Kakkua ja ystäviä

Minulla on kesän aikana ollut huomattavia vaikeuksia kaivaa läppäriä esille blogin päivittämisen merkeissä. Eikä syy varmastikaan ole siinä, etteikö minulla olisi ollut aikaa. Lähinnä on ollut ihanaa nauttia "normaalista" työelämästä ja kesän mukanaan tuomista aktiviteeteistä sekä kissanristiäisistä ilman sen ihmeellisempää stressiä muista velvotteista. Yritän vastailla blogiin tulleisiin kysymyksiin mahdollisimman pian, vielä hetken vietän rennompaa kesäelämää ennen kuin ryhdistäydyn.

Elämä on hiljalleen asettunut Lahteen, työt rullaa omalla painollaan. Illat ja viikonloput on vapaata aikaa, aikaa mille ikinä keksinkin. Lahti on kiva kaupunki, vaikkakin mulle edelleen aika vieras, pikku hiljaa oma ympyrä alkaa muodostua, mutta täytyy kyllä myöntää, että Oulun kavereita on välillä iso ikävä! Juhlin tällä viikolla synttäreitä, enkä juuri nyt keksisi parempaa tapaa viettää päivää, kuin kutsumalla kaikki kaverit saman pöydän ääreen kahvittelemaan! Luulenpa, että kutsusta huolimatta mun kahvipöydässä voi olla aika hiljaista..

Kevään aikana, vielä kun elämä pyöri tenttien ympärillä ja kaveriporukan kanssa hengailu oli tiivistä, kehitteli ystäväni Kati terveellisen sitruunaisen mustikkajuustokakun reseptin. Juustokakku on tehty helpoista perusraaka-aineista, mitä yleensä löytyy kaikkien keittiöstä tai ainakin lähikaupasta! Henkilökohtaisesti mua ärsyttää reseptit, joihin tarvii pussillisen ties mitä kalliita jauhoja, joita käyttää sitten sen ainoan kerran. Tulee tocoa, ja macaa ja mantelijauhoa ja liotettuja pähkinöitä ja mitä vielä, valmistautuminen olis täytynyt aloittaa viikko etukäteen ja tekemiseenkin saa varata kolme päivää. No eikai... :D anyway, tässä tulee helppo ja maukas resepti perusraaka-aineista! Kuohkeutta täytteisiin luo valkuaisvaahto, joka toimii ikäänkuin kermavaahdon korvikkeena. Sitruuna puolestaan raikastaa muuten usein niin rasvaisia juustokakkuja.

Pohja: 
4rkl kookosöljyä sulatettuna
10 kauranäkkäriä
1rkl steviaa

Valkuaisvaahto: 2 valkuaista (käytetään kerroksiin 1&2)

Kerros 1(valkea): 
250g maitorahkaa
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3rkl steviaa
puolet valkuaisvaahdosta
2 liivatelehteä

Kerros 2 (sininen):
250g maitorahkaa
2dl mustikoita soseutettuna
3rkl steviaa
puolet valkuaisvaahdosta
2 liivatelehteä

Valmista ensin pohja. Murskaa kauranäkkärit hienoksi muruksi. Sekoita joukkoon sulatettu kookosrasva. Painele leivinpaperilla vuoratun irtokakkupohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen. 

Laita liivatelehdet (yhteensä 4kpl) likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa valkuaiset (2) vaahdoksi. Leipurin vinkki oli, että kannattaa käyttää pois ne vanhimmat valkuaiset mitä löytyy. Lisäksi kupin, missä valkuaiset vatkataan, tulee olla ihan puhdas ja kuiva, eikä mukaan saa valua yhtään keltuaista! 

Ota uusi kuppi, ja sekoita täytteen 1 maitorahka, stevia ja sitruunan kuori. Lisää joukkoon puolet valkuaisvaahdosta varovasti sekoittaen. Purista sitruunan mehu erilliseen kuppiin, kuumenna kiehuvaksi ja liuota liivatelehdet (2) mehuun. (Voit käyttää myös erillistä sitruunamehua tai vaihtoehtoisesti vettä, jos et pidä sitruunan mausta). Kaada kuuma neste täytteen sekaan ohuena norona. Kaada pohjan päälle, levitä tasaiseksi ja laita takaisin jääkaappiin jähmettymään.

Valmista täyte 2 vastaavasti. Sekoita maitorahkaan soseutetut mustikat, stevia ja loput valkuaisvaahdosta. Liuota liivatteet pieneen määrään kuumaa vettä tai sitruunamehua. Kaada ohuena norona täytteen sekaan. Kun edellinen täyte on jähmettynyt, kaada mustikkainen täyte varovasti sen päälle ja tasoita. Anna jähmettyä muutaman tunnin tai yön yli. 

Koristele haluamallasi tavalla, esimerkiksi sitruunan kuorella/raastetulla protskupatukalla ja mustikoilla! Meidän luova tiimi loi kakun nimeltään MUSTIKKALA, kaikille maistui erinomaisesti eikä verensokeritkaan nousseet kohisten niin jaksettiin opiskella vielä kakun jälkeen ;)

Maukkaita kesähetkiä!

-Veera

Koulusta työelämään

Mun instagramista ja snäpistä on voinut jo päätellä, että koulussa päätösjuhlaa on vietetty ja kamoja roudattu uuteen osoitteeseen eteläisempään Suomeen. Koulun yliopisto-osuus on siis ohi, kaikki tentit on tentitty ja syvärit kirjoitettu. Edessä on 6kk:n jakso terveyskeskuksessa niin sanottu syventävä käytännönharjoittelu, joka on palkallista työntekoa normaalisti hammaslääkärinä. Tämän 6:n kuukauden jakson jälkeen saamme valvirasta täyslaillistuksen ja voimme katkaista lopullisesti napanuoran yliopistoon.

Viime viikolla lomailin Kroatiassa ja huomenna aloitan sitten työt terveyskeskuksessa. Toukokuun aikana olen tehnyt päiviä hammaslääkärinä yksityisellä puolella ja aion jatkaa myös yksärin puolella muutamia tunteja viikossa normaalin työviikon ohessa. 

Kuinka hyvin hammaslääkärikoulutus valmistaa työelämään?

Hyvin. Päätösjuhlassamme useampikin puhuja mainitsi, miten moniin muihin koulutusohjelmiin verrattuna hammaslääkärikoulutus valmistaa opiskelijat erinomaisesti työelämään. Joillakin aloilla koulutus ja työelämä eroavat toisistaan käsitykseni mukaan paljonkin. Esimerkiksi koulu opettaa teoriat, mutta teorian soveltaminen käytäntöön työelämässä opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Joissakin koulutusaloissa tuntuu jopa, että koulu pitää käydä ainoastaan tittelin takia, eikä työelämässä koulutuksesta itsessään ole juurikaan apua. Toisaalta juuri näissä koulutuksissa työllistyminen voi tapahtua hyvinkin erilaisiin työnkuviin, jolloin teorian soveltaminen käytännöntyöhön jo opiskeluvaiheessa voi olla turhan haastavaa.

Minusta tuntuu helpottavalta, että olen valmis työelämään ja minulla on riittävät taidot itsenäiseen työskentelyyn. Tottakai oppiminen jatkuu ja tekeminen rutinoituu vain kokemuksen myötä, mutta silti tässä ei tarvi olla ihan untuvikkona liikenteessä.  Kaikkia hammaslääkärin perus toimenpiteitä olemme harjoitelleet koulussa, lisäksi olen pitänyt hyvää rutiinia yllä käymällä koko viimeisen lukuvuoden ajan töissä. Työnantajat arvostavat usein nuoria hammaslääkäreitä. Meillä vastavalmistuneilla on yliopistosta saatu tuorein tutkimustieto ja ajattelutapa hammashoidosta. Pidempään työeälämässä olleet hammaslääkärit puolestaan ovat otteissaan varmoja sekä työrutiini on kova. Itse olen kokenut palkitsevaksi, kun työpaikalla on sekä vanhempia kokeneita hammaslääkäreitä, että nuoria hammaslääkäreitä, joilla teoriaopinnot on tuoreessa muistissa. Tällä asetelmalla kaikilla on toisilleen jotain annettavaa ja oppiminen ja kehittyminen työympäristössä paranee.

Hammaslääkärien työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen on korkea. On kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista, miten hyvin töitä löytyy. Esimerkiksi Oulussa hammaslääkärien työtilanne on huono, sillä hammaslääkäreistä on ylitarjontaa. Joka vuosi, kun kurssi valmistuu, osa porukasta on sellaisia, jotka haluaisivat jäädä Ouluun. Oulun kaupunki ei edes palkkaa syventävään käytännönharjoitteluun ketään, joten Ouluun jäävät ovatkin joutuneet etsimään töitä lähikunnista. 

Yliopiston jättämisessä ja työelämään siirtymisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Plussaa on ehdottomasti se, että rahaa alkaa tulla säännöllisesti. Opiskelijaelämä on kuitenkin aina hieman kituuttamista, kun tulot on epäsäännöllisen säännöllisiä. Ihanaa on myös se, että nyt viikonloppuisin ei enää tarvitse mennä töihin ja illatkin jää itselle, kun ei ole koko ajan tehtäviä odottamassa tai seuraavaa tenttiä lähestymässä. Nyt pääsee tavallaan normaaliin työntekijän arkeen. Siinä arjessa on sitten omat miinukset, kuten se, että enää ei ole satunnaisia vapaa-aamuja kun luennot peruuntuu, tai se, että ei voi mennä kaveriporukalla lounastauolle. Minunkin opiskelukaverit on hajaantuneet ympäri Suomea, osa lähemmäs osa kauemmas. Miinusta on myös se, että nyt kaikilla työpaikoilla ei ole sitä loistavaa ammatilaisten verkostoa, mikä koulussa oli. Koulun opetushammashoitolassa on jokaisen eri alan erikoishammaslääkärit paikalla, jolloin konsultoiminen on helppoa.

Yksi miinuspuoli hammaslääkärin töissä on se, että päällä on aina työvaatteet! Heh, voihan sen ajatella positiivisenakin, mutta itse ainakin tykkäisin käyttää myös töissä omia vaatteita. Nyt laitan jotain kivaa päälle kun ajan töihin ja töistä kotiin, ilta menee sitten jumppapirkkona trikoissa. Jää kaikki kivat kesävaatteet lähes käyttämättä. :( Onneksi Color4Care tarjoaa kivoja vaihtoehtoja työvaatteiksi. Työpaidat ja työhousut voi kätevästi tilata heidän sivuiltaan, toimitus kestää muutaman arkipäivän. Yleensä työnantaja tarjoaa vaatteet, mutta yksityisellä puolella voi (ainakin meillä) käyttää eri värisiä ja tyylisiäkin paitoja, jotka on kuitenkin työvaatteiksi tarkoitettu. Viimeksi tilasin itselleni tän pinkin t-paidan sekä nimikyltin.

Kivaa kesää kaikille!

-V

Puhelinpäivitys Kroatiasta

Terkkuja Kroatiasta! Koulun yliopistojakso on taputeltu (huikea fiilis!!), ja tuttuun tapaan ajattelin, että reissu ennen kesän aloittamista on paikallaan. Meillä alkaa se kuuden kuukauden syventävä käytännönharjoittelujakso kesäkuun alusta, tähän jaksoon ei kuulu ollenkaan lomaa. Olen sillälailla onnekas, että kaikesta bäkkeloorireissailusta ja muista kiireistä huolimatta olen ehtinyt silti saada potilashommat pakettiin reilusti etuajassa. Toukokuussa koulussa ei ole tarvinnut käydä kuin muutaman kerran nenää näyttämässä. 

Päätösjuhlan jälkeen otin heti muuttokuorman kanssa suunnaksi eteläisemmän Suomen sekä Kroatian. Kroatiassa loma kestää viikon, nyt mennään jo viimeisiä päiviä. Toukokuu on usein vielä hieman riski, jos haluaa matkustaa euroopassa ja palvoa aurinkoa, sillä sää saattaa olla myös sateinen tai kolea. Ensimmäisenä yönä täällä Dubrovnikissa vettä tulikin ja taivas liekehti, mutta sen jälkeen aurinkoa on kyllä riittänyt. Olen kyllä myös sen verran nopea rusketukseni hankkimisen kanssa, että muutama päivä auringon palvontaa riittää jo melko tummaan väriin (hankittu ominaisuus;)). 

Ensimmäisenä päivänä ehdimme tutustua ympäristöön ja paahtaa hetken altaalla. Hotellimme on siisti ja upealla paikalla, aamupala yllätti positiivisesti runsaudellaan. Hotellista löytyy jopa pieni kuntosali jossa olemme muutamana aamuna käyneet hikoilemassa, niin ei mene koko loma ihan läskeilyksi! 

Minun mielestä lomassa on tärkeää rentoutuminen. Sen takia emme olekaan tehneet suunnitelmia etukäteen vaan suunnittelemme jokaisen päivän fiiliksen ja sään mukaan! Tottakai on joitain must see kohteita, kuten täällä Dubrovnikissa vanha kaupunki, game of thronesinkin kuvausympäristö. Itse en ole sarjaa katsonut mutta ihan mielenkiintoista on nähdä silti sarjassa käytettyä materiaalia ja  kuvausympäristö. 

Täällä (kuten Thaimaassakin, missä olen enemmän reissanut ja siitä myös kirjoittanut täällä) liikkuminen on kätevää vuokraskootterilla. Skootterin päivävuokra hotellillamme on 33€. Ihan sattumalta huristellessamme törmäsimme suositeltuihin ravintoloihin kuten Taj Mahaliin, bosnialaiseen ravintolaan sekä mexicolaiseen chihuahua-ravintolaan. Molemmat tarjosivat erinomaista ruokaa ja palvelua, hinnat liikkuivat suunnilleen suomen hintatasossa. Skootterilla pääsee näppärästi myös näköalapaikoille vuorten huipulle sekä ihan summittaisille seikkailuille lähiympäristöön. Auton vuokraamista mietimme ennen reissua, mutta taksikuskin kerrottua, että auton parkkeeraus on täällä todella kallista ja että rajan ylitys Monte Negroon on todella hidasta, hylkäsimme ajatuksen. Monte Negro olisi kiehtonut, mutta kahden kilometrin autojonoon rajalla menisi odotellessa varmaan koko päivä, ehkä joskus toisten siis. 

Säätiedotuksiin ei voi luottaa, todettakoon se taas. Jo laskeutuessamme lentokapteeni sanoi, että kohteessa on lähes pilvetön taivas. Tullessamme kuitenkin aurinko pilkisti vain hieman pilvien takaa. Tälle päivälle puolestaan on luvattu sadetta ja pilvistä, kutenkin tuijotan täysin sinistä taivasta tätä kirjoittaessani ja päivä on todella kuuma. Toukokuu voi siis olla erittäinkin hyvä ajankohta matkustaa tänne. Toukokuussa plussaa on myös se, että luonto on todella vihreä ja kaunis. Kesän kuumuus ei ole vielä ehtinyt kuivattaa ympäristöä keltaiseksi. Merivesi on myös upean kirkasta, jo lentokoneesta huomasi miten rannat todella olivat ihan turkoosin siniset, kuulema Kroatian vedet erottuvat avaruudesta maailman sinisimpänä kohteena.

Tämä puhelinpäivitylsen tekeminen osoittautui yllättävän haastavaksi, etenkin kuvien lisääminen ja netin pätkiminen tuottavat hankaluuksia. Lisää kuvia ja juttuja löytää mun instagramista @veeramariahaa ja snäpistä veera127

-V

Viisautta vähemmäksi - kun viisaudenhampaat mietityttää

Viisaudenhampaat mietityttää monia. Yleensä viisaudenhampaat puhkeavat 19-25 vuoden ikäisenä, mikä onkin varmaan syynä sille, että saan niistä melko paljon kysymyksiä samaa ikäluokkaa olevilta kavereilta.

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" 

"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?"

 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" 

"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?"

"Viisaudenhampaani eivät ole puhjenneet, eikä aiheuta oireita, pitääkö ne silti poistaa?"

Kun viisaudenhammas on puhjennut:

Yleinen käsitys ja tapa on, että viisaudenhampaat poistetaan, ainakin täällä Suomessa. Viisaudenhampaat puhkeavat usein huonossa asennossa esimerkiksi poskeen päin kallistuneena. Tällöin ne voivat ärsyttää ientä tai aiheuttaa ongelmia purennassa. Viisaudenhampaiden oikomista ei katsota järkeväksi, jolloin poisto on yleisin hoitomuoto. Viisaudenhampaat myös karioituvat helposti (eli niihin tulee reikä), koska niiden puhdistaminen koetaan usein hankalaksi. Karioitunut viisaudenhammas on yleensä poiston indikaatio.

Viisaudenhampaat puhkeavat yleensä myös todella hitaasti, jolloin osittain ikenen peitossa olevan hampaan peseminen vaikeutuu edelleen. Osittain puhjennut viisaudenhammas voi myös lisätä mutans streptokokkien eli ns. kariesbakteerien määrää suussa, jolloin muutkin hampaat joutuvat suurentuneeseen karioitumisriskiin.

Viisaudenhampaan ympärille voi myös kehittyä perikoroniitti, eli tulehdus hampaan kruunun ympärille. Tämä tulehdus voi olla pitkäaikainen eli krooninen tai tulla myös akuutisti.

Sitten tulee tietenkin niitä poikkeuksia. Juuri vastikään kun kurkkasin lähipiiriini kuuluvan henkilön suuhun (pyynnöstä :DD), niin siellähän oli yksi viisaudenhammas kauniisti rivissä, ilman vastapurijaa ja paikattuna yhdistelmämuovilla. Että se siitä "viisaudenhampaita ei yleensä paikata" tai "viisaudenhampaat eivät usein mahdu puhkeamaan kunnolla riviin".

Aika-ajoin esille nousee kysymyksenasettelu "onko oireettoman viisaudenhampaan poistosta hyötyä?". Siis jos viisaudenhammas (puhkeamaton tai puhjennut) ei vaivaa, tarvitseeko sitä poistaa? Väitteitä ja tutkimuksia löytyy puolesta ja vastaan. Viisaudenhampaan poistaminen on helpompaa, kun kyseessä on nuori potilas. Toisaalta, jos kaikki viisaudenhampaat puhkeavat kivasti riviin, eivätkä aiheuta ongelmia tai ole karioituneet, eikö ne olisi sama jättää purentaan..? Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70% oireettomista viisaudenhampaista aiheuttaa lopulta oireita, ja joudutaan poistamaan. Jos viisaudenhampaat poistetaan vasta myöhemmällä iällä, on komplikaatioiden riski suurempi.

Mennäänpä sitten potilastapaukseen, eli minuun.

Yleensä ennen viisaudenhampaan poistoja, on hyvä olla käytössä koko leukojen käsittävä ortopantomografia kuva. Tämä kuva on muutenkin hammaslääkärien tärkeä työväline, kuvasta saa todella paljon tärkeää informaatiota. Tämä minun kuvani on noin pari vuotta vanha, mutta viisaudenhampaiden poistojen kannalta edelleen minun kohdallani käyttökelpoinen (joskus tuoreempi kuva voi olla tarpeen).

Noin vuosi sitten minulta poistettiin d.38 eli vasemmanpuoleinen alaviisaudenhammas (kuvassa oikealla). Hampaan ympäristö alkoi oireilla, ien viisaudenhampaan ympäriltä oli kosketusarka ja painaessa ikenen alta tuli märkää. Minulle määrättiin antibioottikuuri ja seuraavana päivänä hammas poistettiin. (Minulla kaikki sujui siis aika näppärästi koulun kautta, ja tämä poistoa varten tarvitta röntgenkuvakin oli valmiina. Normaalitilanteessa kannattaa siis tietenkin hakeutua heti hammaslääkäriin). Hampaan poistokuoppa parani hyvin enkä ole kyllä hammasta sen koommin kaivannut. Tässä vielä kuva poiston jälkeisestä tilanteesta, poistokuoppa on nätisti suljettu ompeleilla.

D.48 eli viisaudenhammas alhaalla oikealla puolen (kuvassa vasemmalla) joutui sitten poiston kohteeksi eilen. Hammas ei ole missään vaiheessa oireillut, eikä siihen ollut tullut reikää. Hammas oli osittain limakalvon alla (en muistanut ottaa ennen poistoa kuvaa, harmi!), eikä se todennäköisesti olisi puhjennut ikinä täysin purentaan. Limakalvo viisaudenhampaan ympärillä voi olla todella tiukka ja hidastaa/pysäyttää hampaan puhkeamisen. Vaikka hammas oli siis oireeton ja se oli jatkanut puhkeamistaan vuodentakaisesta tilanteesta, oli se järkevää poistaa nyt. Suurelta osin hammas oli järkevää poistaa nyt senkin takia, että sen pystyi tekemään vielä joku tuttu (joka tietää tilanteen), vanhalla kuvalla ja ilman tarkastusta tai muuta säätöä. Hampaan poisti koulukaverini opettajan ohjeistuksessa ja toisen kaverini avustamana.

Mielestäni hampaan poisto ei ole ollenkaan niin paha hammashoidon toimenpide, kuin esimerkiksi poraus. Minulla poran tärinä ja äänet tuntuu luissa ja ytimissä, todella inhottavaa! Kaikki kokee nämä jutut erilailla, mutta minulla siis näin. Poistossa tuntuu lähinnä vääntöä ja kuuluu pientä rutinaa, mutta hyvässä puudutuksessa ainakin kohdallani huomattavasti mieluisampi toimenpide. Poiston aikana limakalvossa ja luussa oli havaittavissa tulehduskudosta, erityisesti hampaan takimmaisessa nurkassa, missä limakalvo oli vielä paksusti hampaan päällä. Hammas oli puhjennut sen verran, että koko kruunu oli jo luun läpi, ainoastaan limakalvoa jouduttiin siis leikkaamaan, jonka jälkeen hammas mahtui nousemaan siististi kokonaisena. Poistokuoppa siistittiin kaikesta tulehduskudoksesta ja lopuksi reunat ommeltiin yhteen. Puudutuksen lakattua särkyä on ollut jonkin verran. Mutta ei ole ollenkaan paha, kun hammaslääkärin määräyksestä saa syödä jätskiä koko päivän! Tänään suun avausliike on hieman rajoittunut ja poski tuntuu kuumalta, mutta aika pientä kuitenkin!

Vastaan vielä lyhyesti noihin tyypillisiin kysymyksiin mitä minulle on esitetty

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" Yleensä puhkeaminen ei enää juurikaan etene 25 ikävuoden jälkeen. Todennäköisesti osittain puhjennut hammas kerää ympärilleen tulehdusta, sillä ientaskun alla on otolliset olosuhteet bakteereille, eikä puhdistaminen onnistu. Eli todennäköisesti hammas täytyy poistaa.
"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?" Pelon takia ei kannata jättää hammasta poistamatta. Ikää tullessa lisää poistojen riskit kasvaa ja poistosta tulee yleensä myös hankalampaa. Kannattaa kyllä ottaa pelko puheeksi, niin hammaslääkäri osaa ottaa asian huomioon. 
 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" Hermovaurion riski arvioidaan aina potilaskohtaisesti, ja voit asiaa myös kysyä hammaslääkäriltäsi. Yläviisaudenhampaissa tätä riskiä ei ole ja esimerkiksi minun kohdallani alaviisureissa juuret ovat hermokanavan yläpuolella, joten poisto oli sen suhteen turvallista.
"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?" Kaikille ei edes kehity viisaudenhampaita. Minulla kaikki kyllä kehittyy, mutta voi olla että yläleuan viisaudenhampaat eivät koskaan puhkea. Vastaus on siis ei.

Helpointa näin lopuksi on siis todeta, että tilanne on aina potilaskohtainen. Minulla toinen viisaudenhampaista oireili ja toinen ei, molempien poisto tuli kuitenin tarpeeseen ja pääsin varmasti helpommalla, kun ne poistettiin nyt, kuin jos olisin odottanut vielä vuosia.

Oikomishoito: ennen ja jälkeen

Aloitimme oikomishoidon opiskelukaverini kanssa syksyllä 2015. Yleisin oikomishoidon syy on ahtaus, niin myös molemmilla meillä. Ahtauden määrä arvioidaan ja lasketaan aina potilaskohtaisesti, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa siitä, tarvitaanko hampaita esimerkiksi poistaa. Minulla ahtautta oli sen verran vähän, että kaarten tasoittelu ilman poistoja oli mahdollista. Kurssikaverillani päädyttiin poistamaan yksi alaetuhammas, jotta hampaat mahtuisi kivasti riviin.

Olin kypsytellyt ideaa oikomishoidosta jo kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kuitenkin aloitusajankohta oli vasta nelosen syksyllä, kun kliinistä kokemusta oli karttunut hieman enemmän. Oli kätevää, kun kaverini halusi oikomishoitoon myös, oioimme toinen toisiamme samaan etenemistahtiin.

Monia hirvittää ajatus siitä, miltä oikomiskojeet näyttävät suussa, varsinkin aikuisiällä. Meillä kului hoitoon aikaa 1,5vuotta, mikä tuntui alussa pitkältä! Yli vuosi hammasraudat suussa tuntui oudolta ja pelottavalta itsetunnon latistajalta, ajatus erityisesti oikomishoidon kestosta jännitti. Välillä sitä kärvistetysti ajatteli, että oikomishoidon aikana voi unohtaa kaiken sosiaalisen elämän, ainakin kaikki romanssit voisi heittää suosiolla syrjään. Toisin kävi.. Ikinä en ole kuullut keneltäkään, että "lähdetään treffeille kunhan saat raudat pois" tai että "olisit ehkä söpö ilman rautoja", jopa päinvastoin. Ja meninpähän sitten telkkariinkin hammasraudat suussa.. Heh.
Hammasraudoista tulee ihan varmasti nopeasti osa itseä, eikä niitä tarvi yhtään häpeillä tai peitellä. Paljon on omasta asenteesta kiinni, millaista elämä hammasrautojen kanssa on. Kun kantaa raudat kunnialla ja on esimerkiksi valmis kertomaan ja puhumaan niistä, niin ei varmasti kukaan tule sanomaan, että "onpa rumat" tai mitään muutakaan ilkeää. Itäisessä Aasiassa raudat on merkki varallisuudesta ja ainakin itse sain Thaimaassa huomata, miten haltioituneita paikalliset olivat siitä, että minulla on ihan oikeat raudat suussa. Siellä päin yleisempiä olivat kaupasta ostetut feikkiraudat.

Ennen oikomishoitoa meillä sattumoisin on ollut valokuvausharjoitus koulussa, tässä siis hienot (ja niin tarkat, että näyttää ihan järkyttävältä) alkukuvat kaarista ja purennasta ennen oikomishoitoa. Näissä kuvissa on siis paikkaamattomat hampaat. Joku varmaan hoksasikin yläseiskoissa (eli viimeisissä kaaren hampaissa) pelottavat mustat pisteet. Nämä on siis remineralisoitunutta kariesta (eli pysähtyneet reiät), jotka röntgenkuvan mukaan kyllä ulottuvat hammasluun puolelle, eli olisivat paikattavia. Toinen on paikattu, toinen näyttää suussa edelleen tuollaiselta mustalta pisteeltä ja on kyllä täysin oireeton.
Näistä alkukuvista voi hoksata myös, että minulla puuttuu jokaiselta sektorilta (yhdestä neljänneksestä) yhdet hampaat. Minulla on lapsena oikomishoidossa poistettu ahtauden takia kaikki neloset (kulmahampaan viereiset hampaat).

Näistä alkukuvista näkyy myös hyvin, miten molaareissa (poskihampaissa) minulla on hypoplasia-vaurioita: eräänlaista kiilteen kehityshäiriötä, jotka on tosi yleisiä. Hypoplasia voi olla vaaleampia/ruskeampia laikkuja, yleensä etu- ja poskihampaissa. Etuhampaiden välissä näkyy myös kellertävämpi osa, tämä on vanhaa yhdistelmämuovia, jolla on korjattu etuhampaiden välistä rakoa ja muovin sauma tahtoo värjäytyä. Sittemmin sitäkin on kyllä putsattu. :)

Muutama kuva rautojen kanssa. Näissä oikomishoito kylläkin jo aika loppupuolella. En jaksanut kovin pitkälle arkistoja selata, että olisin löytänyt lisää rautakuvia, mutta jonkin verran niitä kyllä pyörii instassa ja kirjoittelinpa tänne blogiinkin postauksen siitä, kun sain raudat suuhun 2015. Viimeinen kuva on mun eteläafrikan bachelor-reissulta. Sielläkin mä pyörin tunnollisesti kuminauhat suussa(ainakin öisin)... :D

Ja nyt sitten niitä "jälkeen"-kuvia. Valitettavasti nämä kuvat on napsittu ihan vain kameran kännykällä, eikä ihan samanlaista tarkkuutta ole. Kuitenkin hammaskaarten muodon muutos näkyy hyvin. Kuvista voi myös hoksata retentiolangat, eli suulaen ja kielen puolelle kiinnitetyt metallilangat, jotka pitävät sitten saavutetun oikomistuloksen yllä.

Monia ihmetyttää, miten oikomishoitoon menee niin kauan. Esimerkiksi kun katsoo minun ennen ja jälkeen kuvia, ei hampaita kovin radikaalisti ole liikuteltu mutta silti aikaa meni 1,5vuotta. Hampaita liikuteltaessa täytyy ottaa huomioon, että juuret on luun sisällä ja hampaat on eläviä. Hampaan sisällä kulkee siis hermoja ja verisuonia, joiden täytyy "pysyä hampaan liikkeessä mukana". Jos hampaita liikutetaan liian kovilla voimilla, voi seurauksena olla hampaan nekroosi (kuolio) tai juuren sisäinen/ulkoinen resorptio (yhdenlainen kuluminen). Toinen syy siihen, miksi hampaita liikutetaan hitaasti, on palautuminen, Mitä hitaammin muutokset tapahtuu, sen paremmin hampaat pysyvät uusilla paikoillaan. Eli nopeasti saavutettu tulos todennäköisesti lähtisi myös nopeammin palautumaan (vaikkakin retentiolangat ja levyt estävät palautumista). Kolmas seikka voisi olla kipu. Jo pienet liikutukset aiheuttavat hampaissa melkoisia tuntemuksia (yksilöllistä miten kovina muutokset koetaan), suuret muutokset kerralla voisivat viedä koko purukaluston tosi herkäksi.

Ja sitten viimeisenä muttei vähäisimpän: purenta. Monesti alkaa oikomishoidon edetessä näyttää siltä, että kaaret on jo suorassa ja näyttää tosi hyvältä, mutta silti jotain vielä säädetään. Tärkeää olisi ymmärtää, että esteettisten seikkojen lisäksi leukojen pitäisi myös sopia yhteen mahdollisimman hyvällä tavalla ja liikkua toisiaan vasten suotuisasti. Yleensä tavoitteena on ns Angle I/I purenta sekä kulmahammasohjaus. Angle-purennalla tarkoitetaan sitä suhdetta, miten kuutoset purevat toisiaan vasten (eli ensimmäiset poskihampaat), tavoitteena on siis, että yläleuan kuutonen on puolikkaan alakuutosta taaempana. Kulmahammasohjauksella puolestaan tarkoitetaan sitä, miten leuat liukuvat sivusuunnassa, tavoitteena on, että ainoastaan kulmahammas liu'uttaa liikkeen toiselle puolen (demonstroin alemmassa kuvassa). Nämä on esteettisesti pieniä juttuja, mutta toiminnallisuuden kannalta tärkeitä esimerkiksi leukanivelvaivojen ehkäisemiseksi. Toki on vielä muitakin asioita ja juttuja mitä oikomishoidon aikana seurataan, mutta en nyt puutu enempää niihin!

Oon kyllä onnellinen mun uudesta hymystä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tänään kävin vielä valkaisukurssilla teettämässä valkaisulusikat niin saan mun suorasta rivistä entistä valkeamman. :) Kerron valkaisusta vielä enemmän kevään aikana. Ja kysykää ihmeessä, jos hammassanasto meni yli hilseen tai joku jäi epäselväksi.Snäpissä on pystynyt enemmänkin seuraamaan mun oikomishoidon etenemistä: sc: veera127

-V

Hammaslääkisopiskelijan fiilikset kiteytettynä

Aika kultaa muistot. Ensimmäiset vuodet hammaslääkiksessä on enää kaukaisena mielessä, hyviä vuosia, lukemista, ryhmäharkkoja, biletystä, uusia tuttuja jne. Sitä odotellessa, että aika kultaisi tämän viimeisenkin vuoden. Hulluinta tässä "viimeisessä" vuodessa varmaan on se, että vaikka kuinka istut koulussa aina kun mahdollista, käyt luennoilla, läpäiset tentit ja olet aina klinikassa tekemässä potilastöitä, kun se on mahdollista ja sallittua, et silti välttämättä voi olla varma valmistumisestasi.

Jos mennään esimerkin tavoin vähän tuohon klinikan maailmaan, siihen mitä me potilaiden kanssa tehdään, tai mitä meidän ainakin pitäisi yrittää tehdä.

Meillä on tosiaan viikossa normaalisti 4 klinikkavuoroa, joista kaksi aamupäivällä klo 8-11.30 ja kaksi iltapäivällä 12.30-15.30, yhteensä potilasaikaa on viikossa siis 13tuntia, kuulostaa paljolta! Tämä tuntimäärä ei vaan tunnu riittävän sitten mihinkään, ja siihen on monia syitä. Yksi syy on se, että omien potilaiden hoitamisen lisäksi pitää meidän suorittaa niin sanottuja poleja. Nämä on vastaanottopoleja eri oppiaineille/aihealueille ja joka viikko kukin opiskelija joutuu yleensä vähintään yhden klinikkavuoron käyttämään poleihin. Polit on varmiiksi meille jaettu, eikä näille vuoroille saa ottaa muita potilaita, koko vuoro (3-3,5h) menee siis muuhun kuin omien potilaiden hoitamiseen. Poleja ovat esimerkiksi lasten-, oikomis-, kirurgia-, limakalvosairaudet-, särky- ja lohkeamapoli. 

Toinen syy tuntien riittämättömyyteen on se, että niinkuin aina ja kaikessa, myös vuoroissa/niiden kestoissa on poikkeuksia. On esimerkiksi päiviä, kun opetusta ei järjestetä opettajien koulutuksen takia. Tai päiviä, kun meillä on lyhennettyjä vuoroja potilastapasseminaarien (osallistumispakko) takia. Joskus on myös vuoroja, kun salissa on opettajia vain tietyiltä oppialoilta, esimerkiksi protetiikkaa ei voi tehdä, mutta muu hoito onnistuu. Vaikka nyt saman viikon aikana omille potilaille käytettävissä oleva aika olisi polin ja potilastapausseminaarin jälkeen lyhentynyt 8,5 tuntiin, kuulostaahan se edelleen paljolta... Silti se ei vain riitä.

Normaalisti esimerkiksi lohkeaman paikkaukseen on varattu terveyskeskuksessa yleensä se puoli tuntia. Tämä aika riittää hyvin, kun kyseessä on ns. normaali lohkeama, hammas ei siis vaadi paikkaukseen erikoistekniikoita tai muuta sellaista. Opetusterveyskeskuksessa aikaa menee helposti 2 tuntia, tai jopa koko vuoro 3,5 tuntia. Vuoron alussa opiskelija varautuu toimenpiteeseen keräämällä omaan "boksiin" eli pieneen hoitohuoneeseen tavarat mitä hän uskoo tarvitsevansa. "Normaalissa" vastaanottotilanteessahan hoitaja siivoaa ja varustaa hoitohuoneen hammaslääkärille. Koulussa puolestaan valmistamme hoitohuoneen itse, ja haemme tarveaineet tarveainepisteistä, bokseissa ei siis ole valmiina juuri mitään välineitä. Jos mennään kuvitteelliseen tilanteeseen (tai saattaapa olla ihan oikeakin tapaus :D ) niin homma selkeytyy...              Olen varannut potilaalleni ajan aamuksi klo 8, olen paikalla 7.30, vaihdan vaatteet, siivoan boksin ja kerään tarvittavat aineet. Tarkoitus on ottaa tarkkuusjäljennökset irtoproteesia varten. Olen varannut kaikki protetiikassa tarvittavat jäljennösaineet ja muutenkin pyrkinyt katsomaan, että minulla on kaikki tarvittava. Olen varannut aikaa kaksi tuntia, jonka jälkeen minun pitäisi ottaa toinen potilas. Kun otan potilaan hoitohuoneeseen klo 8, ilmoittaa hän, että hammas on lohjennut. Lohjennut hammas sattuu olemaan suunnitellun proteesin tukihammas, eli hammas on pakko paikata, ennen tarkkuusjäljennöksen ottoa. Suunnitelmat uusiksi. Sanon potilaalle, että pitää hakea tavaroita, enhän ollut valmistautunut paikkaukseen, eikä minulla ole boksissa mitään siihen tarvittavaa. Juoksen ympäri klinikkaa keräilemässä poranteriä, matriiseja ja muita paikkaukseen tarvittavia asioita. Tulen takaisin boksiin ja laitan nimeni "karieslistalle", jotta opettaja tulisi katsomaan alkutilanteen. Emme siis saa paikata mitään ennen opettajan lupaa, myös tietyt välivaiheet tulee aina näyttää opettajalle. Laitan nimeni listaan, mutta minua ennen listassa on 12 nimeä, odotan puoli tuntia, ennen kuin voin edes aloittaa. Kello on 8.45, opettaja katsoo alkutilanteen ja saan aloittaa paikkaamisen. (Tässä vaiheessa kaiken juoksemisen ja jonottelun jälkeen aikaa on siis mennyt jo 45min, kun terveyskeskuksessa homma olisi jo tehty.) Näin viimeisenä vuonna työtahti alkaa olla jo melko nopea, muotoilen nopeasti kaviteetin (eli se poralla tehtävä "kolo" mihin paikka-aine sitten tulee) ja asetan valmiiksi hampaaseen matriisin (oikaisin jo yhden välivaiheen, normaalisti kaviteetti täytyy näyttää ennen matriisia, mutta odotellessa ei ole muutakaan tekemistä, niin päätän asetella muotin valmiiksi). Opettaja katsoo ja hyväksyy molemmat, pääsen täyttämään (eli paikkaamaan) kaviteetin. Olen valmis klo 9.30, odotan opettajaa ja lopulta hänkin hyväksyy tekemäni paikan klo 9.45. En ehdi ottaa suunnittelemiani tarkkuusjäljennöksiä ja toinen potilas odottelee jo vuoroaan. Sovimme vielä uudesta ajasta, mitä on vaikeaa löytää. Seuraava yhteensopiva aika menee kolmen viikon päähän, kokeillaanpa silloin tarkkuusjäljennöksiä uudelleen.... Siivoan boksin, kerään seuraavaa potilasta varten tarvittavat aineet ja olen 15 minuuttia jo myöhässä. Hiphurraa, en ehtinyt käymään edes vessassa! Mutta kyllä hammaslääkiksen työtahdissa pissahätäkin unohtuu.

Esimerkkiin voi samastua varmasti jokainen hammaslääkiksessä opiskellut. Turhautuminen on suurta, kun itsestä riippumattomista seikoista työt myöhästyy, hoito viivästyy ja valmistuminen on vaakalaudalla. Meillähän tullaan tekemään vaikka se yksi puuttuva proteesi seuraavana syksynä, jos kevään aikana ei yksinkertaisesti ehdi.

Koulun ohella käyn tekemässä myös töitä hammaslääkärinä, aina silloin kuin mahdollista. Töissä osaa arvostaa sitä, mikä koulussa on hyvin ja päinvastoin. Koulussa tehdään usein viimeisen päälle hyvää jälkeä, potilaat kyllä hoidetaan hyvin mutta etenemisaikataulu on opiskelijalle henkilökohtainen rasite. Ihan oikeasti jokainen meistä tekisi varmasti mielellään pelkkää priimaa, täydellisiä paikkoja, kontrolleja kontrollin perään ja laadukasta työtä, mutta kiire ja paine voi pilata tai tehdä hyvästä työstä sekundaa. Jos meillä koulussa ei olisi niin kovat suorituspaineet valmistua, ehkä malttaisimme paremmin panostaa jokaiseen yksittäiseen paikkaan, eikä esimerkiksi proteesien tekovaiheeseen olisi niin kiire. Töissä taas yhden paikan rakentamiseen ei yksinkertaisesti voi käyttää kolmea tuntia. Jokaisessa terveyskeskuksessa olisi vuoden jonot, jos hammaslääkärit tekisivät juurikanavan avauksia mikroskoopin kanssa tai voisivat käyttää pelkästään tarkastuksen ja hoitosuunnitelman tekemiseen kolme tuntia. Tottakai työtahti on parempi, mutta joskus myös on pakko tehdä ja ehdottaa ratkaisuja jotka ovat vain "helppoja" ja nopeita.

Anyway, on ihanaa päästä töihin ja käydä töissä! Koulussa aion tehdä vielä kevään aikana itselle vieraampia juttuja, keraamisia paikkoja, ja pari laminaattia. Uusia juttuja on aina hyvä harjoitella kun opettajat ja alan prot ovat lähellä ja konsultoiminen on helppoa. Enää yksi lopputentti, muutama kuukausi koulussa ja viimeiset potilashommat, sitten alkaa syventävä käytännönharjoittelu terveyskeskuksessa. Varmasti kerron lisää siitä ja myös hammaslääkiksestä, kunhan pääsen tästä stressikeväästä jotenkin kunnialla läpi.

Näissä kuvissa pyörivät sukat on muuten Color4Care:lta tilattu, toimii kivasti hoitoalalla, missä paljon pitää olla jalkojen päällä. Me hammaslääkärit ei kauheasti seistä (:DD) paitsi koulun klinikassa, missä juostaan paikasta toiseen, mutta tykkäsin näistä kyllä silti. Tukisukat oli tosi napakat jalassa, pysyi hyvin koko päivän ja jopa illalla treenatessa, värivaihtoehtojakin löytyy varmasti jokaiseen makuun. :)

Vastaan vielä muutamiin kysymyksiin, mitä tullut blogin puolelle.

"Mitä oot tykänny hammaslääkiksestä tähän mennessä kokonaisuutena? Onko hammaslääkis vastannut odotuksia?"
Oon tykännyt kyllä hammaslääkiksestä, ja varmasti paljolti myös siksi, että oon oikeesti ammattina tästä ylpee. Ekat vuodet tuntuu näin jälkikäteen jopa aika turhilta. En oikein osannut odottaa, millasta tää opiskelu tulee olemaan, Jotenkin sitä oli tottunut vaan lukemaan. Mutta hammaslääkiksessä (3.vuodesta eteenpäin) on tosi paljon kliinistä harjoittelua ja tekemistä, ja se on kyllä ehdottomasti plussaa.  Ammatissa on myös ainakin mulle paljon plussapuolia verrattuna normi lääkikseen: päivätyö, pikkutarkka tekeminen ja toimenpidekeskeisyys .

"Mitkä jutut oot kokenu hyväks, mitkä huonoks hampaalla?"
Hyvää on se, että koulutus antaa oikeasti hyvät valmiudet työelämään. Huonoa on sitten se, että tämä koulu on oikeasti todella stressaava ajoittain henkisesti, erityisesti sellaisissa asioissa, mihin itse ei juurikaan voi vaikuttaa. Parantamisen varaa koulutusohjelmassa ja organisoinnissa olisi.

"Millainen sukupuolijakauma Oulun hampaalla on?"
 Meidän kurssilla on naisia on noin 30 ja miehiä noin 15. Aika naisvaltainen ala taidetaan olla, mutta käsitykseni mukaan jollain vasta-aloittaneella kurssilla oli tosi paljon miehiä..

Stressitöntä keväänjatkoa kaikille!

-V