Minä olen nyt 25-vuotias, pian valmis hammaslääkäri. Jotenkin ihan hurjaa, että tämä koulu on kohta ohi ja etten koko 25 vuoden aikana ole paljoa muuta tehnytkään kuin opiskellut. Ensin peruskoulut, lukio, valmennuskurssi ja lääkis. Lääketieteellinen pääsykoe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valmennuskurssin käyminen valmistaa hyvin siihen rytmiin, mitä myös hammaslääkiksessä kannattaa ylläpitää. Kannattaisi.. Kukapa meistä ei jättäisi asioita viime tinkaan aina joskus.
Meillä Oulun hammaslääkiksessä luennot ovat pakollisia, vaatimukset potilastöissä ovat korkeita ja lopputentit ovat haastavia. Ja kun yhdestä tentistä selviää, on toinen tentti jo muutaman viikon kuluttua. En oikeastaan tiedä, miten saisin tämän viimeisen vuoden kuulostamaan tekstissä niin rankalta kuin se oikeasti on. Ainakin kun vertaa opiskelua muihin aloihin ja myös muihin hammaslääkiksiin, tuntuu välillä siltä, että meitä rangaistaan jostain, halutaanko meistä viimeisetkin mehut pihalle ennen valmistumista. No, positiivista on se, että Oulusta valmistuneita hammaslääkäreitä arvostetaan kentällä. Juttelin nopeasti yhden viime vuonna Oulusta valmistuneen hammaslääkärin kanssa, on kuulema outoa kun voi käydä vain töissä. Stressi on murrososa siitä, mitä se opiskeluaikana on, illat ovat vapaat, joskus on jopa sellainen "ei ole mitään tekemistä" -hetki.
Jotenkin tästä kaikesta kuitenkin selviää. Aina yksi tentti ja potilas kerrallaan eteenpäin. Muutama työpäivä joka viikko, välillä kaupassa, välillä hammaslääkärinä. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että jättäis koko homman kesken, Jos vain kävisinkin kaupan kassalla töissä tai vaikka jakaisin postia. Elämä olisi ihanan stressitöntä. Tai mitä jos vaihtaisikin hoitajapuolelle, ojentaisi instrumentteja ja imuroisi sylkeä, kun toinen tekisi työn. No, nämä ei joka tapauksessa ole suuntia mihin lähtisin, tämä ei ole hetki milloin saa luovuttaa vaikka rankkaa onkin.
Joskus alkaa jopa ärsyttää, kun joku puhuu siitä, miten on rankkaa. Rankkaa käydä töissä tai vaikka ihan töissä ja salilla. Tottakai jokainen meistä kokee asiat erilailla, ja jokainen tavallaan on oikeutettu stressaamaan omista asioista ihan millä levelillä tahansa. Mutta kuten varmaan joka ikisessä tekstissäni toitotan, asioita kannattaa aina katsoa myös hieman eri kantilta. Onko työsi rankkaa? Mulla työpaikkoja on kolme. Onko opiskelu rankkaa? Kokeileppa Oulun hammaslääkistä. Onko perheessä riitoja? Kun ehtis edes näkemään perhettä joskus, niin vois riidellä. Silti minäkin yritän pysyä optimistisena, ja onnistunkin siinä ihan hyvin. Minä opiskelen kuitenkin arvostettua ammattia, minulla on työpaikka (tai kolme), minulla on ihania ystäviä ja kaikesta stressistä huolimatta porskutan jotenkin eteenpäin. Aina on jotain hyvää edessä mitä odottaa, aina on jotain minkä avulla jaksaa. Asioiden priorisoiminen helpottaa myös arjessa paljon. Ystävät ymmärtää, kun sanon että luen tenttiin. Työpaikalla ollaan joustavia sen suhteen, mitä vuoroja voin tehdä. Asioilla on tapana järjestyä.
On opiskelussa positiivisiakin puolia. Meillä on klinikkasalin yhteydessä pieni lepo/kahvinurkkaus, jossa parannetaan maailmaa, kehitetään hammaslääketiedettä ja ratkotaan ihmissuhdeongelmia. Kun opiskelu jää uskon, että päivittäinen tuttavapiiri kutistuu aika nopeasti. Näin isoa "työyhteisöä" on hankalaa löytää. Työhön ei myöskään kuulu spontaanit kaupunkikierrokset kesken päivän tai se onnen tunne siitä, kun luento loppuukin puoli tuntia etuajassa. Kyllä opiskelua tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä, ja ehkä silloin on erikoistumisen aika. Mutta nyt parasta olisi lukea kirja ilman omantunnontuskaa siitä, että pitäisi lukea parodontologiaa tai kariologiaa. Parasta olisi saada omalle tekemiselle rutiinia ja toisaalta saada myös sellainen toimeentulo, että elämä siltäkin osin helpottuisi.
Vielä vähän siitä, mitä me viimeisenä vuonna hammaslääkiksessä tehdään. Viikossa meillä on neljä klinikkavuoroa, joilla voimme periaatteessa tehdä mitä vain. Meillä on tietyt tavoitteet paikkojen, juurihoitojen, proteesien jne suhteen. Monilla viimeinen vuosi painottuu paljon protetiikan tekemiseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu, niin myös minulla. Lisäksi meillä on luentoja ja lopputenttejä. Lopputenttejä on ollut syksyn lukukaudella noin kolmen viikon välein. Lopputentit ovat kaikista isoista hammaslääketieteen oppialoista. Luennot ovat olleet usein syventäviä oman alan luentoja tai yhteisiä luentoja lääkisopiskelijoiden kanssa esim infektiosairauksista. Sitten kun lukemiselta, töiltä ja koululta ehtii, olis tehtävänä vielä syvärit eli syventävä tutkielma (vähän kuin kandi tai gradu muilla aloilla). Ja kyllä, käyn edelleen myös salilla.
Nyt olen kuitenkin lomalla, lataan akkuja että jaksan painaa taas kevään. Käyn kyllä töissä lomalla, mutta sehän on helppoa ;)
Ihanaa joulunodotusta!
-V
