää, on toinen tentti jo muutaman viikon kuluttua. En oikeastaan tiedä, miten saisin tämän viimeisen vuoden kuulostamaan tekstissä niin rankalta kuin se oikeasti on. Ainakin kun vertaa opiskelua muihin aloihin ja myös muihin hammaslääkiksiin, tuntuu välillä siltä, että meitä rangaistaan jostain, halutaanko meistä viimeisetkin mehut pihalle ennen valmistumista. No, positiivista on se, että Oulusta valmistuneita hammaslääkäreitä arvostetaan kentällä. Juttelin nopeasti yhden viime vuonna Oulusta valmistuneen hammaslääkärin kanssa, on kuulema outoa kun voi käydä vain töissä. Stressi on murrososa siitä, mitä se opiskeluaikana on, illat ovat vapaat, joskus on jopa sellainen "ei ole mitään tekemistä" -hetki.

Jotenkin tästä kaikesta kuitenkin selviää. Aina yksi tentti ja potilas kerrallaan eteenpäin. Muutama työpäivä joka viikko, välillä kaupassa, välillä hammaslääkärinä. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että jättäis koko homman kesken, Jos vain kävisinkin kaupan kassalla töissä tai vaikka jakaisin postia. Elämä olisi ihanan stressitöntä. Tai mitä jos vaihtaisikin hoitajapuolelle, ojentaisi instrumentteja ja imuroisi sylkeä, kun toinen tekisi työn. No, nämä ei joka tapauksessa ole suuntia mihin lähtisin, tämä ei ole hetki milloin saa luovuttaa vaikka rankkaa onkin.

Joskus alkaa jopa ärsyttää, kun joku puhuu siitä, miten on rankkaa. Rankkaa käydä töissä tai vaikka ihan töissä ja salilla. Tottakai jokainen meistä kokee asiat erilailla, ja jokainen tavallaan on oikeutettu stressaamaan omista asioista ihan millä levelillä tahansa. Mutta kuten varmaan joka ikisessä tekstissäni toitotan, asioita kannattaa aina katsoa myös hieman eri kantilta. Onko työsi rankkaa? Mulla työpaikkoja on kolme. Onko opiskelu rankkaa? Kokeileppa Oulun hammaslääkistä. Onko perheessä riitoja? Kun ehtis edes näkemään perhettä joskus, niin vois riidellä. Silti minäkin yritän pysyä optimistisena, ja onnistunkin siinä ihan hyvin. Minä opiskelen kuitenkin arvostettua ammattia, minulla on työpaikka (tai kolme), minulla on ihania ystäviä ja kaikesta stressistä huolimatta porskutan jotenkin eteenpäin. Aina on jotain hyvää edessä mitä odottaa, aina on jotain minkä avulla jaksaa. Asioiden priorisoiminen helpottaa myös arjessa paljon. Ystävät ymmärtää, kun sanon että luen tenttiin. Työpaikalla ollaan joustavia sen suhteen, mitä vuoroja voin tehdä. Asioilla on tapana järjestyä.

On opiskelussa positiivisiakin puolia. Meillä on klinikkasalin yhteydessä pieni lepo/kahvinurkkaus, jossa parannetaan maailmaa, kehitetään hammaslääketiedettä ja ratkotaan ihmissuhdeongelmia. Kun opiskelu jää uskon, että päivittäinen tuttavapiiri kutistuu aika nopeasti. Näin isoa "työyhteisöä" on hankalaa löytää. Työhön ei myöskään kuulu spontaanit kaupunkikierrokset kesken päivän tai se onnen tunne siitä, kun luento loppuukin puoli tuntia etuajassa. Kyllä opiskelua tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä, ja ehkä silloin on erikoistumisen aika. Mutta nyt parasta olisi lukea kirja ilman omantunnontuskaa siitä, että pitäisi lukea parodontologiaa tai kariologiaa. Parasta olisi saada omalle tekemiselle rutiinia ja toisaalta saada myös sellainen toimeentulo, että elämä siltäkin osin helpottuisi.

Vielä vähän siitä, mitä me viimeisenä vuonna hammaslääkiksessä tehdään. Viikossa meillä on neljä klinikkavuoroa, joilla voimme periaatteessa tehdä mitä vain. Meillä on tietyt tavoitteet paikkojen, juurihoitojen, proteesien jne suhteen. Monilla viimeinen vuosi painottuu paljon protetiikan tekemiseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu, niin myös minulla. Lisäksi meillä on luentoja ja lopputenttejä. Lopputenttejä on ollut syksyn lukukaudella noin kolmen viikon välein. Lopputentit ovat kaikista isoista hammaslääketieteen oppialoista. Luennot ovat olleet usein syventäviä oman alan luentoja tai yhteisiä luentoja lääkisopiskelijoiden kanssa esim infektiosairauksista. Sitten kun lukemiselta, töiltä ja koululta ehtii, olis tehtävänä vielä syvärit eli syventävä tutkielma (vähän kuin kandi tai gradu muilla aloilla). Ja kyllä, käyn edelleen myös salilla.

Nyt olen kuitenkin lomalla, lataan akkuja että jaksan painaa taas kevään. Käyn kyllä töissä lomalla, mutta sehän on helppoa ;)

Ihanaa joulunodotusta!

-V














sunnuntai 27. marraskuuta 2016

PT:n käsittelyssä 1/4

Pääsin alkuviikosta ensimmäistä kertaa personal trainerin valvovan silmän alle. Usein ajatellaan, että pt:t on aloittelijoita tai kisalavoille tähtääviä varten, ettei normaali treenaaja ehkä kaipaa muiden vinkkejä, jos kaikki menee niin sanotusti ok... Kehitystä tulee, kropan ulkonäkö tyydyttää ja muutenkaan ei ole herännyt mitään sen kummempia kysymyksiä tai ongelmia. Itse olen ehkä hieman tässä tilanteessa, ollut jo pidempään. Olen ollut ihan tyytyväinen kropan malliin, salilla saatuihin tuloksiin ja voimatasoonkin. Treenaaminen ei ole ollut minulle mitenkään erityisen tavoitteellista, näinkin on ollut hyvä.

Niinpä lähdettiinkin easyfitin personal trainer Matti Katajan kanssa katsomaan, miltä mun treeni tällä hetkellä näyttää ja mitä siinä voisi mahdollisesti kehittää. Esittelin aiemmin hieman treenijakoani tässä postauksessa, ja aika pitkälti samalla kaavalla homma pyörii edelleen. Ensimmäiselle yhteiselle tapaamiselle Matin kanssa osui rinta, olkapää ja ojentaja treenini. Sovittiin siinä alkuun, että treenailen niin kuin olen tottunut, Matti sitten neuvoo, korjaa ja ohjeistaa vierestä. Satuimme varmaan salille juuri ruuhkaisimpaan aikaan ja jouduinkin jonkin verran soveltamaan treenin aikana. Olen laiska lämmittelemään, normaalisti lämmittelen vain treenattavaa lihasryhmää hieman kevyemmillä painoilla. Tällä kertaa kuitenkin (Matin suosituksesta) lämmittelin hieman tyhjällä tangolla tekemällä kulmasoutua ja pystypunnerrusta. Penkin vapauduttua oli aika ensimmäisten työsarjojen, perinteinen penkkipunnerrus! Penkkipunnerrus ei ole ikinä ollut mun lemppariliike, oikeastaan en ole ikinä tavoitellut sen suhteen juurikaan kehitystä. Lähinnä olen yrittänyt pitää jonkinnäköisen tasapainon yllä treenaamalla myös rintaa. Teimme nyt toistot ihan loppuun asti niin, että viimeisellä toistolla tanko ei olisi enää noussut ilman varmistajaa. Tämä on ehdottomasti treenityyli mistä pidän, viimeisetkin mehut lihaksesta pois.

Lämmittelyt
Penkkipunnerrus



Penkkipunnerruksen jälkeen siirryn normaalisti tekemään smith-laitteeseen pystypunnerruksen (selän takaa) mutta nyt sekin laite oli varattu ja siirryimme suoraan pystypunnerrukseen käsipainoilla. Olin syyslomalla (ja sen molemmin puolin) hieman reissailemassa ja kunnon salin puutteessa täytyy myöntää, ettei treenaaminenkaan ollut niin tehokasta. Kolmen viikon tauko ja kevyt treenailu näkyy heti voimatasoissa, irvistykset on sen mukaiset. Matilta sain taas hyviä vinkkejä asentoon sekä uusia liike-ehdotuksia. Oikea kyynärpääni valuu hieman eteen verrattuna vasempaan, tähän pitää kiinnittää jatkossa huomiota. Lisäksi etuolkapääni ovat kehittyneemmät verrattuna sivu/takaolkapäihin. Lapaluuni 'törröttää' helposti ja ryhti saattaa näyttää huonolta. Katsoimme oikeat liikkeet serratus eli sahalihaksen kehittämiseksi, jotta lapaluu saadaan asettumaan ja olkapäät kehittymään hieman eri vinkkelistä. Mm tämä erikoinen pystypunnerrus laitteessa väärinpäin jää ehdottomasti käyttöön olkapääliikkeeksi. Ensi kerralla kun näet mut väärinpäin jossain laitteessa niin se ei todennäköisesti ole vahinko!





Huomaa, että otteeni on laitteen keltaisesta osasta, ei kahvoista!


Dippi on raskas mutta hyvä liike! Jaksan tehdä muutamia dippejä ilman avustusta, mutta jotta saisin sarjoista pidempiä, käytän kuminauhaa keventämään liikettä. Jälleen kerran Matin tarkkaileva silmä antoi kehitysehdotuksia, mun dippi tippuu liian alas. Eli hieman suurempi kulma käsiin ja kevyemmät toistot, tällä tavoin säästän myös etuolkapäitäni ja pääsen toivon mukaan kuminauhasta eroon. 4x8 sarjat ja homma jatkui ojentajien pumppailuun taljassa.





Kuka teki perinteisestä push down liikkeestä taljassa niin hankalan! Voi olla, että tässä vaiheessa treeniä väsymyskin alkoi ottaa osaa eikä keskittyminen ollut enää paras mahdollinen. Pt:n kanssa treenatessa tulee helposti tehtyä jotain liikettä tosi paljon, kun hinkataan oikeaa kulmaa ja asentoa esiin. Mutta selvästi olen tehnyt tämän liikkeen silti aina hieman väärin. Liikkeessä vain kyynärvarren tulisi liikkua, ei koko käden. Minulla helposti liike lähti ylempää, eikä paine mennyt puhtaasti ojentajalle. Siispä jatkossa asento kuntoon ja nenä lähelle taljan narua, peilistä on hyvä tarkistaa asentoa tai kysyä vaikka kaverilta, että näyttääkö hyvältä. Pitkään olen tehnyt taljassa push down-liikkeen lisäksi ojentajat niskan takaa, mutta tällä kertaa vaihdoimme liikkeen suorin käsin lateraaliseen alaspainallukseen (straight arm lateral pull down - onko tälle jokin järkevä suomenkielinen nimi??). Ojentajille on olemassa paljon hyviä liikkeitä, ehkä tärkeintä on pitää huolta että treenailee niitä useammasta eri kulmasa ja saa pumpin oikealle lihakselle! Fokusta lihakseen haettiin myös tekemällä yhtä kättä kerrallaan. Kokeilimme myös ojentajapunnerrusta penkkiä vasten, hyvä liike, jonka voisi tehdä silloin kun energiaa on ylimäärin ;)






Lopuksi treenaan vielä olkapäitä perinteisin viparein eli vipunostoin sivulle. Tämä osuus oli Matin mielestä ihan hyvin hallussa, liikerata oli ok. Väsähtäessä kyynärvarret helposti nousee liian ylös, niin myös minulla viimeisissä toistoissa.




Kaiken kaikkiaan onnistunut treeni. Vielä minulla on kolme muutakin treeniä, jotka katsotaan yhdessä läpi. Jo yhden kerran perusteella uskallan suositella pt:n käyttöä kokeneemmallekin treenaajalle.

-V


torstai 27. lokakuuta 2016

Syksyn tyyli

Syksyn tullen on aika päivittää taas lookia, hiukset ja tyyli, yksinkertainen on kaunista. Yksi hyvä tyylivinkki, mitä kannan mukanani on että "aina kun poistut kotoa, katso onko asussasi jotain, mitä voit karsia". Yksinkertainen tyyli antaa helposti hieman hienostuneemman ja elegantimman kuvan. Jos tyyliin lähtee lisäämään koruja, kerroksia, värejä ja materiaaleja, saattaa paketti mennä helposti överiksi. Tänä syksynä ihanaa on kaikki pitkät neuleet ja villamekot! Mekoissa kätevää on se, että yksi vaatekappale on koko asu. Minulla löytyy mekkoja jo melko monessa värissä, harmaa toimii erityisen kivasti uuden hiustyylin kanssa! Mielestäni harmaa on värinä sellainen, jonka kanssa kannattaa olla hieman varovainen. Jos iho on vaalea ja tukka todella neutraali, saattaa harmaa helposti olla mummomainen ja asuun kannattaa lisätä jotain väriä esim huivilla. Kuvien villakangastakki on zarasta, ja ollut minulla käytössä tänä syksynä paljon. Malli on ihanan pelkistetty, isot taskut ja koko takki ilman ylimääräisiä vetoketjuja tai nappeja toimii hyvin monessa kokonaisuudessa. 

























Hiusväri oli sen verran nappivalinta, että pian oli aika tehdä hieman päivitystä. Tällä kertaa pohjasävy oli asteen vaaleampaa ja käytimme myös uutta smartbond-tekniikkaa värjäämisen tukena. Smartbond-käsittelyn hinta Nellin kampaamossa on 25€. Kampaaja tekee käsittelyn kaksi ensimmäistä vaihetta värjäämisen yhteydessä. Käsittely sopii hyvin vaalennetuille, vaurioituneille, raidoitetuille tai huonokuntoisille hiuksille. Käsittely suojaa ja vahvistaa hiusta värikäsittelyn aikana. Systeemi sisältää kolme komponenttia, joista vimeinen osuus jää tehtäväksi kotona. Kolmas vaihe on siis kerran viikossa käytettävä saman sarjan hoitoaine. Poishuuhdeltava kotona käytettävä hoitoaine ylläpitää kampaajalla saatua tulosta ja myös jatkaa hiuskuitujen vahvistamista.


Alkaa olla vuosi siitä kun aloitin säännölliset kampaajakäynnit Kampaamo Helmiinassa. Ensimmäisessä kampaaja-postauksessa on kuva hiuksistani ennen säännöllisiä kampaamokäyntejä ja laadukkaiden tuotteiden käyttöä kotona. (Jutussa myös Kampaamo Helmiinan yhteystiedot). On aika huikeaa huomata, miten muutos näkyy ja kuinka nykyään hiukseni voivat niin paljon paremmin. Muutamaan viimekertaan emme ole edes juurikaan leikanneet hiuksiani, karsineet vain muutaman kärsineen haivenen. Kuvien farkut ovat myös niinikään Zarasta. Farkut on menneet nopeasti ihan mun top kolmoseen, kiva malli, revityt polvet, lyhyemmät lahkeet ja väri. Silti nämä sai mun miespuoliselta ystävältä täystuomion, haha. Miehille kelpaa ilmeisesti vain kaikkia muotoja hivelevät leggingsit.








Ihanaa syksyn jatkoa!

-V