sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Miltä maistuu Lapland Hotel Oulussa 2/2

Onko hotelliaamuissa parempaa runsas, valmiiksi katettu aamupala, vai aamupalan jälkeinen tunne, kun täydellä mahalla saa köllähtää takaisin sänkyyn ja olla hetken tekemättä mitään? En tiedä, ehkä näiden kahden yhdistelmä on se juttu.

Aktiivista elämäntapaa rakastavana ja terveellisiä elämäntapoja kunnioittavana ihmisenä luonnollinen aloitus päivälle oli kuitenkin urheilu ulkoilun muodossa. Lapland Hotel -Oulun ovelta ulkoilemaan Ainolan-puistoon, jonka jälkeen kahvihimoissa äkkiä suihkun kautta aamupalalle, odotukset korkealla, hotelliaamupala ei saa pettää.


Eikä pettänytkään. Kahvitoiveemme toteutettiin ennen, kuin ehdimme kerätä edes ensimmäistä kierrosta buffet-aamiaisesta. Aamupalalta löytyi perinteistä aamupalaruokaa sekä sopivasti lappi-twistiä. Munakkaaseen sai tomaatin ja sipulin lisäksi poroa, tarjonnasta löytyi myös leipäjuustoa (juustoleipää?) ja lakkahilloa(hillahilloa?). Erikoisuuksina saimme maistaa mm. poropateeta sekä poro-mustamakkaraa. Maistelimme lähes kaikkea, vaikka maha täyttyikin pääosin puuroannoksesta cashew-pähkinöillä, marjoilla ja luonnonjogurtilla.






Aamupala täytti mahan ja yllätti muutamilla lappivivahteilla.Ei ehkä ihan wau-efektiä muttei ehdottomasti mikään pettymyskään. Perinteinen aamupala pienillä lisäyksillä, toimii.

Wau-efekti saatiin sen sijaan aikaan illallispöydässä. Mietin jälkeenpäin, että miten sitä voi kenellekään kuvailla, kun ruoka on makuna elämys. Kai sitä on muutaman kerran tehnyt itsestään hölmön yrittäessään selittää illallisen sisältöä ja makuja. Lopulta on sitten aina tullut todettua vain, "kyllä se täytyy itse kokea, suosittelen".

Saimme siis nauttia viiden ruokalajin illallisen muutamalla yllätyksellä: toisinsanoen eteemme kannettiin seitsemän eri annosta. Kun ruokavalioni koostuu perinteisesti riisistä, kanasta ja parsakaalista, voi jo arvata että "Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä, paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta" herättää pitkään kadoksissa olleita makunystyröitä henkiin. Makuyhdistelmät, asettelut, värit ja rakenne, kaikki olivat loppuun asti mietittyjä. Jopa lautaset oli suunniteltu alunperin annoksille, ei annokset lautasille.

Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä ja paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta

Jotenkin hienoa huomata itse se, kuinka ihan oikeasti ruoka voi olla taidetta ja kokki ammatissaan pätevä. Yhtään vähättelemättä ruoka vei kirjaimellisesti kielen mennessään. Illallispöydässä taisi useamman kerran käydä niin, että kun joku kysyi "miltä maistuu" vastaus oli vain jotain "wau, siis...".

Äkkiseltään meidänkin illallismenua selatessa saattaa tulla sellainen olo, että listan kanssa on alettu hienostelemaan ja sitten saakin "sataman lautaselle". "Inarijärven siikaa, tillimajoneesia, jääfenkolia ja pikkelöityä punasipulia, siianmätiä, piparjuurikreemiä sekä tilliöljyä" kuulostaa eksoottiselta, ehkä jopa hieman pelottavalta. Ei ehkä turvallisin valinta alkupalaksi. Suomalainen on kulutustottumuksissaan niin mukavuudenhaluinen, ettei halua riskeerata ottamalla alkupalaksi eksoottista ja tuntematonta, kun voi tilata tuttua ja turvallista. Sen takia suosittelenkin tilaamaan ravintola Oulassa toisen yllätysmenuista. Yllätysmenut ovat varmasti Oulan parasta osaamista ja antia, ehdottomasti jatkoon.

Inarijärven siikaa, tillimajoneesia, jääfenkolia ja pikkelöityä punasipulia, siianmätiä, piparjuurikreemiä sekä tilliöljyä

En juurikaan lipitä viiniä arki-iltoina tai edes pidä alkoholin mausta. Illallisellamme kuitenkin tarjottiin ruuan yhteydessä niille sopivat valko- ja punaviinit, ja jälleen kerran täytyy myöntää että valintojen takana oli ammattitaitoa. Jos normaalisti hörpin viinin hieman väkisin kurkusta alas, niin nyt otin useasti maistia annoksen kanssa, koska "hei, täähän sopii tähän". Ravintola Oulassa viinilista on muutenkin kattava. Yli yhdeksästäkymmenestä viinistä löytyy varmasti jokaiseen makuun, tarjoilijat osaavat myös ehdottaa annoksiin sopivia viinejä.


Vaniljabrûlée, mustikkageeliä, sitruunakreemiä ja lakkasorbettia

Jos illallistaminen pitkän kaavan mukaan ei sovi kukkarolle tai aikatauluille, bistro-menusta löytyy myös perinteisempiä annoksia. Kokeilimme ensimmäisenä iltana härkäburgeria sekä porosandwichiä. Molemmat olivat loistavia, mutta härkäburgeria kehuttiin monelta taholta yhdeksi parhaista burgereista ikinä. Pienenä miinuksena omalta kohdaltani se, että ranskiksille ei löytynyt kevyempää vaihtoehtoa, kuten salaattia. Potut pottuina, hyviähän ne tietenkin oli. Joku päivä lähden testaamaan lounastarjonnan. Myös yllätysmenu ja härkäburger on koettava uudelleen!

Härkäburger

Kyllä tällä viikonlopun elämyksellä Lapland Hotels ja ravintola Oula valloittavat ainakin palan minun sydämestäni. Tai ehkä se on se lapin taika. Täytyy lähteä metsästämään muutama talja minunkin kotiini ja ehkä alkaa suunnitella ihan oikeaa reissua lappiin!

-V

perjantai 20. marraskuuta 2015

Hotellitestausta omaan tyyliin 1/2 - Lapland Hotels

Viime viikonloppu jäi mieleen, Lapland Hotel Oulu teki viikonlopusta elämyksen. Saimme ystäväni kanssa kunnian toimia hotellitestaajina uudessa Oulun sydämen valloittaneessa hotellissa. Perjantaista sunnuntaihin kestänyt hotelliviikonloppu vei meidät testaajat tunnelmallaan matkalle. Matkalle jonnekin muualle kuin Ouluun, vaikka kotimme sijaitsevat kilometrin säteellä hotellista.

Tapasimme muut hotellitestaajat ja hotellin yhteisömanagerin (tittelikateus) jo perjantaina glögin merkeissä hotellin aulassa. Mukana testaajaporukassa oli mm. someammattilaisia sekä valokuvaaja-harrastajia, ja sitten minä. Kyllä hetken täytyi miettiä, että miksi minut on valittu testaajaksi, en kuitenkaan omaa kovin taiteellista silmää kuville tai omaperäistä kirjoitustyyliä. Pilkut ehkä osuu oikeisiin kohtiin harva se kerta. Kelasin omaa hakemustani läpi ja tulin siihen tulokseen, että ei minulta korulauseita tai valokuvataidetta odotetakaan. Varmaan ne haluaa kuulla, miten hotelli toimisi ihan oikeasti minulle, aktiiviliikkujalle ja terveellisiä elämäntapoja kunnioittavalle kiireiselle ihmiselle. Hotellin johtajan YT Kivisaaren mukaan hotelli on muutenkin avoin kaikille ja asiakkaat ovat tervetulleita omana itsenään, vaikka sitten tuulipuku päällä. (Itsehän saavuin paikalle hienosti farkuissa, vaikka jumppatrikoot taitaa olla yleisempi näky mun jalassa).


Kun matkustan ulkomailla, neljä tärkeintä tekijää hotellia valitessani ovat 1) sijainti, 2) hotellin yleinen kunto ja viihtyvyys, 3) urheilumahdollisuudet sekä 4) aamupala.




Sijainti

Lapland Hotel Oulu sijaitsee aivan Oulun tuomiokirkon vieressä, viiden minuutin kävelymatkan päässä keskustasta. Yleensähän sitä haluaa majoittua lomalla lähelle keskuksia ja toimintaa, jotta liikkuminen, shoppailu, tapahtumat ja aktiviteetit ovat lähellä.  Lapland Hotellin ulko-ovelta Oulussa voi myös nähdä Ainolan-puiston, jossa on mahtavat lenkkeilypolut ja ulkoilumahdollisuudet. Ei siis valittamista sijainnin suhteen. Virkeinä aamuseitsemältä iskimme lenkkikengät jalkaan ja lähdimme kokeilemaan Ainolan puiston tarjottavaa, ihan mukavasti löytyi portaita mitä hypellä ja valaistuskin oli kunnossa aikaisin aamulla.


Hotellin yleinen kunto ja viihtyvyys

Kuvat puhukoon puolestaan. Monesti saattaa käydä niin, että esimerkiksi nettisivuilla hotellin kuvat ovat edustavia mutta todellisuus ei sitten vastaa odotuksia. Tämän hotellin kohdalla on kuitenkaan turha etsiä lakanoista torakoita tai ainakaan meidän huoneen kohdalla edes tahroja peileistä. Siisteys oli kunnossa. Hotellissa vallitsee muutenkin todella lämmin ilmapiiri. Tummat sävyt luovat kotoisuutta, poronsarvet ja taljat puolestaan tuovat lappifiilistä. Ystäväni kanssa mietimme moneen kertaan, miten ihana hotellin aulan sohviin on vain vajota, unohtua hetkeen, hörppiä teetä ja rentoutua. "Affordable luxury" niinkuin YT kuvaili hotellia. Verrattuna ns "tavallisiin hotelleihin" tässä hotellissa on sitä jotain. Panostus sisustukseen, väreihin ja tunnelmaan vei meidät minilomalle, niinkuin emme olisikaan olleet Oulussa. Hotellin alakertaan valmistuu vielä pieni spa-osasto uima-altaineen. Valitettavasti pääsimme vain vilkaisemaan miltä osasto näyttää, saunojen koeajo jääköön jonkun muun vastuulle.


Cozy rooms with a twist from Lapland


Beautiful details



Urheilumahdollisuudet

Niinkuin jo mainitsin, lenkkipolulle pääsee kivasti suoraan hotellin ulko-ovelta. Mutta mites esimerkiksi kuntosali? Aktiiviselle salikissalle, kuten minulle, lenkkipolku ei tuo tyydytystä, rautaa pitäisi päästä nostamaan. Usein pitemmillä lomillani ulkomailla, olen valmis jopa maksamaan hieman ekstraa, jos hotellilta löytyy sali. Voisin myös kuvitella, että työkseen paljon matkustaville kuntosali voi olla suuri plussa. Jos koti vaihtuu päivittäin hotellista ja kaupungista toiseen, olisi varmaan hienoa, että myös urheilumahdollisuus pysyy vauhdissa mukana. Lapland Hotel Oulu tekee yhteistyötä naapurissa sijaitsevan kuntokeskuksen kanssa. Meille jäi hieman epäselväksi, onko yhteistyö jo aloitettu ja pitääkö hotellin asiakkaan maksaa kuntokeskukseen pääsemisestä jotain ekstraa, positiivista kuitenkin on, että asiaa on ajateltu ja se on hoidossa. Tämänkin suhteen Lapland Hotel Oulu, voisi olla minun valintani.



Jotta minilomamme ei olisi jäänyt ihan toimeettomaksi, pääsimme lauantaina kokeilemaan seinäkiipeilyä Oulun kiipeilykeskukseen. Hauskaa vaihtelua salirutiineihin ja oikeasti aika hyvää treeniä koko kropalle.


Aamupala

Johtuuko se siitä, että aamulla liikkeelle lähteminen on usein vaikeaa, vai siitä, että hotellin aamupalat on yleisesti ottaen hyviä - että hotelleja selatessa tulee aina katsottua aamupalatarjonta? En tiedä kummasta, mutta voin sanoa, ettei pieleen mennä tässäkään pykälässä. Ihanan pehmeästä sängystä on vaikeaa nousta ja lähteä liikkelle mutta aamupalan houkuttelemana toiminta ylöspääsyn jälkeen on ripeää. Runsaalta hotelliaamiaiselta löytyi perinteisiä aamupalaruokia höystettynä pienellä lappi-twistillä, toimii. Ruokapuoli muutenkin tässä hotellissa on enemmän kuin mainitsemisen arvoinen. Ruoka Oula-ravintolassa ansaitsisi oodin tai ylistyslaulun, siksipä ajattelinkin kirjoitella tämän ravintolan ruokatarjonnasta ihan oman postauksensa myöhemmin. Postaus 2/2 coming soon.

Breakfast


Kaiken kaikkian onnistunut hotellikokemus siis. Ja ihan ehdottomasti voisin suositella tätä hotellia myös muille. Asuitpa sitten Oulussa tai kauempana, on Lapland Hotel Oulu ja sen ravintola Oula kokemisen arvoiset. Jotta pysyisit mukana myös seuraavaan postaukseen asti niin käy ihmeessä heittämässä peukku mun facebook sivulle täältä, instagramista löydät mut nimimerkillä @_veerand.

Ravintola Oula

Long story made short in english. Last weekend I spent some quality time with my friend in Lapland Hotel Oulu, here in my home town. We were honored to spend the weekend as hotel-testers.

When I'm travelling abroad the four most important things to me, when it comes to choosing a hotel, are location, the overall look of the hotel, sport facilities and breakfast. So the question is, would I choose this hotel over all the other hotels in Oulu?

Location

This hotel locates in the heart of Oulu. 5 minute walk in to the city centre. And right from the hotel entrance you can see great paths for running. No complaints about the location then.


The overall look

Compared to "basic" hotels, Hotel Lapland has that little extra to give you the wow-effect. As YT Kivisaari mentioned, this hotel is affordable luxury. Whit somehow the same amount of money, you will get cozier rooms, something special on the breakfast table and a little spa downstairs. To me and my friend the hotel worked really well as an escape from the daily routines and the couches in front of the "fire place" were so cozy, that we talked about coming back to have a glass of wine or a cup of tea. In Lapland Hotel Oulu we felt like we were not in our home city, which is a good thing, a mini-vacation is something we were looking for, right?


Sport facilities

I already mentioned that the hotel locates next to great running paths but how about gym or something like that? As you probably know I'm not a big fan of running, weights are more familiar for me. On Friday and Sunday we were able to hit our own gym, and I planned the Saturday to be a rest day. Even though Hotel Lapland is co-operating with a gym next-door and the hotel customers are welcome to exercise there. I don't know if there was some kind of a small payment for that or if the co-operation is already running, but for a gym-addict like myself it is relieving to know that gym is possibility. And for active gymrats who have to travel a lot for work, this may be a key factor. It would be for me.


Breakfast

We all love good hotel breakfast. And breakfast buffet is a huge bonus when it comes time to book a room. At the morning the easiest thing is to eat downstairs before heading to daily activities. In Lapland Hotel Oulu the breakfast is basic with a twist from Lapland. We ate so well and spend quite a moment tasting everything. I'll make a whole new post about the foods in this hotel, cause it is really something special. It would be a crime to visit this hotel and not to try out their kitchen.



-V

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isälleni - To my Dad

Tiedän, ettei kaikilla ole hyvää ja läheistä isä-suhdetta. Olen onnekas ja onnellinen, että minulla on. Vaikkemme tapaa niin usein, tiedän että suhteemme on läheinen, täynnä rakkautta, kunnioitusta ja luottamusta.

Olen aina ollut itsenäinen, seissyt omilla jaloillani ja halunnut tehdä asiat itse. Olen luottanut omiin kykyihini, halunnut selviytyä ja pärjätä yksin. Ja toisaalta, niin minut on kasvatettukin olemaan. Ongelmatilanteessa voin kuulla päässäni isäni sanat "mietippä" tai "siitä se lähtee kokeilemalla", hyväntahtoisesti, myös hieman piikittelevästi.

Saimme siskoni kanssa ensimmäisen oman hevosen, kun minä olin kymmenen vuotias, hän kaksitoista. Ensimmäisen kerran menin töihin 16-vuotiaana ja olen asunut omillani aina siitä lähtien. Olemme olleet aina vapaita tekemään omat päätöksemme, ja omat virheemme. Ensimmäisen hevosemme myötä tuli myös paljon vastuuta. Islanninhevosemme Erla oli jäärä, itsepäinen ja oikukas. Siskoni kanssa yritimme parhaamme, jotta homma alkaisi toimimaan. Tipuimme selästä useamman kerran, kuin sormet riittää laskemaan, joskus seisoimme pakkasessa pellon laidassa useamman tunnin yrittäen saada hevosta liikkumaan.  Yritimme kaikkemme, itsehän me hevosta toivottiin, kunnes lopulta koimme ettei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin myydä hevonen eteenpäin. Muistan sen illan kun itkien sanoin isälle, että olisi ehkä parasta laittaa Erla myyntiin, koska emme pärjää sen kanssa niinkuin luulimme pärjäävämme. Isä ymmärsi huolemme mutta sanoi, että ei me vielä luovuteta. "Yritetäänhän vielä, porukalla".

Hevonen sai jäädä. Enkä voisi olla isälleni enempää kiitollinen siitä, ettei hän antanut periksi vaikka meiltä oli keinot loppu. Asiat alkoi pikkuhiljaa loksahdella kohdalleen hevosen kanssa. Muistan ensimmäisen kerran, kun sain itse talutettua hevosen laitumelta talliin. Fiilis oli vähintään kuin voittajalla, kun kerroin asiasta isälle. Tavallaan kertomalla sanoin hänelle "olit oikeassa, me onnistumme tässä vielä". Erla oli lopulta yksi elämäni tärkeimmistä asioista. Löysimme tavan työskennellä yhdessä ja rakentaa luottamuksen. Erlan avulla kasvoin ihmisenä, se opetti minua olemaan päättäväinen ja antoi niin monia hyviä muistoja. Erla menehtyi lopulta tapaturmaisesti onnettomuudessa lähes kymmenen vuotta sitten. Edelleen minulla on sitä itsepäistä juntturaa joskus niin kova ikävä, ja kaiken yhdessä kokemamme ajatteleminen tuo väkisin kyyneleitä silmäkulmiin. Siitä, että Erla jäi elämäämme, olen kiitollinen isälleni. Kun itse olin valmis luovuttamaan, en nähnyt ratkaisua ulos tilanteesta johon olimme ajautuneet, oli isäni päättäväisyys ja luottavaisuus enemmän kuin paikallaan. Isäni on se henkilö, joka näkee ratkaisun mahdottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Kiitos.

Kun hain ensimmäisen kerran opiskelemaan hammaslääketiedettä, enkä saanut opiskelupaikkaa, sain isältäni parhaan kannustusviestin.Tiesin, että mahdollisuuteni päästä sisään ensimmäisellä kerralla olivat pienet. Päätös hakemisesta syntyi melko nopealla aikataululla, takana oli välivuosi eikä opiskeluun ennen pääsykoetta jäänyt kovin paljoa aikaa. Silti kieltävän vastauksen saapuessa tunsin epäonnistumisen, pettymyksen ja väsymyksen tunteita. Tiesin, että uusi mahdollisuus edes yrittää sisälle, ei tulisi päivääkään aikaisemmin kuin ensi keväänä. Odotus seuraavaan vuoteen tuntui ikuisuudelta. Lähetin isälleni lyhyen tekstiviestin ilmoittaen, että en päässyt sisään. Sain vastaukseksi lyhyen "elämä kantaa". Olin väsynyt selittämään, mikä meni pieleen tai aionko hakea uudelleen. En jaksanut ruotia koetta tai kertoa omista tuntemuksista. Myöskään kannustavat "pääset sisään ensi kerralla" viestit eivät tuntuneet juuri miltään. Tiesin, että aion hakea uudestaan ja että sisäänpääseminen on minulle mahdollista, minussa on ainesta ja olen kova tekemään töitä. Olin vain väsynyt ja pettynyt. Isäni vastaus oli tilanteeseen täydellinen. Pääsinpä sisälle tai en, petyin tai onnistuin, elämä kantaa silti. Eihän minun tarinani lopu tähän, Eikä se loppuisi vaikken ikinä pääsisikään sisälle. Tekstari viestitti ehdottomasta rakkaudesta, sellaisesta jolla on väliä.

En ole tottunut epäonnistumaan tai saamaan mitä todella tavoittelen. Isäni varmasti tietää sen. Hän tiesi myös sillä hetkellä, että tulen hakemaan uudelleen ja lopulta todennäköisesti myös onnistumaan pääsykokeessa. Hän ei kuitenkaan puskenut minua yrittämään kovempaa tai pitänyt kannustuspuhetta ensi vuotta ajatellen. Sen sijaan hän teki selväksi, että on läsnä. Päätöksenteko siitä, haenko uudelleen, oli täysin minulla. Hän tiesi, että minusta löytyy kyllä se, mitä pääsykoe vaatii, jos itse haluan niin. 


"Elämä kantaa"


Kun kunnioittaa, rakastaa ja arvostaa jotakin, niinkuin minä isääni, ei ole parempaa tunnetta kuin se, että voi tuoda iloa ja ylpeydenaihetta hänen elämäänsä. Tiedän, että en voi ratkaista kaikkia hänen ongelmiaan tai poistaa stressiä. Voin kuitenkin yrittää parhaani ja olla sellainen tytär, jonka hän ansaitsee. Ja niinä päivinä, kun en jaksa olla hyvä tytär, elämä on hektistä, eikä minulla ole aikaa käydä kylässä, unohdan pitää yhteyttä enkä muutenkaan käyttäydy parhaalla mahdollisella tavalla. Jopa niinä päivinä tiedän, että olen tervetullut kotiin, että hänellä on aikaa minulle, jos todella tarvitsen apua. Kun pääsin toisella yrittämälläni opiskelemaan hammaslääketiedettä, laitoin taas tavalleni uskollisesti tekstiviestin isälleni: "Minä pääsin sisään, minusta tulee hammaslääkäri". Sain lyhyen ja ytimekkään vastauksen "olen ylpeä sinusta". Sanat eivät riitä kuvaamaan, kuinka hyvältä tuo viesti tuntui.

Jos naiset todella etsivät isänsä kaltaista miestä kumppanikseen, miehet, teillä on isot saappaat täytettävinä. Mies joka näkee ihmisten parhaat puolet ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Uskomattoman kärsivällinen, rakastava, ystävällinen ja hyväntahtoinen. Hänellä on kyky asettaa ja kertoa rajat niistä puhumatta, hänellä on kyky näyttää rakkaus, huolenpito ja ymmärrys käyttämättä sanoja. Hän on järjen ääni epätoivoisimmassakin tilanteessa. Hän on minun isäni, minä olen ylpeä.



Not everyone has a good dad-relationship. I'm glad I do. Even though we don't meet that often, I feel like we have a close relationship, full of love, appreciation and trust.

I feel like I've always tried to stand on my own feet. I've wanted to be independent and I've trusted my own abilities. And that's somehow what I've always been taught to be, confident with my skills brave and grateful, thanks to my father. Me and my sister had our very first own horse when I was ten, she was twelve. I had my first job when I was sixteen and I've also lived on my own ever since. We've been always free to make our own choices, our own mistakes as well. When we had our first own horse, stubborn, strong-headed and wayward Icelandic horse. With my sister we tried our best to get along with the horse, Erla. We fell of the horse more times I have fingers to count, sometimes we stood on the edge of a field for hours cause she wouldn't move. We tried everything until me and my sister were ready to give up. I remember one night crying to my dad that I want Erla to be sold, we can't handle her like we thought we could. My dad understood our concern, but said that we won't give up just yet. "We'll keep the horse and hopefully find a way."

We kept the horse. And I couldn't be more thankful for my dad about it. I remember the first time I got Erla to the stables by myself from the field. It felt like a victory to tell about it to my dad, it was like saying "You we're right, we're going to make this work". Erla was finally one of the best things in my life. We were able to find a way to work together and to build the trust. Erla made me grow as a person, she taught me to be persistent and gave me so many good memories. She died tragically in an accident almost ten years ago, I still miss her sometimes and thinking about all we had together brings tears to my eyes. But for giving us the strength to continue, for believing us when we were ready to give up, thanks goes out to my father. Thank you, I'm so grateful.


When I first applied to study dentistry in university, there wasn't more encouraging words than what my dad said to me. I knew my chances were small after a gap year and not too much time spent on studying. Still when the negative answer came I felt down, failure and exhausted. I knew my next chance would be not sooner or later than in one year, it felt like forever. I sent a text message to my dad, something just like "I didn't get in", the response was quick and short "Life carries on". I was already exhausted telling what went wrong, or how I felt. Neither did I wan't to hear that "next time you'll make it" or "nobody get's in at the first time". I knew all those things, I knew that it is possible for me to get in, I was just exhausted . What was perfect with my dad's answer is that no matter what happened to me, whether I got in or not, whether I failed or succeeded, the life carries on, this was not the end of my story. Not even close. The message signaled unconditional love, The kind of love that matters.


"Life carries on"


I'm not used to failing or not getting what I want. My dad knows it. He knew that I'll try again, but didn't want to push me for trying harder. He new I have what it takes if I want so. If I want so.. He always left the decision for me, life carries on even if I chose not to try again.

When you appreciate, adore and love someone like I love my dad, there is no better feeling than the fact that you can bring joy and pride to their life. I know I can't solve all his problems or make his stress go away. But I'll try my best to be the daughter he deserves. And the best thing is that even when I'm tired of being a good daughter, when life gets so hectic I don't have time to visit, I still know I'm always welcome and he'll be there for me if I need him. When I got in to university to study dentistry, again I sent a message to him and got a short answer "I'm proud of you". I can't even describe how good it felt.

If it's true that women unconsciously seek for a man like their father: guys you have big shoes to fill. A man who sees the best in everyone, gets along with everyone. Patient, loving, smart and kind. He has a way to set the limits without telling, he has the ability to say he loves and cares without using words. He is my father, I am proud. 




-V


lauantai 7. marraskuuta 2015

Tukkataikoja - New hairstyle



Kurkistus kampaajakäyntiini tällä viikolla. Niinkuin aiemmasta kuvasta voi helposti huomata, kampaajakäynti tuli todella tarpeeseen. Hiukseni olivat vaurioituneet, haaroittuneet ja juurikasvua oli runsaasti. Oma värini on mielestäni ihan kiva, ei perinteinen maantien harmaa vaan oikeasti aika vaalea. Kiva juurikasvu ei kaikesta huolimatta sovi yhteen hauraiden ja kellastuneiden latvojen kanssa. Koko värin uusiminen oli siis enemmän kuin paikallaan, eikä uusi leikkauskaan ollut pahitteeksi.



Annoin muutoksen suhteen kampaajalleni, Nellille, suhteellisen vapaat kädet. Oikeastaan ehtoina olivat, että "en halua kävellä  täältä ulos liian lyhyellä tukalla tai brunettena". Onneksi annoinkin Nellille vapauden toteuttaa itseään, olen lopputulokseen todella tyytyväinen! En olisi ikinä itse keksinyt laittaa väriä hiuksiini tällä tavalla. Nelli oli juuri viime viikolla käynyt L'Orealin koulutuksessa, josta hän ammensikin ideat myös minun hiuksiini. Kauden väreillä ja uudella mallilla suunniteltu tukka-ehdotus sopi minulle paremmin kuin hyvin!

Käytimme hiuksiini kolmea eri väriä, jotka oli katsottu yhteensopiviksi. Kaikki kolme väriä ovat ennemmän kylmiä kuin lämpimiä sävyjä, jopa punainen. Värit olivat L'Oreal Parisin INOA sarjaa, joka on L'OrealProfessionels nettisivun mukaan ensimmäinen täysin ammoniakiton hiusten kestoväri. INOA, Innovation No Ammoniak -värisarjassa käytetään myös uutta öljypohjaista välitysmekanismia. Tällä tarkoitetaan sitä, että mekanismi käyttää mineraali-öljyä katalyyttinä värin siirtyessä hiussäikeisiin. Uusi mekanismi on parempi valinta niin hiuksille kuin päänahallekin.



Minulle on käytetty aiemminkin INOA-sarjan hiusvärejä juurikin Nellin toimesta ja olen kyllä aina ollut tyytyväinen lopputulokseen. Hiukset tuntuvat ja näyttävät terveemmiltä, vaikka niille on juuri tehty värikäsittely. Hiusten värjäyksen aikana päänahkani tuntuu myös täysin normaalilta, toisin kuin usein muita hiusvärejä käytettäessä, saattaa hiusten tyvi ja päänahka kuumua. Ammoniakin puutteen takia INOA-värit eivät myöskään haise voimakkaan pistävälle, kuten useat muut kestovärit.

Nelli on todellakin kampaaja, jolla löytyy näkemystä ja ammattitaitoa. Suosittelen lämpimästi kysymään Nellin mielipidettä niin leikkauksen, värin kuin tuotteidenkin suhteen. Itse opin ainakin uutta joka kerta, ihanaa hyödyntää toisen ammattitaitoa! Pääasiassa Nelli työskentelee hiusten parissa, mutta myös kynsien ja ripsien laitto onnistuu.

Nellin käsittelyyn pääset kampaamo Helmiinassa aivan Oulun keskustassa. Valoisa ja kodikas toisen kerroksen kampaamo jää helposti katutason kulkijoilta huomaamatta. Helmiinaan pääsee kuitenkin näppärästi soittamalla summeria suoraan kampaamon ikkunan alapuolella. Helmiina-kampaamolla ei ole omia kotisivuja mutta pääset heidän facebook-sivuilleen tästä. Puhelimella kampaamon tavoittaa numerosta 08 375 290.









So this is a sneak peek into what happened to my hair and who's behind the transformation. As you can obviously see, my hair in the previous picture is in a bad condition. My hair was dry, damaged and I had a lot of root growth. Really needed to cut my hair and really didn't mind the new color either.

So, I basically let my hairdresser, Nelli, do all the decisions regarding my hair. I just said that I don't want to walk out with brown or too short hair. I'm so happy I let her to make the decision, cause I like the end result.

Nelli had just been in a training organized by L'Oreal and that is  from where she got the idea for the model and the color.

We used three different colors on my hair. All from L'Oreal Paris INOA hair color brand. At L'OrealProfessionels website it's said that INOA is the first 100 per cent ammonia free hair color, INOA Innovation No Ammonia. And it's also using a new oil delivery system. The delivery mechanism uses mineral-oil as a catalyst for depositing the color on to the strands. This mechanism should be safer for the strands and scalp.

Nelli is definitely a hairdresser with a professional sight. I highly recommend her services when ever it feels like your hair needs an update. Nelli is also capable doing nails and lashes. I'll let the pictures speak for themselves.


You can find Nelli's salon in the city center of Oulu. Cozy and welcoming hair salon is on the second floor at Pakkahuoneenkatu 20A. Helmiina hair salon doesn't have their own website but you can find them on facebook here.




-V