perjantai 31. maaliskuuta 2017

Oikomishoito: ennen ja jälkeen

Aloitimme oikomishoidon opiskelukaverini kanssa syksyllä 2015. Yleisin oikomishoidon syy on ahtaus, niin myös molemmilla meillä. Ahtauden määrä arvioidaan ja lasketaan aina potilaskohtaisesti, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa siitä, tarvitaanko hampaita esimerkiksi poistaa. Minulla ahtautta oli sen verran vähän, että kaarten tasoittelu ilman poistoja oli mahdollista. Kurssikaverillani päädyttiin poistamaan yksi alaetuhammas, jotta hampaat mahtuisi kivasti riviin.

Olin kypsytellyt ideaa oikomishoidosta jo kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kuitenkin aloitusajankohta oli vasta nelosen syksyllä, kun kliinistä kokemusta oli karttunut hieman enemmän. Oli kätevää, kun kaverini halusi oikomishoitoon myös, oioimme toinen toisiamme samaan etenemistahtiin.

Monia hirvittää ajatus siitä, miltä oikomiskojeet näyttävät suussa, varsinkin aikuisiällä. Meillä kului hoitoon aikaa 1,5vuotta, mikä tuntui alussa pitkältä! Yli vuosi hammasraudat suussa tuntui oudolta ja pelottavalta itsetunnon latistajalta, ajatus erityisesti oikomishoidon kestosta jännitti. Välillä sitä kärvistetysti ajatteli, että oikomishoidon aikana voi unohtaa kaiken sosiaalisen elämän, ainakin kaikki romanssit voisi heittää suosiolla syrjään. Toisin kävi.. Ikinä en ole kuullut keneltäkään, että "lähdetään treffeille kunhan saat raudat pois" tai että "olisit ehkä söpö ilman rautoja", jopa päinvastoin. Ja meninpähän sitten telkkariinkin hammasraudat suussa.. Heh.
Hammasraudoista tulee ihan varmasti nopeasti osa itseä, eikä niitä tarvi yhtään häpeillä tai peitellä. Paljon on omasta asenteesta kiinni, millaista elämä hammasrautojen kanssa on. Kun kantaa raudat kunnialla ja on esimerkiksi valmis kertomaan ja puhumaan niistä, niin ei varmasti kukaan tule sanomaan, että "onpa rumat" tai mitään muutakaan ilkeää. Itäisessä Aasiassa raudat on merkki varallisuudesta ja ainakin itse sain Thaimaassa huomata, miten haltioituneita paikalliset olivat siitä, että minulla on ihan oikeat raudat suussa. Siellä päin yleisempiä olivat kaupasta ostetut feikkiraudat.

Ennen oikomishoitoa meillä sattumoisin on ollut valokuvausharjoitus koulussa, tässä siis hienot (ja niin tarkat, että näyttää ihan järkyttävältä) alkukuvat kaarista ja purennasta ennen oikomishoitoa. Näissä kuvissa on siis paikkaamattomat hampaat. Joku varmaan hoksasikin yläseiskoissa (eli viimeisissä kaaren hampaissa) pelottavat mustat pisteet. Nämä on siis remineralisoitunutta kariesta (eli pysähtyneet reiät), jotka röntgenkuvan mukaan kyllä ulottuvat hammasluun puolelle, eli olisivat paikattavia. Toinen on paikattu, toinen näyttää suussa edelleen tuollaiselta mustalta pisteeltä ja on kyllä täysin oireeton.
Näistä alkukuvista voi hoksata myös, että minulla puuttuu jokaiselta sektorilta (yhdestä neljänneksestä) yhdet hampaat. Minulla on lapsena oikomishoidossa poistettu ahtauden takia kaikki neloset (kulmahampaan viereiset hampaat).







Näistä alkukuvista näkyy myös hyvin, miten molaareissa (poskihampaissa) minulla on hypoplasia-vaurioita: eräänlaista kiilteen kehityshäiriötä, jotka on tosi yleisiä. Hypoplasia voi olla vaaleampia/ruskeampia laikkuja, yleensä etu- ja poskihampaissa. Etuhampaiden välissä näkyy myös kellertävämpi osa, tämä on vanhaa yhdistelmämuovia, jolla on korjattu etuhampaiden välistä rakoa ja muovin sauma tahtoo värjäytyä. Sittemmin sitäkin on kyllä putsattu. :)

Muutama kuva rautojen kanssa. Näissä oikomishoito kylläkin jo aika loppupuolella. En jaksanut kovin pitkälle arkistoja selata, että olisin löytänyt lisää rautakuvia, mutta jonkin verran niitä kyllä pyörii instassa ja kirjoittelinpa tänne blogiinkin postauksen siitä, kun sain raudat suuhun 2015. Viimeinen kuva on mun eteläafrikan bachelor-reissulta. Sielläkin mä pyörin tunnollisesti kuminauhat suussa(ainakin öisin)... :D





Ja nyt sitten niitä "jälkeen"-kuvia. Valitettavasti nämä kuvat on napsittu ihan vain kameran kännykällä, eikä ihan samanlaista tarkkuutta ole. Kuitenkin hammaskaarten muodon muutos näkyy hyvin. Kuvista voi myös hoksata retentiolangat, eli suulaen ja kielen puolelle kiinnitetyt metallilangat, jotka pitävät sitten saavutetun oikomistuloksen yllä.





Monia ihmetyttää, miten oikomishoitoon menee niin kauan. Esimerkiksi kun katsoo minun ennen ja jälkeen kuvia, ei hampaita kovin radikaalisti ole liikuteltu mutta silti aikaa meni 1,5vuotta. Hampaita liikuteltaessa täytyy ottaa huomioon, että juuret on luun sisällä ja hampaat on eläviä. Hampaan sisällä kulkee siis hermoja ja verisuonia, joiden täytyy "pysyä hampaan liikkeessä mukana". Jos hampaita liikutetaan liian kovilla voimilla, voi seurauksena olla hampaan nekroosi (kuolio) tai juuren sisäinen/ulkoinen resorptio (yhdenlainen kuluminen). Toinen syy siihen, miksi hampaita liikutetaan hitaasti, on palautuminen, Mitä hitaammin muutokset tapahtuu, sen paremmin hampaat pysyvät uusilla paikoillaan. Eli nopeasti saavutettu tulos todennäköisesti lähtisi myös nopeammin palautumaan (vaikkakin retentiolangat ja levyt estävät palautumista). Kolmas seikka voisi olla kipu. Jo pienet liikutukset aiheuttavat hampaissa melkoisia tuntemuksia (yksilöllistä miten kovina muutokset koetaan), suuret muutokset kerralla voisivat viedä koko purukaluston tosi herkäksi.

Ja sitten viimeisenä muttei vähäisimpän: purenta. Monesti alkaa oikomishoidon edetessä näyttää siltä, että kaaret on jo suorassa ja näyttää tosi hyvältä, mutta silti jotain vielä säädetään. Tärkeää olisi ymmärtää, että esteettisten seikkojen lisäksi leukojen pitäisi myös sopia yhteen mahdollisimman hyvällä tavalla ja liikkua toisiaan vasten suotuisasti. Yleensä tavoitteena on ns Angle I/I purenta sekä kulmahammasohjaus. Angle-purennalla tarkoitetaan sitä suhdetta, miten kuutoset purevat toisiaan vasten (eli ensimmäiset poskihampaat), tavoitteena on siis, että yläleuan kuutonen on puolikkaan alakuutosta taaempana. Kulmahammasohjauksella puolestaan tarkoitetaan sitä, miten leuat liukuvat sivusuunnassa, tavoitteena on, että ainoastaan kulmahammas liu'uttaa liikkeen toiselle puolen (demonstroin alemmassa kuvassa). Nämä on esteettisesti pieniä juttuja, mutta toiminnallisuuden kannalta tärkeitä esimerkiksi leukanivelvaivojen ehkäisemiseksi. Toki on vielä muitakin asioita ja juttuja mitä oikomishoidon aikana seurataan, mutta en nyt puutu enempää niihin!





Oon kyllä onnellinen mun uudesta hymystä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tänään kävin vielä valkaisukurssilla teettämässä valkaisulusikat niin saan mun suorasta rivistä entistä valkeamman. :) Kerron valkaisusta vielä enemmän kevään aikana. Ja kysykää ihmeessä, jos hammassanasto meni yli hilseen tai joku jäi epäselväksi.Snäpissä on pystynyt enemmänkin seuraamaan mun oikomishoidon etenemistä: sc: veera127

-V

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Hammaslääkisopiskelijan fiilikset kiteytettynä

Aika kultaa muistot. Ensimmäiset vuodet hammaslääkiksessä on enää kaukaisena mielessä, hyviä vuosia, lukemista, ryhmäharkkoja, biletystä, uusia tuttuja jne. Sitä odotellessa, että aika kultaisi tämän viimeisenkin vuoden. Hulluinta tässä "viimeisessä" vuodessa varmaan on se, että vaikka kuinka istut koulussa aina kun mahdollista, käyt luennoilla, läpäiset tentit ja olet aina klinikassa tekemässä potilastöitä, kun se on mahdollista ja sallittua, et silti välttämättä voi olla varma valmistumisestasi.

Jos mennään esimerkin tavoin vähän tuohon klinikan maailmaan, siihen mitä me potilaiden kanssa tehdään, tai mitä meidän ainakin pitäisi yrittää tehdä.

Meillä on tosiaan viikossa normaalisti 4 klinikkavuoroa, joista kaksi aamupäivällä klo 8-11.30 ja kaksi iltapäivällä 12.30-15.30, yhteensä potilasaikaa on viikossa siis 13tuntia, kuulostaa paljolta! Tämä tuntimäärä ei vaan tunnu riittävän sitten mihinkään, ja siihen on monia syitä. Yksi syy on se, että omien potilaiden hoitamisen lisäksi pitää meidän suorittaa niin sanottuja poleja. Nämä on vastaanottopoleja eri oppiaineille/aihealueille ja joka viikko kukin opiskelija joutuu yleensä vähintään yhden klinikkavuoron käyttämään poleihin. Polit on varmiiksi meille jaettu, eikä näille vuoroille saa ottaa muita potilaita, koko vuoro (3-3,5h) menee siis muuhun kuin omien potilaiden hoitamiseen. Poleja ovat esimerkiksi lasten-, oikomis-, kirurgia-, limakalvosairaudet-, särky- ja lohkeamapoli. 
Toinen syy tuntien riittämättömyyteen on se, että niinkuin aina ja kaikessa, myös vuoroissa/niiden kestoissa on poikkeuksia. On esimerkiksi päiviä, kun opetusta ei järjestetä opettajien koulutuksen takia. Tai päiviä, kun meillä on lyhennettyjä vuoroja potilastapasseminaarien (osallistumispakko) takia. Joskus on myös vuoroja, kun salissa on opettajia vain tietyiltä oppialoilta, esimerkiksi protetiikkaa ei voi tehdä, mutta muu hoito onnistuu. Vaikka nyt saman viikon aikana omille potilaille käytettävissä oleva aika olisi polin ja potilastapausseminaarin jälkeen lyhentynyt 8,5 tuntiin, kuulostaahan se edelleen paljolta... Silti se ei vain riitä.

Normaalisti esimerkiksi lohkeaman paikkaukseen on varattu terveyskeskuksessa yleensä se puoli tuntia. Tämä aika riittää hyvin, kun kyseessä on ns. normaali lohkeama, hammas ei siis vaadi paikkaukseen erikoistekniikoita tai muuta sellaista. Opetusterveyskeskuksessa aikaa menee helposti 2 tuntia, tai jopa koko vuoro 3,5 tuntia. Vuoron alussa opiskelija varautuu toimenpiteeseen keräämällä omaan "boksiin" eli pieneen hoitohuoneeseen tavarat mitä hän uskoo tarvitsevansa. "Normaalissa" vastaanottotilanteessahan hoitaja siivoaa ja varustaa hoitohuoneen hammaslääkärille. Koulussa puolestaan valmistamme hoitohuoneen itse, ja haemme tarveaineet tarveainepisteistä, bokseissa ei siis ole valmiina juuri mitään välineitä. Jos mennään kuvitteelliseen tilanteeseen (tai saattaapa olla ihan oikeakin tapaus :D ) niin homma selkeytyy...              Olen varannut potilaalleni ajan aamuksi klo 8, olen paikalla 7.30, vaihdan vaatteet, siivoan boksin ja kerään tarvittavat aineet. Tarkoitus on ottaa tarkkuusjäljennökset irtoproteesia varten. Olen varannut kaikki protetiikassa tarvittavat jäljennösaineet ja muutenkin pyrkinyt katsomaan, että minulla on kaikki tarvittava. Olen varannut aikaa kaksi tuntia, jonka jälkeen minun pitäisi ottaa toinen potilas. Kun otan potilaan hoitohuoneeseen klo 8, ilmoittaa hän, että hammas on lohjennut. Lohjennut hammas sattuu olemaan suunnitellun proteesin tukihammas, eli hammas on pakko paikata, ennen tarkkuusjäljennöksen ottoa. Suunnitelmat uusiksi. Sanon potilaalle, että pitää hakea tavaroita, enhän ollut valmistautunut paikkaukseen, eikä minulla ole boksissa mitään siihen tarvittavaa. Juoksen ympäri klinikkaa keräilemässä poranteriä, matriiseja ja muita paikkaukseen tarvittavia asioita. Tulen takaisin boksiin ja laitan nimeni "karieslistalle", jotta opettaja tulisi katsomaan alkutilanteen. Emme siis saa paikata mitään ennen opettajan lupaa, myös tietyt välivaiheet tulee aina näyttää opettajalle. Laitan nimeni listaan, mutta minua ennen listassa on 12 nimeä, odotan puoli tuntia, ennen kuin voin edes aloittaa. Kello on 8.45, opettaja katsoo alkutilanteen ja saan aloittaa paikkaamisen. (Tässä vaiheessa kaiken juoksemisen ja jonottelun jälkeen aikaa on siis mennyt jo 45min, kun terveyskeskuksessa homma olisi jo tehty.) Näin viimeisenä vuonna työtahti alkaa olla jo melko nopea, muotoilen nopeasti kaviteetin (eli se poralla tehtävä "kolo" mihin paikka-aine sitten tulee) ja asetan valmiiksi hampaaseen matriisin (oikaisin jo yhden välivaiheen, normaalisti kaviteetti täytyy näyttää ennen matriisia, mutta odotellessa ei ole muutakaan tekemistä, niin päätän asetella muotin valmiiksi). Opettaja katsoo ja hyväksyy molemmat, pääsen täyttämään (eli paikkaamaan) kaviteetin. Olen valmis klo 9.30, odotan opettajaa ja lopulta hänkin hyväksyy tekemäni paikan klo 9.45. En ehdi ottaa suunnittelemiani tarkkuusjäljennöksiä ja toinen potilas odottelee jo vuoroaan. Sovimme vielä uudesta ajasta, mitä on vaikeaa löytää. Seuraava yhteensopiva aika menee kolmen viikon päähän, kokeillaanpa silloin tarkkuusjäljennöksiä uudelleen.... Siivoan boksin, kerään seuraavaa potilasta varten tarvittavat aineet ja olen 15 minuuttia jo myöhässä. Hiphurraa, en ehtinyt käymään edes vessassa! Mutta kyllä hammaslääkiksen työtahdissa pissahätäkin unohtuu.

Esimerkkiin voi samastua varmasti jokainen hammaslääkiksessä opiskellut. Turhautuminen on suurta, kun itsestä riippumattomista seikoista työt myöhästyy, hoito viivästyy ja valmistuminen on vaakalaudalla. Meillähän tullaan tekemään vaikka se yksi puuttuva proteesi seuraavana syksynä, jos kevään aikana ei yksinkertaisesti ehdi.

Koulun ohella käyn tekemässä myös töitä hammaslääkärinä, aina silloin kuin mahdollista. Töissä osaa arvostaa sitä, mikä koulussa on hyvin ja päinvastoin. Koulussa tehdään usein viimeisen päälle hyvää jälkeä, potilaat kyllä hoidetaan hyvin mutta etenemisaikataulu on opiskelijalle henkilökohtainen rasite. Ihan oikeasti jokainen meistä tekisi varmasti mielellään pelkkää priimaa, täydellisiä paikkoja, kontrolleja kontrollin perään ja laadukasta työtä, mutta kiire ja paine voi pilata tai tehdä hyvästä työstä sekundaa. Jos meillä koulussa ei olisi niin kovat suorituspaineet valmistua, ehkä malttaisimme paremmin panostaa jokaiseen yksittäiseen paikkaan, eikä esimerkiksi proteesien tekovaiheeseen olisi niin kiire. Töissä taas yhden paikan rakentamiseen ei yksinkertaisesti voi käyttää kolmea tuntia. Jokaisessa terveyskeskuksessa olisi vuoden jonot, jos hammaslääkärit tekisivät juurikanavan avauksia mikroskoopin kanssa tai voisivat käyttää pelkästään tarkastuksen ja hoitosuunnitelman tekemiseen kolme tuntia. Tottakai työtahti on parempi, mutta joskus myös on pakko tehdä ja ehdottaa ratkaisuja jotka ovat vain "helppoja" ja nopeita.

Anyway, on ihanaa päästä töihin ja käydä töissä! Koulussa aion tehdä vielä kevään aikana itselle vieraampia juttuja, keraamisia paikkoja, ja pari laminaattia. Uusia juttuja on aina hyvä harjoitella kun opettajat ja alan prot ovat lähellä ja konsultoiminen on helppoa. Enää yksi lopputentti, muutama kuukausi koulussa ja viimeiset potilashommat, sitten alkaa syventävä käytännönharjoittelu terveyskeskuksessa. Varmasti kerron lisää siitä ja myös hammaslääkiksestä, kunhan pääsen tästä stressikeväästä jotenkin kunnialla läpi.

Näissä kuvissa pyörivät sukat on muuten Color4Care:lta tilattu, toimii kivasti hoitoalalla, missä paljon pitää olla jalkojen päällä. Me hammaslääkärit ei kauheasti seistä (:DD) paitsi koulun klinikassa, missä juostaan paikasta toiseen, mutta tykkäsin näistä kyllä silti. Tukisukat oli tosi napakat jalassa, pysyi hyvin koko päivän ja jopa illalla treenatessa, värivaihtoehtojakin löytyy varmasti jokaiseen makuun. :)

Vastaan vielä muutamiin kysymyksiin, mitä tullut blogin puolelle.

"Mitä oot tykänny hammaslääkiksestä tähän mennessä kokonaisuutena? Onko hammaslääkis vastannut odotuksia?"
Oon tykännyt kyllä hammaslääkiksestä, ja varmasti paljolti myös siksi, että oon oikeesti ammattina tästä ylpee. Ekat vuodet tuntuu näin jälkikäteen jopa aika turhilta. En oikein osannut odottaa, millasta tää opiskelu tulee olemaan, Jotenkin sitä oli tottunut vaan lukemaan. Mutta hammaslääkiksessä (3.vuodesta eteenpäin) on tosi paljon kliinistä harjoittelua ja tekemistä, ja se on kyllä ehdottomasti plussaa.  Ammatissa on myös ainakin mulle paljon plussapuolia verrattuna normi lääkikseen: päivätyö, pikkutarkka tekeminen ja toimenpidekeskeisyys .

"Mitkä jutut oot kokenu hyväks, mitkä huonoks hampaalla?"
Hyvää on se, että koulutus antaa oikeasti hyvät valmiudet työelämään. Huonoa on sitten se, että tämä koulu on oikeasti todella stressaava ajoittain henkisesti, erityisesti sellaisissa asioissa, mihin itse ei juurikaan voi vaikuttaa. Parantamisen varaa koulutusohjelmassa ja organisoinnissa olisi.

"Millainen sukupuolijakauma Oulun hampaalla on?"
 Meidän kurssilla on naisia on noin 30 ja miehiä noin 15. Aika naisvaltainen ala taidetaan olla, mutta käsitykseni mukaan jollain vasta-aloittaneella kurssilla oli tosi paljon miehiä..

Stressitöntä keväänjatkoa kaikille!

-V








perjantai 3. maaliskuuta 2017

Pakarat pyöreiksi 4/4

Kylläpä edellisestä kirjoituksesta vierähtikin taas aikaa, laiskotellut en ole, koulu vaan tahtoo olla melko työllistävää, ajattelinkin kirjotella siitä taas pian. Nyt kuitenkin katsaus neljänteen treeniin pt Matin kanssa. Vuorossa on varmaan jokaisen naisen lempparipäivä, eli pakarat! Tämän treenin yhteydessä teen myös takareidet sekä pohkeet. Mutta jotta pepusta saa oikeasti pyöreän, kannattaa liittää mukaan liikkeitä, jotka menee selvästi pakaralihakseen.

Liikkeet 1 ja 2. Aloitan treenit yleensä aina siitä raskaimmasta liikkeestä, mielestäni myös tämä treeni alkaa raskaimmalla liikkeellä, eli lantionnostolla. Pt:n ja kuvaajan mielipide oli kuitenkin eriävä, maastaveto on se raskain.. Noh, kummin vain, kyllä lantionnosto on pirun rankka, kun sarjat tekee loppuun asti ja tangossa on kunnolla painoja. Suosittelen oikeasti kokeilemaan liikettä raskailla painoilla, 20kg levypainot tangon molemmissa päissä nostaa myös tankoa sen verran maasta ilmaan, että alle mahtuu paremmin istumaan. Eli ainakin tämän verran kannattaa molempiin päihin ladata ;) Lämmittelen ensin, jonka jälkeen teen 4x10. Tällä kertaa viimeisessä sarjassa otimme myös kuminauhan polvien yläpuolelle sekä pidimme viimeisen toiston ylhäällä niin kauan kuin mahdollista. Kuminauha tuo liikkeeseen kivaa ekstraa, suosittelen kokeilemaan! Lisäksi kuminauha oli sitten sopivasti valmiina seuraavaa liikettä varten, minkä teimme heti lantionnoston perään. Tällä liikkeellä saadaan paremmin poltetta myös gluteus mediukseen eli pakaran ylä/sivuosaan. Kun teet liikkeet heti toistensa perään ilman taukoa, on polte pakarassa taattu! Lantionnostossa kannattaa myös muistaa rutistaa pakaraa kunnolla (niin kuin missä tahansa liikkeessä, kun sen haluaa menevän gluteuksille).






Liike 3 Lantionnoston jälkeen teen maastavedon. Tällä hetkellä en tee ollenkaan treeneissä normi mavea, vaan olen tehnyt maven suorin jaloin. Suorilla jaloilla venytys menee enemmän takareidelle, liikeradasta tulee pidempi ja takareidet saa kyllä aika kivasti jumiin. Matti tarkisti tekniikan ja harvinaisen hyvältä kuulema näytti. Jee hyvä minä! Vielä pidemmän liikeradasta saa lisäämällä jalkojen alle pienen korokkeen. Tämän liikkeen kanssa kannattaa selkävammaisten olla varovaisia, tekniikka kuntoon ja kevyesti liikkeelle.




Liikkeet 4 ja 5 Rankimmat liikkeet on ohi, seuraavilla liikkeillä haenkin enemmän pumppailua ja tuntumaa lihaksiin. Teen selänojennuksen supersettinä jalkojen noston kanssa taaksepäin. Taas keksin liikkeille varmaan erikoisia suomenkielisiä vastineita, kannattaa katsoa kuvista niin homma selkenee. Teen molempia liikkeitä 4x12 supersettinä. Näillä saa kivaa poltetta myös pakaraan, kun muistaa puristaa kunnolla. Kannattaa kokeilla erilaisia versioita ja kuunnella myös omaa alaselkää. Itse tykkään käyttää hieman raskaampaa palloa jalkojen välissä liikkeessä, jonka teen glute ham raise -laitteessa. Liikkeen voi hyvin tehdä ilman ekstrapainoa tai vaihtoehtoisesti kokeilla käsipainoa/nilkkapainoja. Jaloilla voi myös tehdä kiinni-auki saksiliikettä yläasennossa, jos haluaa varioida.





Liike 6 Takapotku on pakaran klassikkoliike! Itse tykkään tehdä liikkeen seisten, mutta apuna voi käyttää esim penkkiä, jotta saa kropan tarpeeksi vaakatasoon ja liikkeen pepulle. Pystyasennossa pakara ei aktivoidu niin hyvin ja liike tuntuu enemmän takareidessä, mikä ei tietenkään välttämättä ole huono asia sekään. Pienillä kikoilla saatiin taas liikkeestä toimivampi. Normaalisti nilkkaremmin koukkuun kiinnittäminen saa aikaan sen, että lukko painaa vastakkaiselta puolen. Kannattaakin kokeilla liittää talja kiinni lukko-osaan. Tässä liikkeessä teen 3x10 molemmille jaloille.




(Liikkeet 7 & 8) Katsoimme läpi muutamia liikkeitä, jotka on enemmän toiminnallisia. Ei ehkä niin raskaita, mutta hyviä liikkuvuuden kannalta ja menee kuitenkin oikeille lihaksille. Käytimme hyväksemme renkaita ja korokkeita sekä keppiä. Korokkeelle nousu on hyvin luonnollinen liikkumistapa ihmiselle (monesti liikkeet, joita teemme salilla, saattavat olla hyvinkin luonnottomia. Esim takapotku, kuka oikeasti tekee vastaavaa liikettä normielämässä?). Bulgarialaisessa kyykyssä puolestaan tasapaino on koetuksella. Bulgarian split squat oli joskus osa jokaista jalkapäivää, nykyään se on jäänyt vähemmälle. Hyvä ja rankka liike kyllä, voisin ottaakin sen takaisin ohjelmaani.






Liike 9 Pepputreeni oli varmaan sellainen, missä Matilla oli vähiten korjattavaa. Kukapa meistä naisista ei tekisi salilla kaikkeaan pyöreiden pakaroiden takia ;) Siksipä Matti halusikin lisätä kunnon liikkeitä takareisille. Reisihauis kone makaavassa asennossa on laite, jota ei jokaiselta salilta löydy. Onneksi lähes kaikki liikkeet pystyy tekemään, kun osaa improvisoida. Tässä meidän versio liikkeestä. Remmit joita käytän liikkeessä, olivat kovassa käytössä myös selkäpäivän treenissä. Valitettavasti näitä remmejä ei löydy jokaiselta salilta mutta Easyfitillä Edenissä on! :)




Liike 10 Edenissä on myös glute ham raise -laite, mutta siinä paine tulee todella pahasti etureisille, että minun jalat eivät sitä kestäneet. Onneksi tämänkin liikkeen voi tehdä toisin. Meinasi mennä kikatteluksi, kun aluksi taljaan laitoimme liian tiukan kuminauhan, ei tarvinnut tehdä ollenkaan takareisillä hommia, kun kuminauha nosti minut kevyesti ylös. Ennemmin liike meni vatsalihaksille, että sain painettua itseni alas. Ei siis mustaa kuminauhaa kevyille tytöille! :D Vaihdoimme kuminauhan sinisen ja punaisen yhdistelmään ja johan alkoi takareidet olla tulessa. Liike vaatii siis hieman valmisteluja ja näyttää hieman hassulta, mutta toimii!




Liikkeet 11 & 12 Lopuksi pumppailen pakaraa ja takareisiä vielä laitteissa. Laitteet toimii hyvin, kun haluaa viimeiset mehut irti. Painoja on helppo tiputtaa itse ja poltteen saaminen on helppoa. Tykkään tehdä loitontajalaitteessa liikettä istuen ja hieman laitteesta ylhäällä, ja painoja saa ladata rutkasti, nämä lihakset kyllä jaksaa!

Ihan viimeiseksi pohkeet ja treeni onkin paketissa. Pohkeissa ei sen ihmeempää, yleensä tuntuma on helppo löytää prässissä. Pohjelihaksetkin tykkään tehdä pudotusmeiningillä.




Kaiken kaikkiaan voin kyllä suositella treenaamista pt:n kanssa. Rutinoituneet ja vanhat tekijät saavat varmasti tekemiseensä uusia jippoja. Uusille treenaajille puolestaan on hyvä, että joku tulee hieman katsomaan, että homma lähtee rullaamaan ja liikkeet tehdään oikein. Jos itsestä ei saa treeneissä tarpeeksi tehoja irti, toimii pt myös tässä. Toisaalta, jos jokin lihas/lihasryhmä ei kehity niin kuin muut, voi pt:llä olla ajatus siitä miksi näin on. Matti Kataja on ainakin pt isolla P:llä, suosittelen!

Tässä vielä kolme ensimmäistä treeniä Matin kanssa.

Treeni 1
Treeni 2
Treeni 3

-V