Oikeissa töissä

Blogimaailmassa on osaltani ollut taas hiljaisempaa, olen keskittänyt energian läheisiini sekä töihin.

Aidan takana ruoho on aina vihreämpää.
Opiskellessa sitä ajattelee, että jos kävisi vain töissä, kuinka paljon helpompaa se olisi. Jäisi kaikki illat ja viikonloput aikaa omille asioille, rahaakin tulisi enemmän. Töissä ollessa sitä ajattelee, että kylläpä opiskellessa oli ihanaa: satunnaiset rauhalliset aamut tai ystävien kanssa lounastaminen päivittäin. Molemmissa on puolensa, kuitenkin olen elämässä sellaisessa tilanteessa, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Asiat on hyvin.

Melko paljon tulee kyselyä siitä, millaista on ollut työelämässä hammaslääkärinä. Kesä- ja heinäkuun tein viisi päivää viikossa terveyskeskuksessa, elokuun alusta aloin tehdä yhden päivän yksityisellä ja neljä terveyskeskuksessa. Vuoden vaihteessa mietin taas uudelleen, montako päivää teen ja missä, mutta ainakin vuoden loppuun menen nyt tällä kaavalla. :) Rankinta koko kesässä on ollut se, että lomaa ei kannata oikeastaan edes miettiä -- ehkä ensi kesänä? Palkatonta talvella? Kun aloittaa uudessa työsuhteessa, lomapäiviä ei luonnollisestikaan ole ehtinyt kertyä. Normaali päiväni alkaa 7.30 ja loppuu joskus kolmen ja neljän välillä.

Minut on otettu hyvin työpaikoilla vastaan ja olen saanut hyvää palautetta. Pidän työstäni ja päivät kuluvat yleensä nopeasti. Plussaa on, että olen päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Syksyn aikana tulee muutamia koulutuspäiviäkin jotka tuntuvatkin yhtäkkiä koulusta poisjäämisen jälkeen taas todella mielenkiintoisilta ja mukavalta vaihtelulta. Miinusta työssä on se, että pitkiä potilassuhteita ei vielä ole ehtinyt nähdä, mikä olisi mielenkiintoista oman työn mielekkyyden kannalta. Lähinnä siis sellainen, kuinka tekemäni proteesit toimii käytössä 5vuoden kuluttua, tai kuinka hyvin juurihoidettu hammas on parantunut 2vuoden seurannassa. Ajan kanssa nämäkin - kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani ;)
Joku lukijoistani lähetti kysymyksen erikoistumiseen liittyen. Hammaslääkäri voi alkaa erikoistua, kun valmistumisen jälkeen on työskennellyt kaksi vuotta hammaslääkärin töissä - kohtuullisen pitkä aika minusta. Eniten minua tällä hetkellä kiinnostaa protetiikka. Protetiikka on monipuolinen ja todella nopeasti kehittyvä erikoistumisala, johon liittyy paljon paljon muutakin kuin hampaattomia mummoja! Protetiikan potilaat voivat olla kaunista esteettistä lopputulosta hakevia nuoria aikuisia, hampaattomia vanhuksia tai jääkiekkopelissä etuhampaansa menettäneitä urheilijoita. Erikoistuminen kiinnostaa minua, mutta toisaalta kaikkea voi tehdä myös ilman erikoistumista. Periaatteessa voin siis olla perushammaslääkäri, joka on perehtynyt protetiikkaan ja tekee sitä mielellään, vaikken erikoistumistitteliä hankkisikaan. Katsotaan mihin asiat etenee, tällä hetkellä minulla on monet proteesit potilaille tulossa ja haluan oppia koko ajan lisää! Tutkimustyöstä kysyttiin myös. Minua kiinnostaa lähinnä kliininen tutkimus ja uuden kokeileminen, mutta ei varsinaisesti tutkimustyö.

Hammaslääkis oli antoisaa ja opettavaista aikaa, mutta oppiminen on jatkunut huimalla käyrällä nyt työelämässä. 6kk:n terveyskeskusjakson on tarkoitus olla opettava jakso vielä yliopistojakson jälkeen. Minulle tämä on lähinnä kohta suurelle kritiikille: opin eniten yksityisellä, missä työskentelevät proteetikot ja erikoishammaslääkärit. Kunnallisella puolen on paljon hoidon tarvetta - mutta myös jonojen purkua ja kiirettä, yksintyöskentelyä ja toisten lomittamista ilman konsultaatioapua erikoistuneilta. Välillä tuntuu, että tämä 6kk:n "syventävä käytännönharjoittelu" on vain poliittinen kikka saada kunnille työntekijöitä. Älkääkä nyt kuitenkaan käsittäkö väärin, tykkään  tehdä kunnassa töitä. Mielestäni vain ei pitäisi rajoittaa sitä, missä 6kk:n käytännön harjoittelujakso suoritetaan vaan paikan voisi valita kiinnostuksen perusteella. Kunnallisesta hammashuollosta, sen ongelmista eri kuntien välillä ja kaikesta siihen liittyvästä voisi kirjoittaa ihan kokonaan oman blogikirjoituksenkin - on siitä sen verran paljon sanottavaa... Ehkä joskus toisten. Tänään kuitenkin potilastöissä tuli vastaan todella ihmetyttävä seikka - osa potilaista ajattelee, että hammashoidosta tulee soteuudistuksen myötä todella edullista/ilmaista ja potilaat ovat sen takia himmailleet hammashoitoon tuloa. Ei varmasti näin, hammashoito ei ole halpaa ja ilmaista hoitoa ei varmasti tule ikinä (poislukien erityisryhmät). Asioiden lykkääminen kasaa usein ongelmia suussa - suosittelen kaikkia hakeutumaan hoitoon, jos sille on tarvetta ja unohtamaan toistaiseksi koko sote-uudistuksen.

Missä välissä hammaslääkiksessä on mahdollista käydä vaihdossa? 
Periaatteessa missä välissä vain, ongelma on lähinnä se, että ulkomailla opinnoissa ei juurikaan etene, vaan lähes automaattisesti vaihtoon lähteneet putoavat alemmalle vuosikurssille. Hammaslääkiksessä lukkarit on valmiiksi suunniteltu, pakollista läsnäoloa on paljon, eikä kursseja itse valita vaan ne tulevat silloin kun ne on lukkariin merkitty. Näin ainakin meillä Oulussa. Usein vaihtoon lähdetään prekliinisen vaiheen jälkeen, eli toisen opiskeluvuoden jälkeen, tai kolmannen ja neljännen välissä. harvemmin kukaan lähtee kahden viimeisen vuoden välissä. On olemassa myös sisäisiä lyhyempiä vaihoehtoja (esim 6viikkoa kesäaikaan), jos haluaa päästä näkemään meininkiä muiden maiden hammaslääkiksissä.

Hammaslääkis vai lääkis?
Olen aiemminkin tainnut vastata tähän kysymykseen blogissani, välillä se aiheuttaa jopa närää. Minulle hammaslääkis voitti useastakin eri syystä: päivätyö, toimenpidepainotteinen ammatti, ei niin kova erikoistumispaine, palkkaus, pikkutarkkuus ja käsillä tekeminen. En suosittele ketään valitsemaan hammaslääkistä perusteella "helpompi päästä sisälle", hammaslääkiksen ja lääkiksen välillä voidaan käyttää eri painotuskertoimia, varsinkin eri kaupunkien välillä - ei siis välttämättä ole paljonkaan helpompi päästä hammaslääkikseen kuin lääkikseen. Jos oikeasti haluat lääkikseen - on ihan sama millä pisteillä hammaslääkisläiset on valittu. Keskittyminen pääsykokeessa tulee olla omassa tekemisessä ja myös hylkäävän päätöksen jälkeen pitäisi miettiä mitä itse voi tehdä paremmin. Kerran baarissa törmäsin mieheen, joka oli hakenut lääkikseen viisi kertaa ja hän odotteli taas tuloksia, josko tällä kertaa pääsisi sisälle. Usein tällaisilla ihmisillä tulee paljon puolustelevia kommentteja "olisin päässyt hampaalle, olisin päässyt mihin tahansa muuhun lääkikseen." Tai "olen 30.varasijalla viidentenä vuonna peräkkäin". Vähän provosoivastikin taisin sanoa miehelle, että "sun pitäisi olla parempi. Ei auta, jos joka vuosi 30 ihmistä menestyy paremmin kuin sinä tai että toiseen lääkikseen olisit päässyt". Pitää tehdä kovasti töitä, oppia omista virheistään ja pystyä seuraamaan omaa kehitystään - eihän se yksinkertaisesti vain riitä jos on 51. paras, kun 50 valitaan. ;) Toivottavasti tämä kaveri on lopulta päässyt sinnikkään luku-urakkansa jälkeen unelmien opiskelupaikkaan.  Kumpaan tahansa on mahdollista päästä, kun tekee töitä. Suosittelen punnitsemaan ammattien hyviä ja huonoja puolia, miettimään myös pitkälle tulevaisuuteen - kummassa ammatissa voisi viihtyä pidempään?

On hassua ajatella itsensä työntekijänä, hammaslääkärinä ja vastuullisena. Edelleen miellän helposti itseni opiskelijaksi ja keltanokaksi, vaikka kyllähän minä jo tiedän ja osaan paljon! Näin on varmasti myös hyvä, nöyryys auttaa oppimaan ja sisäistämään uutta. Aion tulevaisuudessa todennäköisesti jakaa enemmän erilaisia potilastapauksia ja viedä teitä lukijoita hammaslääketieteen maailmaan vielä syvemmälle, jos tällainen kiinnostaa! :)

Esittelyssä vielä käyttämäni hoitajan kello Color4Care:lta. Kello on kätevä hammaslääkärin työssä, kun pitää tarkistaa kauanko etsaushappo vaikuttaa tai ihan vain milloin seuraava potilas olisi tulossa. Kelloon saa kivoja vaihdettavia silikonikuoria oman mieltymyksen mukaan. Silikonikuoret löydät täältä.

Raikasta syksyn jatkoa!

-V

Koulusta työelämään

Mun instagramista ja snäpistä on voinut jo päätellä, että koulussa päätösjuhlaa on vietetty ja kamoja roudattu uuteen osoitteeseen eteläisempään Suomeen. Koulun yliopisto-osuus on siis ohi, kaikki tentit on tentitty ja syvärit kirjoitettu. Edessä on 6kk:n jakso terveyskeskuksessa niin sanottu syventävä käytännönharjoittelu, joka on palkallista työntekoa normaalisti hammaslääkärinä. Tämän 6:n kuukauden jakson jälkeen saamme valvirasta täyslaillistuksen ja voimme katkaista lopullisesti napanuoran yliopistoon.

Viime viikolla lomailin Kroatiassa ja huomenna aloitan sitten työt terveyskeskuksessa. Toukokuun aikana olen tehnyt päiviä hammaslääkärinä yksityisellä puolella ja aion jatkaa myös yksärin puolella muutamia tunteja viikossa normaalin työviikon ohessa. 

Kuinka hyvin hammaslääkärikoulutus valmistaa työelämään?

Hyvin. Päätösjuhlassamme useampikin puhuja mainitsi, miten moniin muihin koulutusohjelmiin verrattuna hammaslääkärikoulutus valmistaa opiskelijat erinomaisesti työelämään. Joillakin aloilla koulutus ja työelämä eroavat toisistaan käsitykseni mukaan paljonkin. Esimerkiksi koulu opettaa teoriat, mutta teorian soveltaminen käytäntöön työelämässä opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Joissakin koulutusaloissa tuntuu jopa, että koulu pitää käydä ainoastaan tittelin takia, eikä työelämässä koulutuksesta itsessään ole juurikaan apua. Toisaalta juuri näissä koulutuksissa työllistyminen voi tapahtua hyvinkin erilaisiin työnkuviin, jolloin teorian soveltaminen käytännöntyöhön jo opiskeluvaiheessa voi olla turhan haastavaa.

Minusta tuntuu helpottavalta, että olen valmis työelämään ja minulla on riittävät taidot itsenäiseen työskentelyyn. Tottakai oppiminen jatkuu ja tekeminen rutinoituu vain kokemuksen myötä, mutta silti tässä ei tarvi olla ihan untuvikkona liikenteessä.  Kaikkia hammaslääkärin perus toimenpiteitä olemme harjoitelleet koulussa, lisäksi olen pitänyt hyvää rutiinia yllä käymällä koko viimeisen lukuvuoden ajan töissä. Työnantajat arvostavat usein nuoria hammaslääkäreitä. Meillä vastavalmistuneilla on yliopistosta saatu tuorein tutkimustieto ja ajattelutapa hammashoidosta. Pidempään työeälämässä olleet hammaslääkärit puolestaan ovat otteissaan varmoja sekä työrutiini on kova. Itse olen kokenut palkitsevaksi, kun työpaikalla on sekä vanhempia kokeneita hammaslääkäreitä, että nuoria hammaslääkäreitä, joilla teoriaopinnot on tuoreessa muistissa. Tällä asetelmalla kaikilla on toisilleen jotain annettavaa ja oppiminen ja kehittyminen työympäristössä paranee.

Hammaslääkärien työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen on korkea. On kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista, miten hyvin töitä löytyy. Esimerkiksi Oulussa hammaslääkärien työtilanne on huono, sillä hammaslääkäreistä on ylitarjontaa. Joka vuosi, kun kurssi valmistuu, osa porukasta on sellaisia, jotka haluaisivat jäädä Ouluun. Oulun kaupunki ei edes palkkaa syventävään käytännönharjoitteluun ketään, joten Ouluun jäävät ovatkin joutuneet etsimään töitä lähikunnista. 

Yliopiston jättämisessä ja työelämään siirtymisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Plussaa on ehdottomasti se, että rahaa alkaa tulla säännöllisesti. Opiskelijaelämä on kuitenkin aina hieman kituuttamista, kun tulot on epäsäännöllisen säännöllisiä. Ihanaa on myös se, että nyt viikonloppuisin ei enää tarvitse mennä töihin ja illatkin jää itselle, kun ei ole koko ajan tehtäviä odottamassa tai seuraavaa tenttiä lähestymässä. Nyt pääsee tavallaan normaaliin työntekijän arkeen. Siinä arjessa on sitten omat miinukset, kuten se, että enää ei ole satunnaisia vapaa-aamuja kun luennot peruuntuu, tai se, että ei voi mennä kaveriporukalla lounastauolle. Minunkin opiskelukaverit on hajaantuneet ympäri Suomea, osa lähemmäs osa kauemmas. Miinusta on myös se, että nyt kaikilla työpaikoilla ei ole sitä loistavaa ammatilaisten verkostoa, mikä koulussa oli. Koulun opetushammashoitolassa on jokaisen eri alan erikoishammaslääkärit paikalla, jolloin konsultoiminen on helppoa.

Yksi miinuspuoli hammaslääkärin töissä on se, että päällä on aina työvaatteet! Heh, voihan sen ajatella positiivisenakin, mutta itse ainakin tykkäisin käyttää myös töissä omia vaatteita. Nyt laitan jotain kivaa päälle kun ajan töihin ja töistä kotiin, ilta menee sitten jumppapirkkona trikoissa. Jää kaikki kivat kesävaatteet lähes käyttämättä. :( Onneksi Color4Care tarjoaa kivoja vaihtoehtoja työvaatteiksi. Työpaidat ja työhousut voi kätevästi tilata heidän sivuiltaan, toimitus kestää muutaman arkipäivän. Yleensä työnantaja tarjoaa vaatteet, mutta yksityisellä puolella voi (ainakin meillä) käyttää eri värisiä ja tyylisiäkin paitoja, jotka on kuitenkin työvaatteiksi tarkoitettu. Viimeksi tilasin itselleni tän pinkin t-paidan sekä nimikyltin.

Kivaa kesää kaikille!

-V

Viisautta vähemmäksi - kun viisaudenhampaat mietityttää

Viisaudenhampaat mietityttää monia. Yleensä viisaudenhampaat puhkeavat 19-25 vuoden ikäisenä, mikä onkin varmaan syynä sille, että saan niistä melko paljon kysymyksiä samaa ikäluokkaa olevilta kavereilta.

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" 

"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?"

 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" 

"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?"

"Viisaudenhampaani eivät ole puhjenneet, eikä aiheuta oireita, pitääkö ne silti poistaa?"

Kun viisaudenhammas on puhjennut:

Yleinen käsitys ja tapa on, että viisaudenhampaat poistetaan, ainakin täällä Suomessa. Viisaudenhampaat puhkeavat usein huonossa asennossa esimerkiksi poskeen päin kallistuneena. Tällöin ne voivat ärsyttää ientä tai aiheuttaa ongelmia purennassa. Viisaudenhampaiden oikomista ei katsota järkeväksi, jolloin poisto on yleisin hoitomuoto. Viisaudenhampaat myös karioituvat helposti (eli niihin tulee reikä), koska niiden puhdistaminen koetaan usein hankalaksi. Karioitunut viisaudenhammas on yleensä poiston indikaatio.

Viisaudenhampaat puhkeavat yleensä myös todella hitaasti, jolloin osittain ikenen peitossa olevan hampaan peseminen vaikeutuu edelleen. Osittain puhjennut viisaudenhammas voi myös lisätä mutans streptokokkien eli ns. kariesbakteerien määrää suussa, jolloin muutkin hampaat joutuvat suurentuneeseen karioitumisriskiin.

Viisaudenhampaan ympärille voi myös kehittyä perikoroniitti, eli tulehdus hampaan kruunun ympärille. Tämä tulehdus voi olla pitkäaikainen eli krooninen tai tulla myös akuutisti.

Sitten tulee tietenkin niitä poikkeuksia. Juuri vastikään kun kurkkasin lähipiiriini kuuluvan henkilön suuhun (pyynnöstä :DD), niin siellähän oli yksi viisaudenhammas kauniisti rivissä, ilman vastapurijaa ja paikattuna yhdistelmämuovilla. Että se siitä "viisaudenhampaita ei yleensä paikata" tai "viisaudenhampaat eivät usein mahdu puhkeamaan kunnolla riviin".

Aika-ajoin esille nousee kysymyksenasettelu "onko oireettoman viisaudenhampaan poistosta hyötyä?". Siis jos viisaudenhammas (puhkeamaton tai puhjennut) ei vaivaa, tarvitseeko sitä poistaa? Väitteitä ja tutkimuksia löytyy puolesta ja vastaan. Viisaudenhampaan poistaminen on helpompaa, kun kyseessä on nuori potilas. Toisaalta, jos kaikki viisaudenhampaat puhkeavat kivasti riviin, eivätkä aiheuta ongelmia tai ole karioituneet, eikö ne olisi sama jättää purentaan..? Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70% oireettomista viisaudenhampaista aiheuttaa lopulta oireita, ja joudutaan poistamaan. Jos viisaudenhampaat poistetaan vasta myöhemmällä iällä, on komplikaatioiden riski suurempi.

Mennäänpä sitten potilastapaukseen, eli minuun.

Yleensä ennen viisaudenhampaan poistoja, on hyvä olla käytössä koko leukojen käsittävä ortopantomografia kuva. Tämä kuva on muutenkin hammaslääkärien tärkeä työväline, kuvasta saa todella paljon tärkeää informaatiota. Tämä minun kuvani on noin pari vuotta vanha, mutta viisaudenhampaiden poistojen kannalta edelleen minun kohdallani käyttökelpoinen (joskus tuoreempi kuva voi olla tarpeen).

Noin vuosi sitten minulta poistettiin d.38 eli vasemmanpuoleinen alaviisaudenhammas (kuvassa oikealla). Hampaan ympäristö alkoi oireilla, ien viisaudenhampaan ympäriltä oli kosketusarka ja painaessa ikenen alta tuli märkää. Minulle määrättiin antibioottikuuri ja seuraavana päivänä hammas poistettiin. (Minulla kaikki sujui siis aika näppärästi koulun kautta, ja tämä poistoa varten tarvitta röntgenkuvakin oli valmiina. Normaalitilanteessa kannattaa siis tietenkin hakeutua heti hammaslääkäriin). Hampaan poistokuoppa parani hyvin enkä ole kyllä hammasta sen koommin kaivannut. Tässä vielä kuva poiston jälkeisestä tilanteesta, poistokuoppa on nätisti suljettu ompeleilla.

D.48 eli viisaudenhammas alhaalla oikealla puolen (kuvassa vasemmalla) joutui sitten poiston kohteeksi eilen. Hammas ei ole missään vaiheessa oireillut, eikä siihen ollut tullut reikää. Hammas oli osittain limakalvon alla (en muistanut ottaa ennen poistoa kuvaa, harmi!), eikä se todennäköisesti olisi puhjennut ikinä täysin purentaan. Limakalvo viisaudenhampaan ympärillä voi olla todella tiukka ja hidastaa/pysäyttää hampaan puhkeamisen. Vaikka hammas oli siis oireeton ja se oli jatkanut puhkeamistaan vuodentakaisesta tilanteesta, oli se järkevää poistaa nyt. Suurelta osin hammas oli järkevää poistaa nyt senkin takia, että sen pystyi tekemään vielä joku tuttu (joka tietää tilanteen), vanhalla kuvalla ja ilman tarkastusta tai muuta säätöä. Hampaan poisti koulukaverini opettajan ohjeistuksessa ja toisen kaverini avustamana.

Mielestäni hampaan poisto ei ole ollenkaan niin paha hammashoidon toimenpide, kuin esimerkiksi poraus. Minulla poran tärinä ja äänet tuntuu luissa ja ytimissä, todella inhottavaa! Kaikki kokee nämä jutut erilailla, mutta minulla siis näin. Poistossa tuntuu lähinnä vääntöä ja kuuluu pientä rutinaa, mutta hyvässä puudutuksessa ainakin kohdallani huomattavasti mieluisampi toimenpide. Poiston aikana limakalvossa ja luussa oli havaittavissa tulehduskudosta, erityisesti hampaan takimmaisessa nurkassa, missä limakalvo oli vielä paksusti hampaan päällä. Hammas oli puhjennut sen verran, että koko kruunu oli jo luun läpi, ainoastaan limakalvoa jouduttiin siis leikkaamaan, jonka jälkeen hammas mahtui nousemaan siististi kokonaisena. Poistokuoppa siistittiin kaikesta tulehduskudoksesta ja lopuksi reunat ommeltiin yhteen. Puudutuksen lakattua särkyä on ollut jonkin verran. Mutta ei ole ollenkaan paha, kun hammaslääkärin määräyksestä saa syödä jätskiä koko päivän! Tänään suun avausliike on hieman rajoittunut ja poski tuntuu kuumalta, mutta aika pientä kuitenkin!

Vastaan vielä lyhyesti noihin tyypillisiin kysymyksiin mitä minulle on esitetty

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" Yleensä puhkeaminen ei enää juurikaan etene 25 ikävuoden jälkeen. Todennäköisesti osittain puhjennut hammas kerää ympärilleen tulehdusta, sillä ientaskun alla on otolliset olosuhteet bakteereille, eikä puhdistaminen onnistu. Eli todennäköisesti hammas täytyy poistaa.
"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?" Pelon takia ei kannata jättää hammasta poistamatta. Ikää tullessa lisää poistojen riskit kasvaa ja poistosta tulee yleensä myös hankalampaa. Kannattaa kyllä ottaa pelko puheeksi, niin hammaslääkäri osaa ottaa asian huomioon. 
 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" Hermovaurion riski arvioidaan aina potilaskohtaisesti, ja voit asiaa myös kysyä hammaslääkäriltäsi. Yläviisaudenhampaissa tätä riskiä ei ole ja esimerkiksi minun kohdallani alaviisureissa juuret ovat hermokanavan yläpuolella, joten poisto oli sen suhteen turvallista.
"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?" Kaikille ei edes kehity viisaudenhampaita. Minulla kaikki kyllä kehittyy, mutta voi olla että yläleuan viisaudenhampaat eivät koskaan puhkea. Vastaus on siis ei.

Helpointa näin lopuksi on siis todeta, että tilanne on aina potilaskohtainen. Minulla toinen viisaudenhampaista oireili ja toinen ei, molempien poisto tuli kuitenin tarpeeseen ja pääsin varmasti helpommalla, kun ne poistettiin nyt, kuin jos olisin odottanut vielä vuosia.

Oikomishoito: ennen ja jälkeen

Aloitimme oikomishoidon opiskelukaverini kanssa syksyllä 2015. Yleisin oikomishoidon syy on ahtaus, niin myös molemmilla meillä. Ahtauden määrä arvioidaan ja lasketaan aina potilaskohtaisesti, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa siitä, tarvitaanko hampaita esimerkiksi poistaa. Minulla ahtautta oli sen verran vähän, että kaarten tasoittelu ilman poistoja oli mahdollista. Kurssikaverillani päädyttiin poistamaan yksi alaetuhammas, jotta hampaat mahtuisi kivasti riviin.

Olin kypsytellyt ideaa oikomishoidosta jo kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kuitenkin aloitusajankohta oli vasta nelosen syksyllä, kun kliinistä kokemusta oli karttunut hieman enemmän. Oli kätevää, kun kaverini halusi oikomishoitoon myös, oioimme toinen toisiamme samaan etenemistahtiin.

Monia hirvittää ajatus siitä, miltä oikomiskojeet näyttävät suussa, varsinkin aikuisiällä. Meillä kului hoitoon aikaa 1,5vuotta, mikä tuntui alussa pitkältä! Yli vuosi hammasraudat suussa tuntui oudolta ja pelottavalta itsetunnon latistajalta, ajatus erityisesti oikomishoidon kestosta jännitti. Välillä sitä kärvistetysti ajatteli, että oikomishoidon aikana voi unohtaa kaiken sosiaalisen elämän, ainakin kaikki romanssit voisi heittää suosiolla syrjään. Toisin kävi.. Ikinä en ole kuullut keneltäkään, että "lähdetään treffeille kunhan saat raudat pois" tai että "olisit ehkä söpö ilman rautoja", jopa päinvastoin. Ja meninpähän sitten telkkariinkin hammasraudat suussa.. Heh.
Hammasraudoista tulee ihan varmasti nopeasti osa itseä, eikä niitä tarvi yhtään häpeillä tai peitellä. Paljon on omasta asenteesta kiinni, millaista elämä hammasrautojen kanssa on. Kun kantaa raudat kunnialla ja on esimerkiksi valmis kertomaan ja puhumaan niistä, niin ei varmasti kukaan tule sanomaan, että "onpa rumat" tai mitään muutakaan ilkeää. Itäisessä Aasiassa raudat on merkki varallisuudesta ja ainakin itse sain Thaimaassa huomata, miten haltioituneita paikalliset olivat siitä, että minulla on ihan oikeat raudat suussa. Siellä päin yleisempiä olivat kaupasta ostetut feikkiraudat.

Ennen oikomishoitoa meillä sattumoisin on ollut valokuvausharjoitus koulussa, tässä siis hienot (ja niin tarkat, että näyttää ihan järkyttävältä) alkukuvat kaarista ja purennasta ennen oikomishoitoa. Näissä kuvissa on siis paikkaamattomat hampaat. Joku varmaan hoksasikin yläseiskoissa (eli viimeisissä kaaren hampaissa) pelottavat mustat pisteet. Nämä on siis remineralisoitunutta kariesta (eli pysähtyneet reiät), jotka röntgenkuvan mukaan kyllä ulottuvat hammasluun puolelle, eli olisivat paikattavia. Toinen on paikattu, toinen näyttää suussa edelleen tuollaiselta mustalta pisteeltä ja on kyllä täysin oireeton.
Näistä alkukuvista voi hoksata myös, että minulla puuttuu jokaiselta sektorilta (yhdestä neljänneksestä) yhdet hampaat. Minulla on lapsena oikomishoidossa poistettu ahtauden takia kaikki neloset (kulmahampaan viereiset hampaat).

Näistä alkukuvista näkyy myös hyvin, miten molaareissa (poskihampaissa) minulla on hypoplasia-vaurioita: eräänlaista kiilteen kehityshäiriötä, jotka on tosi yleisiä. Hypoplasia voi olla vaaleampia/ruskeampia laikkuja, yleensä etu- ja poskihampaissa. Etuhampaiden välissä näkyy myös kellertävämpi osa, tämä on vanhaa yhdistelmämuovia, jolla on korjattu etuhampaiden välistä rakoa ja muovin sauma tahtoo värjäytyä. Sittemmin sitäkin on kyllä putsattu. :)

Muutama kuva rautojen kanssa. Näissä oikomishoito kylläkin jo aika loppupuolella. En jaksanut kovin pitkälle arkistoja selata, että olisin löytänyt lisää rautakuvia, mutta jonkin verran niitä kyllä pyörii instassa ja kirjoittelinpa tänne blogiinkin postauksen siitä, kun sain raudat suuhun 2015. Viimeinen kuva on mun eteläafrikan bachelor-reissulta. Sielläkin mä pyörin tunnollisesti kuminauhat suussa(ainakin öisin)... :D

Ja nyt sitten niitä "jälkeen"-kuvia. Valitettavasti nämä kuvat on napsittu ihan vain kameran kännykällä, eikä ihan samanlaista tarkkuutta ole. Kuitenkin hammaskaarten muodon muutos näkyy hyvin. Kuvista voi myös hoksata retentiolangat, eli suulaen ja kielen puolelle kiinnitetyt metallilangat, jotka pitävät sitten saavutetun oikomistuloksen yllä.

Monia ihmetyttää, miten oikomishoitoon menee niin kauan. Esimerkiksi kun katsoo minun ennen ja jälkeen kuvia, ei hampaita kovin radikaalisti ole liikuteltu mutta silti aikaa meni 1,5vuotta. Hampaita liikuteltaessa täytyy ottaa huomioon, että juuret on luun sisällä ja hampaat on eläviä. Hampaan sisällä kulkee siis hermoja ja verisuonia, joiden täytyy "pysyä hampaan liikkeessä mukana". Jos hampaita liikutetaan liian kovilla voimilla, voi seurauksena olla hampaan nekroosi (kuolio) tai juuren sisäinen/ulkoinen resorptio (yhdenlainen kuluminen). Toinen syy siihen, miksi hampaita liikutetaan hitaasti, on palautuminen, Mitä hitaammin muutokset tapahtuu, sen paremmin hampaat pysyvät uusilla paikoillaan. Eli nopeasti saavutettu tulos todennäköisesti lähtisi myös nopeammin palautumaan (vaikkakin retentiolangat ja levyt estävät palautumista). Kolmas seikka voisi olla kipu. Jo pienet liikutukset aiheuttavat hampaissa melkoisia tuntemuksia (yksilöllistä miten kovina muutokset koetaan), suuret muutokset kerralla voisivat viedä koko purukaluston tosi herkäksi.

Ja sitten viimeisenä muttei vähäisimpän: purenta. Monesti alkaa oikomishoidon edetessä näyttää siltä, että kaaret on jo suorassa ja näyttää tosi hyvältä, mutta silti jotain vielä säädetään. Tärkeää olisi ymmärtää, että esteettisten seikkojen lisäksi leukojen pitäisi myös sopia yhteen mahdollisimman hyvällä tavalla ja liikkua toisiaan vasten suotuisasti. Yleensä tavoitteena on ns Angle I/I purenta sekä kulmahammasohjaus. Angle-purennalla tarkoitetaan sitä suhdetta, miten kuutoset purevat toisiaan vasten (eli ensimmäiset poskihampaat), tavoitteena on siis, että yläleuan kuutonen on puolikkaan alakuutosta taaempana. Kulmahammasohjauksella puolestaan tarkoitetaan sitä, miten leuat liukuvat sivusuunnassa, tavoitteena on, että ainoastaan kulmahammas liu'uttaa liikkeen toiselle puolen (demonstroin alemmassa kuvassa). Nämä on esteettisesti pieniä juttuja, mutta toiminnallisuuden kannalta tärkeitä esimerkiksi leukanivelvaivojen ehkäisemiseksi. Toki on vielä muitakin asioita ja juttuja mitä oikomishoidon aikana seurataan, mutta en nyt puutu enempää niihin!

Oon kyllä onnellinen mun uudesta hymystä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tänään kävin vielä valkaisukurssilla teettämässä valkaisulusikat niin saan mun suorasta rivistä entistä valkeamman. :) Kerron valkaisusta vielä enemmän kevään aikana. Ja kysykää ihmeessä, jos hammassanasto meni yli hilseen tai joku jäi epäselväksi.Snäpissä on pystynyt enemmänkin seuraamaan mun oikomishoidon etenemistä: sc: veera127

-V

Hammaslääkisopiskelijan fiilikset kiteytettynä

Aika kultaa muistot. Ensimmäiset vuodet hammaslääkiksessä on enää kaukaisena mielessä, hyviä vuosia, lukemista, ryhmäharkkoja, biletystä, uusia tuttuja jne. Sitä odotellessa, että aika kultaisi tämän viimeisenkin vuoden. Hulluinta tässä "viimeisessä" vuodessa varmaan on se, että vaikka kuinka istut koulussa aina kun mahdollista, käyt luennoilla, läpäiset tentit ja olet aina klinikassa tekemässä potilastöitä, kun se on mahdollista ja sallittua, et silti välttämättä voi olla varma valmistumisestasi.

Jos mennään esimerkin tavoin vähän tuohon klinikan maailmaan, siihen mitä me potilaiden kanssa tehdään, tai mitä meidän ainakin pitäisi yrittää tehdä.

Meillä on tosiaan viikossa normaalisti 4 klinikkavuoroa, joista kaksi aamupäivällä klo 8-11.30 ja kaksi iltapäivällä 12.30-15.30, yhteensä potilasaikaa on viikossa siis 13tuntia, kuulostaa paljolta! Tämä tuntimäärä ei vaan tunnu riittävän sitten mihinkään, ja siihen on monia syitä. Yksi syy on se, että omien potilaiden hoitamisen lisäksi pitää meidän suorittaa niin sanottuja poleja. Nämä on vastaanottopoleja eri oppiaineille/aihealueille ja joka viikko kukin opiskelija joutuu yleensä vähintään yhden klinikkavuoron käyttämään poleihin. Polit on varmiiksi meille jaettu, eikä näille vuoroille saa ottaa muita potilaita, koko vuoro (3-3,5h) menee siis muuhun kuin omien potilaiden hoitamiseen. Poleja ovat esimerkiksi lasten-, oikomis-, kirurgia-, limakalvosairaudet-, särky- ja lohkeamapoli. 

Toinen syy tuntien riittämättömyyteen on se, että niinkuin aina ja kaikessa, myös vuoroissa/niiden kestoissa on poikkeuksia. On esimerkiksi päiviä, kun opetusta ei järjestetä opettajien koulutuksen takia. Tai päiviä, kun meillä on lyhennettyjä vuoroja potilastapasseminaarien (osallistumispakko) takia. Joskus on myös vuoroja, kun salissa on opettajia vain tietyiltä oppialoilta, esimerkiksi protetiikkaa ei voi tehdä, mutta muu hoito onnistuu. Vaikka nyt saman viikon aikana omille potilaille käytettävissä oleva aika olisi polin ja potilastapausseminaarin jälkeen lyhentynyt 8,5 tuntiin, kuulostaahan se edelleen paljolta... Silti se ei vain riitä.

Normaalisti esimerkiksi lohkeaman paikkaukseen on varattu terveyskeskuksessa yleensä se puoli tuntia. Tämä aika riittää hyvin, kun kyseessä on ns. normaali lohkeama, hammas ei siis vaadi paikkaukseen erikoistekniikoita tai muuta sellaista. Opetusterveyskeskuksessa aikaa menee helposti 2 tuntia, tai jopa koko vuoro 3,5 tuntia. Vuoron alussa opiskelija varautuu toimenpiteeseen keräämällä omaan "boksiin" eli pieneen hoitohuoneeseen tavarat mitä hän uskoo tarvitsevansa. "Normaalissa" vastaanottotilanteessahan hoitaja siivoaa ja varustaa hoitohuoneen hammaslääkärille. Koulussa puolestaan valmistamme hoitohuoneen itse, ja haemme tarveaineet tarveainepisteistä, bokseissa ei siis ole valmiina juuri mitään välineitä. Jos mennään kuvitteelliseen tilanteeseen (tai saattaapa olla ihan oikeakin tapaus :D ) niin homma selkeytyy...              Olen varannut potilaalleni ajan aamuksi klo 8, olen paikalla 7.30, vaihdan vaatteet, siivoan boksin ja kerään tarvittavat aineet. Tarkoitus on ottaa tarkkuusjäljennökset irtoproteesia varten. Olen varannut kaikki protetiikassa tarvittavat jäljennösaineet ja muutenkin pyrkinyt katsomaan, että minulla on kaikki tarvittava. Olen varannut aikaa kaksi tuntia, jonka jälkeen minun pitäisi ottaa toinen potilas. Kun otan potilaan hoitohuoneeseen klo 8, ilmoittaa hän, että hammas on lohjennut. Lohjennut hammas sattuu olemaan suunnitellun proteesin tukihammas, eli hammas on pakko paikata, ennen tarkkuusjäljennöksen ottoa. Suunnitelmat uusiksi. Sanon potilaalle, että pitää hakea tavaroita, enhän ollut valmistautunut paikkaukseen, eikä minulla ole boksissa mitään siihen tarvittavaa. Juoksen ympäri klinikkaa keräilemässä poranteriä, matriiseja ja muita paikkaukseen tarvittavia asioita. Tulen takaisin boksiin ja laitan nimeni "karieslistalle", jotta opettaja tulisi katsomaan alkutilanteen. Emme siis saa paikata mitään ennen opettajan lupaa, myös tietyt välivaiheet tulee aina näyttää opettajalle. Laitan nimeni listaan, mutta minua ennen listassa on 12 nimeä, odotan puoli tuntia, ennen kuin voin edes aloittaa. Kello on 8.45, opettaja katsoo alkutilanteen ja saan aloittaa paikkaamisen. (Tässä vaiheessa kaiken juoksemisen ja jonottelun jälkeen aikaa on siis mennyt jo 45min, kun terveyskeskuksessa homma olisi jo tehty.) Näin viimeisenä vuonna työtahti alkaa olla jo melko nopea, muotoilen nopeasti kaviteetin (eli se poralla tehtävä "kolo" mihin paikka-aine sitten tulee) ja asetan valmiiksi hampaaseen matriisin (oikaisin jo yhden välivaiheen, normaalisti kaviteetti täytyy näyttää ennen matriisia, mutta odotellessa ei ole muutakaan tekemistä, niin päätän asetella muotin valmiiksi). Opettaja katsoo ja hyväksyy molemmat, pääsen täyttämään (eli paikkaamaan) kaviteetin. Olen valmis klo 9.30, odotan opettajaa ja lopulta hänkin hyväksyy tekemäni paikan klo 9.45. En ehdi ottaa suunnittelemiani tarkkuusjäljennöksiä ja toinen potilas odottelee jo vuoroaan. Sovimme vielä uudesta ajasta, mitä on vaikeaa löytää. Seuraava yhteensopiva aika menee kolmen viikon päähän, kokeillaanpa silloin tarkkuusjäljennöksiä uudelleen.... Siivoan boksin, kerään seuraavaa potilasta varten tarvittavat aineet ja olen 15 minuuttia jo myöhässä. Hiphurraa, en ehtinyt käymään edes vessassa! Mutta kyllä hammaslääkiksen työtahdissa pissahätäkin unohtuu.

Esimerkkiin voi samastua varmasti jokainen hammaslääkiksessä opiskellut. Turhautuminen on suurta, kun itsestä riippumattomista seikoista työt myöhästyy, hoito viivästyy ja valmistuminen on vaakalaudalla. Meillähän tullaan tekemään vaikka se yksi puuttuva proteesi seuraavana syksynä, jos kevään aikana ei yksinkertaisesti ehdi.

Koulun ohella käyn tekemässä myös töitä hammaslääkärinä, aina silloin kuin mahdollista. Töissä osaa arvostaa sitä, mikä koulussa on hyvin ja päinvastoin. Koulussa tehdään usein viimeisen päälle hyvää jälkeä, potilaat kyllä hoidetaan hyvin mutta etenemisaikataulu on opiskelijalle henkilökohtainen rasite. Ihan oikeasti jokainen meistä tekisi varmasti mielellään pelkkää priimaa, täydellisiä paikkoja, kontrolleja kontrollin perään ja laadukasta työtä, mutta kiire ja paine voi pilata tai tehdä hyvästä työstä sekundaa. Jos meillä koulussa ei olisi niin kovat suorituspaineet valmistua, ehkä malttaisimme paremmin panostaa jokaiseen yksittäiseen paikkaan, eikä esimerkiksi proteesien tekovaiheeseen olisi niin kiire. Töissä taas yhden paikan rakentamiseen ei yksinkertaisesti voi käyttää kolmea tuntia. Jokaisessa terveyskeskuksessa olisi vuoden jonot, jos hammaslääkärit tekisivät juurikanavan avauksia mikroskoopin kanssa tai voisivat käyttää pelkästään tarkastuksen ja hoitosuunnitelman tekemiseen kolme tuntia. Tottakai työtahti on parempi, mutta joskus myös on pakko tehdä ja ehdottaa ratkaisuja jotka ovat vain "helppoja" ja nopeita.

Anyway, on ihanaa päästä töihin ja käydä töissä! Koulussa aion tehdä vielä kevään aikana itselle vieraampia juttuja, keraamisia paikkoja, ja pari laminaattia. Uusia juttuja on aina hyvä harjoitella kun opettajat ja alan prot ovat lähellä ja konsultoiminen on helppoa. Enää yksi lopputentti, muutama kuukausi koulussa ja viimeiset potilashommat, sitten alkaa syventävä käytännönharjoittelu terveyskeskuksessa. Varmasti kerron lisää siitä ja myös hammaslääkiksestä, kunhan pääsen tästä stressikeväästä jotenkin kunnialla läpi.

Näissä kuvissa pyörivät sukat on muuten Color4Care:lta tilattu, toimii kivasti hoitoalalla, missä paljon pitää olla jalkojen päällä. Me hammaslääkärit ei kauheasti seistä (:DD) paitsi koulun klinikassa, missä juostaan paikasta toiseen, mutta tykkäsin näistä kyllä silti. Tukisukat oli tosi napakat jalassa, pysyi hyvin koko päivän ja jopa illalla treenatessa, värivaihtoehtojakin löytyy varmasti jokaiseen makuun. :)

Vastaan vielä muutamiin kysymyksiin, mitä tullut blogin puolelle.

"Mitä oot tykänny hammaslääkiksestä tähän mennessä kokonaisuutena? Onko hammaslääkis vastannut odotuksia?"
Oon tykännyt kyllä hammaslääkiksestä, ja varmasti paljolti myös siksi, että oon oikeesti ammattina tästä ylpee. Ekat vuodet tuntuu näin jälkikäteen jopa aika turhilta. En oikein osannut odottaa, millasta tää opiskelu tulee olemaan, Jotenkin sitä oli tottunut vaan lukemaan. Mutta hammaslääkiksessä (3.vuodesta eteenpäin) on tosi paljon kliinistä harjoittelua ja tekemistä, ja se on kyllä ehdottomasti plussaa.  Ammatissa on myös ainakin mulle paljon plussapuolia verrattuna normi lääkikseen: päivätyö, pikkutarkka tekeminen ja toimenpidekeskeisyys .

"Mitkä jutut oot kokenu hyväks, mitkä huonoks hampaalla?"
Hyvää on se, että koulutus antaa oikeasti hyvät valmiudet työelämään. Huonoa on sitten se, että tämä koulu on oikeasti todella stressaava ajoittain henkisesti, erityisesti sellaisissa asioissa, mihin itse ei juurikaan voi vaikuttaa. Parantamisen varaa koulutusohjelmassa ja organisoinnissa olisi.

"Millainen sukupuolijakauma Oulun hampaalla on?"
 Meidän kurssilla on naisia on noin 30 ja miehiä noin 15. Aika naisvaltainen ala taidetaan olla, mutta käsitykseni mukaan jollain vasta-aloittaneella kurssilla oli tosi paljon miehiä..

Stressitöntä keväänjatkoa kaikille!

-V

Viimeinen vuosi hammaslääkiksessä

Viides opiskeluvuosi hammaslääkiksessä. Huh. Tämä teksti on ollut tarkoitus kirjoittaa koko syksyn, ehkä opiskelujen kuormittavuudesta parhaiten kertookin juuri se, että postaus on ulkona vasta nyt, joululomalla. Takana on 4,5 vuotta hammaslääkistä, loppusuora häämöttää.

Minä olen nyt 25-vuotias, pian valmis hammaslääkäri. Jotenkin ihan hurjaa, että tämä koulu on kohta ohi ja etten koko 25 vuoden aikana ole paljoa muuta tehnytkään kuin opiskellut. Ensin peruskoulut, lukio, valmennuskurssi ja lääkis. Lääketieteellinen pääsykoe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valmennuskurssin käyminen valmistaa hyvin siihen rytmiin, mitä myös hammaslääkiksessä kannattaa ylläpitää. Kannattaisi.. Kukapa meistä ei jättäisi asioita viime tinkaan aina joskus.

Meillä Oulun hammaslääkiksessä luennot ovat pakollisia, vaatimukset potilastöissä ovat korkeita ja lopputentit ovat haastavia. Ja kun yhdestä tentistä selviää, on toinen tentti jo muutaman viikon kuluttua. En oikeastaan tiedä, miten saisin tämän viimeisen vuoden kuulostamaan tekstissä niin rankalta kuin se oikeasti on. Ainakin kun vertaa opiskelua muihin aloihin ja myös muihin hammaslääkiksiin, tuntuu välillä siltä, että meitä rangaistaan jostain, halutaanko meistä viimeisetkin mehut pihalle ennen valmistumista. No, positiivista on se, että Oulusta valmistuneita hammaslääkäreitä arvostetaan kentällä. Juttelin nopeasti yhden viime vuonna Oulusta valmistuneen hammaslääkärin kanssa, on kuulema outoa kun voi käydä vain töissä. Stressi on murrososa siitä, mitä se opiskeluaikana on, illat ovat vapaat, joskus on jopa sellainen "ei ole mitään tekemistä" -hetki.

Jotenkin tästä kaikesta kuitenkin selviää. Aina yksi tentti ja potilas kerrallaan eteenpäin. Muutama työpäivä joka viikko, välillä kaupassa, välillä hammaslääkärinä. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että jättäis koko homman kesken, Jos vain kävisinkin kaupan kassalla töissä tai vaikka jakaisin postia. Elämä olisi ihanan stressitöntä. Tai mitä jos vaihtaisikin hoitajapuolelle, ojentaisi instrumentteja ja imuroisi sylkeä, kun toinen tekisi työn. No, nämä ei joka tapauksessa ole suuntia mihin lähtisin, tämä ei ole hetki milloin saa luovuttaa vaikka rankkaa onkin.

Joskus alkaa jopa ärsyttää, kun joku puhuu siitä, miten on rankkaa. Rankkaa käydä töissä tai vaikka ihan töissä ja salilla. Tottakai jokainen meistä kokee asiat erilailla, ja jokainen tavallaan on oikeutettu stressaamaan omista asioista ihan millä levelillä tahansa. Mutta kuten varmaan joka ikisessä tekstissäni toitotan, asioita kannattaa aina katsoa myös hieman eri kantilta. Onko työsi rankkaa? Mulla työpaikkoja on kolme. Onko opiskelu rankkaa? Kokeileppa Oulun hammaslääkistä. Onko perheessä riitoja? Kun ehtis edes näkemään perhettä joskus, niin vois riidellä. Silti minäkin yritän pysyä optimistisena, ja onnistunkin siinä ihan hyvin. Minä opiskelen kuitenkin arvostettua ammattia, minulla on työpaikka (tai kolme), minulla on ihania ystäviä ja kaikesta stressistä huolimatta porskutan jotenkin eteenpäin. Aina on jotain hyvää edessä mitä odottaa, aina on jotain minkä avulla jaksaa. Asioiden priorisoiminen helpottaa myös arjessa paljon. Ystävät ymmärtää, kun sanon että luen tenttiin. Työpaikalla ollaan joustavia sen suhteen, mitä vuoroja voin tehdä. Asioilla on tapana järjestyä.

On opiskelussa positiivisiakin puolia. Meillä on klinikkasalin yhteydessä pieni lepo/kahvinurkkaus, jossa parannetaan maailmaa, kehitetään hammaslääketiedettä ja ratkotaan ihmissuhdeongelmia. Kun opiskelu jää uskon, että päivittäinen tuttavapiiri kutistuu aika nopeasti. Näin isoa "työyhteisöä" on hankalaa löytää. Työhön ei myöskään kuulu spontaanit kaupunkikierrokset kesken päivän tai se onnen tunne siitä, kun luento loppuukin puoli tuntia etuajassa. Kyllä opiskelua tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä, ja ehkä silloin on erikoistumisen aika. Mutta nyt parasta olisi lukea kirja ilman omantunnontuskaa siitä, että pitäisi lukea parodontologiaa tai kariologiaa. Parasta olisi saada omalle tekemiselle rutiinia ja toisaalta saada myös sellainen toimeentulo, että elämä siltäkin osin helpottuisi.

Vielä vähän siitä, mitä me viimeisenä vuonna hammaslääkiksessä tehdään. Viikossa meillä on neljä klinikkavuoroa, joilla voimme periaatteessa tehdä mitä vain. Meillä on tietyt tavoitteet paikkojen, juurihoitojen, proteesien jne suhteen. Monilla viimeinen vuosi painottuu paljon protetiikan tekemiseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu, niin myös minulla. Lisäksi meillä on luentoja ja lopputenttejä. Lopputenttejä on ollut syksyn lukukaudella noin kolmen viikon välein. Lopputentit ovat kaikista isoista hammaslääketieteen oppialoista. Luennot ovat olleet usein syventäviä oman alan luentoja tai yhteisiä luentoja lääkisopiskelijoiden kanssa esim infektiosairauksista. Sitten kun lukemiselta, töiltä ja koululta ehtii, olis tehtävänä vielä syvärit eli syventävä tutkielma (vähän kuin kandi tai gradu muilla aloilla). Ja kyllä, käyn edelleen myös salilla.

Nyt olen kuitenkin lomalla, lataan akkuja että jaksan painaa taas kevään. Käyn kyllä töissä lomalla, mutta sehän on helppoa ;)

Ihanaa joulunodotusta!

-V