Koulusta työelämään

Mun instagramista ja snäpistä on voinut jo päätellä, että koulussa päätösjuhlaa on vietetty ja kamoja roudattu uuteen osoitteeseen eteläisempään Suomeen. Koulun yliopisto-osuus on siis ohi, kaikki tentit on tentitty ja syvärit kirjoitettu. Edessä on 6kk:n jakso terveyskeskuksessa niin sanottu syventävä käytännönharjoittelu, joka on palkallista työntekoa normaalisti hammaslääkärinä. Tämän 6:n kuukauden jakson jälkeen saamme valvirasta täyslaillistuksen ja voimme katkaista lopullisesti napanuoran yliopistoon.

Viime viikolla lomailin Kroatiassa ja huomenna aloitan sitten työt terveyskeskuksessa. Toukokuun aikana olen tehnyt päiviä hammaslääkärinä yksityisellä puolella ja aion jatkaa myös yksärin puolella muutamia tunteja viikossa normaalin työviikon ohessa. 

Kuinka hyvin hammaslääkärikoulutus valmistaa työelämään?

Hyvin. Päätösjuhlassamme useampikin puhuja mainitsi, miten moniin muihin koulutusohjelmiin verrattuna hammaslääkärikoulutus valmistaa opiskelijat erinomaisesti työelämään. Joillakin aloilla koulutus ja työelämä eroavat toisistaan käsitykseni mukaan paljonkin. Esimerkiksi koulu opettaa teoriat, mutta teorian soveltaminen käytäntöön työelämässä opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Joissakin koulutusaloissa tuntuu jopa, että koulu pitää käydä ainoastaan tittelin takia, eikä työelämässä koulutuksesta itsessään ole juurikaan apua. Toisaalta juuri näissä koulutuksissa työllistyminen voi tapahtua hyvinkin erilaisiin työnkuviin, jolloin teorian soveltaminen käytännöntyöhön jo opiskeluvaiheessa voi olla turhan haastavaa.

Minusta tuntuu helpottavalta, että olen valmis työelämään ja minulla on riittävät taidot itsenäiseen työskentelyyn. Tottakai oppiminen jatkuu ja tekeminen rutinoituu vain kokemuksen myötä, mutta silti tässä ei tarvi olla ihan untuvikkona liikenteessä.  Kaikkia hammaslääkärin perus toimenpiteitä olemme harjoitelleet koulussa, lisäksi olen pitänyt hyvää rutiinia yllä käymällä koko viimeisen lukuvuoden ajan töissä. Työnantajat arvostavat usein nuoria hammaslääkäreitä. Meillä vastavalmistuneilla on yliopistosta saatu tuorein tutkimustieto ja ajattelutapa hammashoidosta. Pidempään työeälämässä olleet hammaslääkärit puolestaan ovat otteissaan varmoja sekä työrutiini on kova. Itse olen kokenut palkitsevaksi, kun työpaikalla on sekä vanhempia kokeneita hammaslääkäreitä, että nuoria hammaslääkäreitä, joilla teoriaopinnot on tuoreessa muistissa. Tällä asetelmalla kaikilla on toisilleen jotain annettavaa ja oppiminen ja kehittyminen työympäristössä paranee.

Hammaslääkärien työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen on korkea. On kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista, miten hyvin töitä löytyy. Esimerkiksi Oulussa hammaslääkärien työtilanne on huono, sillä hammaslääkäreistä on ylitarjontaa. Joka vuosi, kun kurssi valmistuu, osa porukasta on sellaisia, jotka haluaisivat jäädä Ouluun. Oulun kaupunki ei edes palkkaa syventävään käytännönharjoitteluun ketään, joten Ouluun jäävät ovatkin joutuneet etsimään töitä lähikunnista. 

Yliopiston jättämisessä ja työelämään siirtymisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Plussaa on ehdottomasti se, että rahaa alkaa tulla säännöllisesti. Opiskelijaelämä on kuitenkin aina hieman kituuttamista, kun tulot on epäsäännöllisen säännöllisiä. Ihanaa on myös se, että nyt viikonloppuisin ei enää tarvitse mennä töihin ja illatkin jää itselle, kun ei ole koko ajan tehtäviä odottamassa tai seuraavaa tenttiä lähestymässä. Nyt pääsee tavallaan normaaliin työntekijän arkeen. Siinä arjessa on sitten omat miinukset, kuten se, että enää ei ole satunnaisia vapaa-aamuja kun luennot peruuntuu, tai se, että ei voi mennä kaveriporukalla lounastauolle. Minunkin opiskelukaverit on hajaantuneet ympäri Suomea, osa lähemmäs osa kauemmas. Miinusta on myös se, että nyt kaikilla työpaikoilla ei ole sitä loistavaa ammatilaisten verkostoa, mikä koulussa oli. Koulun opetushammashoitolassa on jokaisen eri alan erikoishammaslääkärit paikalla, jolloin konsultoiminen on helppoa.

Yksi miinuspuoli hammaslääkärin töissä on se, että päällä on aina työvaatteet! Heh, voihan sen ajatella positiivisenakin, mutta itse ainakin tykkäisin käyttää myös töissä omia vaatteita. Nyt laitan jotain kivaa päälle kun ajan töihin ja töistä kotiin, ilta menee sitten jumppapirkkona trikoissa. Jää kaikki kivat kesävaatteet lähes käyttämättä. :( Onneksi Color4Care tarjoaa kivoja vaihtoehtoja työvaatteiksi. Työpaidat ja työhousut voi kätevästi tilata heidän sivuiltaan, toimitus kestää muutaman arkipäivän. Yleensä työnantaja tarjoaa vaatteet, mutta yksityisellä puolella voi (ainakin meillä) käyttää eri värisiä ja tyylisiäkin paitoja, jotka on kuitenkin työvaatteiksi tarkoitettu. Viimeksi tilasin itselleni tän pinkin t-paidan sekä nimikyltin.

Kivaa kesää kaikille!

-V

Puhelinpäivitys Kroatiasta

Terkkuja Kroatiasta! Koulun yliopistojakso on taputeltu (huikea fiilis!!), ja tuttuun tapaan ajattelin, että reissu ennen kesän aloittamista on paikallaan. Meillä alkaa se kuuden kuukauden syventävä käytännönharjoittelujakso kesäkuun alusta, tähän jaksoon ei kuulu ollenkaan lomaa. Olen sillälailla onnekas, että kaikesta bäkkeloorireissailusta ja muista kiireistä huolimatta olen ehtinyt silti saada potilashommat pakettiin reilusti etuajassa. Toukokuussa koulussa ei ole tarvinnut käydä kuin muutaman kerran nenää näyttämässä. 

Päätösjuhlan jälkeen otin heti muuttokuorman kanssa suunnaksi eteläisemmän Suomen sekä Kroatian. Kroatiassa loma kestää viikon, nyt mennään jo viimeisiä päiviä. Toukokuu on usein vielä hieman riski, jos haluaa matkustaa euroopassa ja palvoa aurinkoa, sillä sää saattaa olla myös sateinen tai kolea. Ensimmäisenä yönä täällä Dubrovnikissa vettä tulikin ja taivas liekehti, mutta sen jälkeen aurinkoa on kyllä riittänyt. Olen kyllä myös sen verran nopea rusketukseni hankkimisen kanssa, että muutama päivä auringon palvontaa riittää jo melko tummaan väriin (hankittu ominaisuus;)). 

Ensimmäisenä päivänä ehdimme tutustua ympäristöön ja paahtaa hetken altaalla. Hotellimme on siisti ja upealla paikalla, aamupala yllätti positiivisesti runsaudellaan. Hotellista löytyy jopa pieni kuntosali jossa olemme muutamana aamuna käyneet hikoilemassa, niin ei mene koko loma ihan läskeilyksi! 

Minun mielestä lomassa on tärkeää rentoutuminen. Sen takia emme olekaan tehneet suunnitelmia etukäteen vaan suunnittelemme jokaisen päivän fiiliksen ja sään mukaan! Tottakai on joitain must see kohteita, kuten täällä Dubrovnikissa vanha kaupunki, game of thronesinkin kuvausympäristö. Itse en ole sarjaa katsonut mutta ihan mielenkiintoista on nähdä silti sarjassa käytettyä materiaalia ja  kuvausympäristö. 

Täällä (kuten Thaimaassakin, missä olen enemmän reissanut ja siitä myös kirjoittanut täällä) liikkuminen on kätevää vuokraskootterilla. Skootterin päivävuokra hotellillamme on 33€. Ihan sattumalta huristellessamme törmäsimme suositeltuihin ravintoloihin kuten Taj Mahaliin, bosnialaiseen ravintolaan sekä mexicolaiseen chihuahua-ravintolaan. Molemmat tarjosivat erinomaista ruokaa ja palvelua, hinnat liikkuivat suunnilleen suomen hintatasossa. Skootterilla pääsee näppärästi myös näköalapaikoille vuorten huipulle sekä ihan summittaisille seikkailuille lähiympäristöön. Auton vuokraamista mietimme ennen reissua, mutta taksikuskin kerrottua, että auton parkkeeraus on täällä todella kallista ja että rajan ylitys Monte Negroon on todella hidasta, hylkäsimme ajatuksen. Monte Negro olisi kiehtonut, mutta kahden kilometrin autojonoon rajalla menisi odotellessa varmaan koko päivä, ehkä joskus toisten siis. 

Säätiedotuksiin ei voi luottaa, todettakoon se taas. Jo laskeutuessamme lentokapteeni sanoi, että kohteessa on lähes pilvetön taivas. Tullessamme kuitenkin aurinko pilkisti vain hieman pilvien takaa. Tälle päivälle puolestaan on luvattu sadetta ja pilvistä, kutenkin tuijotan täysin sinistä taivasta tätä kirjoittaessani ja päivä on todella kuuma. Toukokuu voi siis olla erittäinkin hyvä ajankohta matkustaa tänne. Toukokuussa plussaa on myös se, että luonto on todella vihreä ja kaunis. Kesän kuumuus ei ole vielä ehtinyt kuivattaa ympäristöä keltaiseksi. Merivesi on myös upean kirkasta, jo lentokoneesta huomasi miten rannat todella olivat ihan turkoosin siniset, kuulema Kroatian vedet erottuvat avaruudesta maailman sinisimpänä kohteena.

Tämä puhelinpäivitylsen tekeminen osoittautui yllättävän haastavaksi, etenkin kuvien lisääminen ja netin pätkiminen tuottavat hankaluuksia. Lisää kuvia ja juttuja löytää mun instagramista @veeramariahaa ja snäpistä veera127

-V

Viisautta vähemmäksi - kun viisaudenhampaat mietityttää

Viisaudenhampaat mietityttää monia. Yleensä viisaudenhampaat puhkeavat 19-25 vuoden ikäisenä, mikä onkin varmaan syynä sille, että saan niistä melko paljon kysymyksiä samaa ikäluokkaa olevilta kavereilta.

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" 

"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?"

 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" 

"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?"

"Viisaudenhampaani eivät ole puhjenneet, eikä aiheuta oireita, pitääkö ne silti poistaa?"

Kun viisaudenhammas on puhjennut:

Yleinen käsitys ja tapa on, että viisaudenhampaat poistetaan, ainakin täällä Suomessa. Viisaudenhampaat puhkeavat usein huonossa asennossa esimerkiksi poskeen päin kallistuneena. Tällöin ne voivat ärsyttää ientä tai aiheuttaa ongelmia purennassa. Viisaudenhampaiden oikomista ei katsota järkeväksi, jolloin poisto on yleisin hoitomuoto. Viisaudenhampaat myös karioituvat helposti (eli niihin tulee reikä), koska niiden puhdistaminen koetaan usein hankalaksi. Karioitunut viisaudenhammas on yleensä poiston indikaatio.

Viisaudenhampaat puhkeavat yleensä myös todella hitaasti, jolloin osittain ikenen peitossa olevan hampaan peseminen vaikeutuu edelleen. Osittain puhjennut viisaudenhammas voi myös lisätä mutans streptokokkien eli ns. kariesbakteerien määrää suussa, jolloin muutkin hampaat joutuvat suurentuneeseen karioitumisriskiin.

Viisaudenhampaan ympärille voi myös kehittyä perikoroniitti, eli tulehdus hampaan kruunun ympärille. Tämä tulehdus voi olla pitkäaikainen eli krooninen tai tulla myös akuutisti.

Sitten tulee tietenkin niitä poikkeuksia. Juuri vastikään kun kurkkasin lähipiiriini kuuluvan henkilön suuhun (pyynnöstä :DD), niin siellähän oli yksi viisaudenhammas kauniisti rivissä, ilman vastapurijaa ja paikattuna yhdistelmämuovilla. Että se siitä "viisaudenhampaita ei yleensä paikata" tai "viisaudenhampaat eivät usein mahdu puhkeamaan kunnolla riviin".

Aika-ajoin esille nousee kysymyksenasettelu "onko oireettoman viisaudenhampaan poistosta hyötyä?". Siis jos viisaudenhammas (puhkeamaton tai puhjennut) ei vaivaa, tarvitseeko sitä poistaa? Väitteitä ja tutkimuksia löytyy puolesta ja vastaan. Viisaudenhampaan poistaminen on helpompaa, kun kyseessä on nuori potilas. Toisaalta, jos kaikki viisaudenhampaat puhkeavat kivasti riviin, eivätkä aiheuta ongelmia tai ole karioituneet, eikö ne olisi sama jättää purentaan..? Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70% oireettomista viisaudenhampaista aiheuttaa lopulta oireita, ja joudutaan poistamaan. Jos viisaudenhampaat poistetaan vasta myöhemmällä iällä, on komplikaatioiden riski suurempi.

Mennäänpä sitten potilastapaukseen, eli minuun.

Yleensä ennen viisaudenhampaan poistoja, on hyvä olla käytössä koko leukojen käsittävä ortopantomografia kuva. Tämä kuva on muutenkin hammaslääkärien tärkeä työväline, kuvasta saa todella paljon tärkeää informaatiota. Tämä minun kuvani on noin pari vuotta vanha, mutta viisaudenhampaiden poistojen kannalta edelleen minun kohdallani käyttökelpoinen (joskus tuoreempi kuva voi olla tarpeen).

Noin vuosi sitten minulta poistettiin d.38 eli vasemmanpuoleinen alaviisaudenhammas (kuvassa oikealla). Hampaan ympäristö alkoi oireilla, ien viisaudenhampaan ympäriltä oli kosketusarka ja painaessa ikenen alta tuli märkää. Minulle määrättiin antibioottikuuri ja seuraavana päivänä hammas poistettiin. (Minulla kaikki sujui siis aika näppärästi koulun kautta, ja tämä poistoa varten tarvitta röntgenkuvakin oli valmiina. Normaalitilanteessa kannattaa siis tietenkin hakeutua heti hammaslääkäriin). Hampaan poistokuoppa parani hyvin enkä ole kyllä hammasta sen koommin kaivannut. Tässä vielä kuva poiston jälkeisestä tilanteesta, poistokuoppa on nätisti suljettu ompeleilla.

D.48 eli viisaudenhammas alhaalla oikealla puolen (kuvassa vasemmalla) joutui sitten poiston kohteeksi eilen. Hammas ei ole missään vaiheessa oireillut, eikä siihen ollut tullut reikää. Hammas oli osittain limakalvon alla (en muistanut ottaa ennen poistoa kuvaa, harmi!), eikä se todennäköisesti olisi puhjennut ikinä täysin purentaan. Limakalvo viisaudenhampaan ympärillä voi olla todella tiukka ja hidastaa/pysäyttää hampaan puhkeamisen. Vaikka hammas oli siis oireeton ja se oli jatkanut puhkeamistaan vuodentakaisesta tilanteesta, oli se järkevää poistaa nyt. Suurelta osin hammas oli järkevää poistaa nyt senkin takia, että sen pystyi tekemään vielä joku tuttu (joka tietää tilanteen), vanhalla kuvalla ja ilman tarkastusta tai muuta säätöä. Hampaan poisti koulukaverini opettajan ohjeistuksessa ja toisen kaverini avustamana.

Mielestäni hampaan poisto ei ole ollenkaan niin paha hammashoidon toimenpide, kuin esimerkiksi poraus. Minulla poran tärinä ja äänet tuntuu luissa ja ytimissä, todella inhottavaa! Kaikki kokee nämä jutut erilailla, mutta minulla siis näin. Poistossa tuntuu lähinnä vääntöä ja kuuluu pientä rutinaa, mutta hyvässä puudutuksessa ainakin kohdallani huomattavasti mieluisampi toimenpide. Poiston aikana limakalvossa ja luussa oli havaittavissa tulehduskudosta, erityisesti hampaan takimmaisessa nurkassa, missä limakalvo oli vielä paksusti hampaan päällä. Hammas oli puhjennut sen verran, että koko kruunu oli jo luun läpi, ainoastaan limakalvoa jouduttiin siis leikkaamaan, jonka jälkeen hammas mahtui nousemaan siististi kokonaisena. Poistokuoppa siistittiin kaikesta tulehduskudoksesta ja lopuksi reunat ommeltiin yhteen. Puudutuksen lakattua särkyä on ollut jonkin verran. Mutta ei ole ollenkaan paha, kun hammaslääkärin määräyksestä saa syödä jätskiä koko päivän! Tänään suun avausliike on hieman rajoittunut ja poski tuntuu kuumalta, mutta aika pientä kuitenkin!

Vastaan vielä lyhyesti noihin tyypillisiin kysymyksiin mitä minulle on esitetty

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" Yleensä puhkeaminen ei enää juurikaan etene 25 ikävuoden jälkeen. Todennäköisesti osittain puhjennut hammas kerää ympärilleen tulehdusta, sillä ientaskun alla on otolliset olosuhteet bakteereille, eikä puhdistaminen onnistu. Eli todennäköisesti hammas täytyy poistaa.
"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?" Pelon takia ei kannata jättää hammasta poistamatta. Ikää tullessa lisää poistojen riskit kasvaa ja poistosta tulee yleensä myös hankalampaa. Kannattaa kyllä ottaa pelko puheeksi, niin hammaslääkäri osaa ottaa asian huomioon. 
 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" Hermovaurion riski arvioidaan aina potilaskohtaisesti, ja voit asiaa myös kysyä hammaslääkäriltäsi. Yläviisaudenhampaissa tätä riskiä ei ole ja esimerkiksi minun kohdallani alaviisureissa juuret ovat hermokanavan yläpuolella, joten poisto oli sen suhteen turvallista.
"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?" Kaikille ei edes kehity viisaudenhampaita. Minulla kaikki kyllä kehittyy, mutta voi olla että yläleuan viisaudenhampaat eivät koskaan puhkea. Vastaus on siis ei.

Helpointa näin lopuksi on siis todeta, että tilanne on aina potilaskohtainen. Minulla toinen viisaudenhampaista oireili ja toinen ei, molempien poisto tuli kuitenin tarpeeseen ja pääsin varmasti helpommalla, kun ne poistettiin nyt, kuin jos olisin odottanut vielä vuosia.