keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Poran toisella puolen - On the other side of the drill

In english below


Olenkohan minä kontrollifriikki, vai liittyisikö tämän päivän ja muutaman aiemman kokemuksen ongelmat siihen, että minulla onkin vaikeuksia luottaa ihmisiin? Tänään hammaslääkärin tuolissa opin itsestäni uusia asioita, tai ainakin sain varmistusta siihen, miksi joskus reagoin niin epäveeramaisella tavalla. Tällä kertaa hammaslääkärin vastaanotolla toimin siis potilaan roolissa. Noin vuosi sitten otimme tarkempaa kariesdiagnostiikkaa varten minulta bitewing röntgenkuvat, joista löytyikin kiilteen alta kaksi reikää.Reiät ovat olleet siellä todennäköisesti useita vuosia ja edenneet hitaasti dentiinissä kiilteen kovettuessa ja remineralisoituessa uudelleen. Hampaat, joista kariesta löytyi, ovat olleet oireettomat, mitä nyt silloin tällöin olen tuntenut pienen vihlaisun esimerkiksi jotain kovaa pureskellessa. Joka tapauksessa, tänään oli sitten aika paikata toinen näistä rei'istä.

Muutamien viimevuosien aikana olen alkanut huomata, että minulla on jonkinlaisia luottamusvaikeuksia. Erityisesti, jos minulla ei ole tilanteeseen näkökontrollia. Esimerkiksi taaksepäin kaatuminen niin, että joku ottaa kiinni on nykyään todella haastavaa, monen varmistuksen ja harjoituksen takana. Pienenähän tätä tehtiin vähän väliä. Ehkä kävi niin, että joku kerta joku jätti ottamatta kiinni ja menin kolisten lattialle, heh. En tiedä, mutta nykyään pysyn mielummin tukevasti omilla jaloillani. Huomasin tämän näkökontrolli-luottamusasian myös viime Thaimaan reissullani. Olin matkalla Koh Samuilta Full Moon pippaloihin viereiselle saarelle. Saarelle mentiin veneellä keskellä yötä. Satamasta lähtiessämme oli ihan tyyntä ja valoakin jonkin verran tarjolla. Mutta kun vene saavutti avoveden, muistan kuinka rystyset valkeina puristin veneen kaidetta ja toivoin vain, että pääsisin ehjänä perille. Aallokko oli iso, vene hyppi aaltojen tahdissa ja näkyvyys eteenpäin oli nolla, vain etäisesti näkyvät saaren valot, johon olimme matkalla. Tiesin kyllä, että veneenkuljettaja oli ajanut saarien väliä samalle illalle jo monta kertaa, hän tiesi reitin ja oli varman oloinen otteissaan. Niin typerältä kuin se ehkä kuulostaakin, en usko, että minulla olisi ollut mitään ongelmia, jos olisin itse pytynyt venettä ohjaamaan, silloin on se tunne, että asia on omissa käsissä, omassa kontrollissa. Saarelle päästessämme taisin olla melkoisen tovin ihan hiljaa, pienimuotoisessa shokissa. Hengissä selvittiin kuitenkin ja paluumatka ei ollut läheskään niin töyssyinen.

Kun hammaslääkäri tekee toimenpidettä potilaan suussa, potilaalla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä siitä, mitä todella tapahtuu. Tänään opiskelukaverini paikkasi toisen rei'istäni ja yhtään vähättelemättä, olin aivan kauhuissani. Minun hampaita ei ole ikinä tarvinnut porata, olen kyllä ravannut lapsena hammaslääkärissä muista syistä, hampaita on myös poistettu, mutta ikinä en ole kokenut sitä, miltä poraaminen tuntuu. En pidä itseäni mitenkään kipuherkkänä ja käytimme paikallispuudutettakin. Jopa kaverini sanoi, että "et vaikuta sellaiselta ihmiseltä, joka ei kestäis kipua, esim poraamista". No en olekaan, eikä minua sattunut, kaikki ongelmat taisi olla enemmän pään sisällä. Minulla ei ole myöskään ollut mitään luottamusongelmia lääkäreiden suhteen, mutta mitä ihmettä tänään sitten tapahtui?

Puudutuksen pistämisen aikana, olin vielä henkisesti suhteellisen järkevä. Taisin kuitenkin varmistaa, että kaikki menee niinkuin pitää, on oikea pistokohta, neula jne. Tilanne oli varmasti hammaslääkärinä toimivalle kaverillenikin hankala, työskentely kontrollifriikin kanssa ei välttämättä ollut se kaikkein mieluisin kokemus. Tietenkin minun olisi pitänyt luottaa häneen, hän on paikannut hampaita monen monta kertaa aiemminkin eikä minun neuvot ja kysymykset tehneet paikkaamisesta varmaan yhtään sen helpompaa, anteeksi siitä. Minulle on ilmeisesti todella hankalaa vain luottaa johonkin, joka tekee suussani peruuttamatonta porausta ilman, että näen, mitä tapahtuu. Kuulin vain äänet ja tunsin sen kauhean poran tärinän, keskeytin joka välissä varmistaakseni tilanteen, ettei nyt olla liian syvällä tai tehdä pulpaperforaatiota. Olin varmasti ärsyttävä ja hankala potilas, mutta on meillä hammaslääkäreilläkin tällaisen potilaan hoitotilanteessa parantamisen varaa.

After some drilling




Ensinnäkin, on tärkeää aistia potilaan tuntemukset, milloin potilas on pelokas tai esim. todella halukas tietämään kaikki hammaslääkärin tekemät työvaiheet. Toisaalta kaikille hammaslääkärin potilaille voin sanoa vinkkinä, että kertokaa rohkeasti hammaslääkärille, mitä haluatte hänen kertovan. Kaikki eivät halua tietää yhtään mitään, osa kuulee mielellään jokaisen vaiheen ja yksityiskohdan. Avatkaa siis vastaanotolla sanainen arkkunne, jos hammaslääkäri ei hoksaa tätä kysyä, näin saatte varmasti itselle mieluisampaa hoitoa. Aion itse tästä lähtien ottaa asian paremmin huomioon, mikäli potilas kamppailee vastaavanlaisten ongelmien kanssa. Pelokkaan tai kontrollifriikin potilaan hoidossa kannattaa olla varovainen vitsien kanssa. Tämän päivän kokemuksen perusteella voin sanoa, että ei ole hauska heitto hammaslääkäriltä sanoa, että "porasin väärään hampaaseen" tai "karies menee niin syvälle, että tämä hammas menee juurihoitoon" jos se ei oikeasti ole asian laita. Potilaalla ei voi olla minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka syvä reikä on kyseessä tai edes, että mihin hampaaseen lääkäri poraa, jos alue on puudutettu. Ja oikeasti potilaalla ei tarvikaan olla asioista mitään hajua, riittää että luotto hammaslääkäriin on olemassa. Vaikka kyseessä olisi maailman pienin kiilteen läpäissyt reikä, älä hammaslääkärinä liioittele asiasta tai väännä siitä vitsejä. Funny, not funny. Pyritään me tulevat hammaslääkärit tai jo ammattielämässä olevat, pitämään faktat faktoina, olemaan totuudenmukaisia ja potilaan luottamuksen arvoisia.
Enkä minä nyt sano, etteikö vitsailu olisi hammaslääkärin luona ok. Totta kai se on! Vitsien kanssa kannattaa vain olla varovainen, toisen tilasta tai sairaudesta vitsailu ei ole järkevää tai hauskaa. Ei ainakaan minulle olisi, mikäli en voi nähdä, miten asian todellinen laita on. Tämä on kyllä varmasti ihan hyvä yleispätevä ohje kaikille terveydenhuollon ammattilaisille. Parhaimmillaanhan vitsailu voi tietenkin vapauttaa tunnelmaa ja saada potilaan rentoutumaan, ehkä vitsien ei kuitenkaan tarvitse liittyä millään lailla hampaisiin tai hoidettavaan sairauteen.

Toisena vinkkinä hammaslääkärikollegoilleni voisin sanoa, että jos potilas haluaa tietää, mitä vaiheita toimenpiteen aikana tehdään, et voi varmastikaan kertoa liikaa. Vaikka yksinpuhelu tuntuukin vähän hölmöltä ja poran käyttämisen mainitseminen joka kerta voi tuntua turhalta, voi se silti olla potilaalle todella tärkeää. Tämä on niitä hetkiä, kun monologiin kannattaa panostaa.

Kokemus poran toisella puolen oli silmiä avaava. Opin jotain itsestäni ja uskon, että pystyn nyt hoitamaan potilaitani entistä paremmin.


Am I a control freak or do I just have trust issues? I learnt something about myself today at the dentist. This time I was the patient. About a year ago we took bitewing x-rays to see if I had any cavities under the enamel. We found two cavities that have been there probably 10 years. I haven't had any symptoms and the enamel was hard and remineralisized. Maybe I didn't pay enough tension on brushing while I was a kid. Anyway, today was the time to fill and drill one of these cavities.

In the past couple years I've started to realize that I seem to have some kind of trust issues when I don't have an eye-control over what is going on. For example when I was in Thailand and on my way to Full Moon party in a crowded boat in the middle of the night, I was freaking out. First I was fine, we left from the harbor and the water was calm, but when we made it to more open water the boat started to jump up and down on the rhythm of the waves. I couldn't see a thing and I was just holding on the railing. In a situation like this I know I probably should and that I also could trust the driver, he has done it many times before and is calm himself. I've never had any fears when I've been holding the steering wheel myself, even though I'm not the best driver in the world, but then I can still feel the vehicle's movement. On the mainland I was shocked, and just stayed quiet for a while. The way back wasn't that bad either.

When someone is drilling your tooth, obviously you have no clue what is really going on. My friend drilled my tooth today and I was terrified. My teeth have never been drilled before, I've been to the dentist many times for other reasons, extractions too, but never ever have I felt what drilling feels like. I don't consider myself sensitive to pain, and we used local anesthesia too. Even my friend, who treated me, said that "you don't seem like someone who is very sensitive to pain". Well I am not, and I didn't even feel pain, just the tremor of the drill. Most of the problems were inside my head. 

I've never really had trusting issues when visiting a doctor, but what happened today...? During the injection I was fine mentally, just making sure everything was going the way it was supposed to. This is probably a hard place for my friend too to work properly, he has done fillings many many times before me and I don't think giving advice made his working any easier. Sorry about that.To me it just seems to be super hard to trust someone doing irreversible work in my mouth when I can not see what is going on. I just heard the voices and felt the drill tremble, which was horrifying. I made sure in every turn that he has  not reached the pulp or that he didn't go too deep. I was probably the most annoying patient he has ever treated, but at the same time there are things we dentists could do better when treating a patient like me.

First of all it's important to notice when the patient is really eager to know what is going on or when the patient is scared. It's important to all the patients to mention this thing too. What I'm going to pay more attention from now on is, that when patient seems scared or tells me something like this, I am going to handle it more gentle and be really careful whit my words. In a situation like this there is no room for jokes. Based on today's experience I can say that it's not funny to make a joke about reaching the pulp, or making a perforation. It's not funny to say "Oops, I just drilled wrong tooth" or "this cavity is never going to end" because the patient has no idea what there really is and what it looks like. Even though it would be the smallest cavity in the world, don't make jokes around it or exaggerate. Give facts, be honest and trustworthy. 
I am not saying joking is not okay at dentists appointment, I'm just saying joking about someones condition is not funny, at least it wouldn't be for me when I really want to see what is happening and I can't. This is a good advice to any doctor actually, be careful with your jokes. Jokes can, at their best, free the atmosphere and make the patient more relaxed, but the jokes doesn't have to have anything to do with teeth.

The other thing is that some patients really want to know what you are doing next. I know it may feel stupid to the dentist to speak alone, to say every time the drill is going to be used or when it's time to move to the next phase. But it's a monologue worth keeping, and I don't think you can say 'too much' if the patient especially asked you to tell.

 I understand my patients so much better now and I think I can even treat them better now. This was an eye opening experience to be on the other side of the drill for once. 

-V