Oikeissa töissä

Blogimaailmassa on osaltani ollut taas hiljaisempaa, olen keskittänyt energian läheisiini sekä töihin.

Aidan takana ruoho on aina vihreämpää.
Opiskellessa sitä ajattelee, että jos kävisi vain töissä, kuinka paljon helpompaa se olisi. Jäisi kaikki illat ja viikonloput aikaa omille asioille, rahaakin tulisi enemmän. Töissä ollessa sitä ajattelee, että kylläpä opiskellessa oli ihanaa: satunnaiset rauhalliset aamut tai ystävien kanssa lounastaminen päivittäin. Molemmissa on puolensa, kuitenkin olen elämässä sellaisessa tilanteessa, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Asiat on hyvin.

Melko paljon tulee kyselyä siitä, millaista on ollut työelämässä hammaslääkärinä. Kesä- ja heinäkuun tein viisi päivää viikossa terveyskeskuksessa, elokuun alusta aloin tehdä yhden päivän yksityisellä ja neljä terveyskeskuksessa. Vuoden vaihteessa mietin taas uudelleen, montako päivää teen ja missä, mutta ainakin vuoden loppuun menen nyt tällä kaavalla. :) Rankinta koko kesässä on ollut se, että lomaa ei kannata oikeastaan edes miettiä -- ehkä ensi kesänä? Palkatonta talvella? Kun aloittaa uudessa työsuhteessa, lomapäiviä ei luonnollisestikaan ole ehtinyt kertyä. Normaali päiväni alkaa 7.30 ja loppuu joskus kolmen ja neljän välillä.

Minut on otettu hyvin työpaikoilla vastaan ja olen saanut hyvää palautetta. Pidän työstäni ja päivät kuluvat yleensä nopeasti. Plussaa on, että olen päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Syksyn aikana tulee muutamia koulutuspäiviäkin jotka tuntuvatkin yhtäkkiä koulusta poisjäämisen jälkeen taas todella mielenkiintoisilta ja mukavalta vaihtelulta. Miinusta työssä on se, että pitkiä potilassuhteita ei vielä ole ehtinyt nähdä, mikä olisi mielenkiintoista oman työn mielekkyyden kannalta. Lähinnä siis sellainen, kuinka tekemäni proteesit toimii käytössä 5vuoden kuluttua, tai kuinka hyvin juurihoidettu hammas on parantunut 2vuoden seurannassa. Ajan kanssa nämäkin - kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani ;)
Joku lukijoistani lähetti kysymyksen erikoistumiseen liittyen. Hammaslääkäri voi alkaa erikoistua, kun valmistumisen jälkeen on työskennellyt kaksi vuotta hammaslääkärin töissä - kohtuullisen pitkä aika minusta. Eniten minua tällä hetkellä kiinnostaa protetiikka. Protetiikka on monipuolinen ja todella nopeasti kehittyvä erikoistumisala, johon liittyy paljon paljon muutakin kuin hampaattomia mummoja! Protetiikan potilaat voivat olla kaunista esteettistä lopputulosta hakevia nuoria aikuisia, hampaattomia vanhuksia tai jääkiekkopelissä etuhampaansa menettäneitä urheilijoita. Erikoistuminen kiinnostaa minua, mutta toisaalta kaikkea voi tehdä myös ilman erikoistumista. Periaatteessa voin siis olla perushammaslääkäri, joka on perehtynyt protetiikkaan ja tekee sitä mielellään, vaikken erikoistumistitteliä hankkisikaan. Katsotaan mihin asiat etenee, tällä hetkellä minulla on monet proteesit potilaille tulossa ja haluan oppia koko ajan lisää! Tutkimustyöstä kysyttiin myös. Minua kiinnostaa lähinnä kliininen tutkimus ja uuden kokeileminen, mutta ei varsinaisesti tutkimustyö.

Hammaslääkis oli antoisaa ja opettavaista aikaa, mutta oppiminen on jatkunut huimalla käyrällä nyt työelämässä. 6kk:n terveyskeskusjakson on tarkoitus olla opettava jakso vielä yliopistojakson jälkeen. Minulle tämä on lähinnä kohta suurelle kritiikille: opin eniten yksityisellä, missä työskentelevät proteetikot ja erikoishammaslääkärit. Kunnallisella puolen on paljon hoidon tarvetta - mutta myös jonojen purkua ja kiirettä, yksintyöskentelyä ja toisten lomittamista ilman konsultaatioapua erikoistuneilta. Välillä tuntuu, että tämä 6kk:n "syventävä käytännönharjoittelu" on vain poliittinen kikka saada kunnille työntekijöitä. Älkääkä nyt kuitenkaan käsittäkö väärin, tykkään  tehdä kunnassa töitä. Mielestäni vain ei pitäisi rajoittaa sitä, missä 6kk:n käytännön harjoittelujakso suoritetaan vaan paikan voisi valita kiinnostuksen perusteella. Kunnallisesta hammashuollosta, sen ongelmista eri kuntien välillä ja kaikesta siihen liittyvästä voisi kirjoittaa ihan kokonaan oman blogikirjoituksenkin - on siitä sen verran paljon sanottavaa... Ehkä joskus toisten. Tänään kuitenkin potilastöissä tuli vastaan todella ihmetyttävä seikka - osa potilaista ajattelee, että hammashoidosta tulee soteuudistuksen myötä todella edullista/ilmaista ja potilaat ovat sen takia himmailleet hammashoitoon tuloa. Ei varmasti näin, hammashoito ei ole halpaa ja ilmaista hoitoa ei varmasti tule ikinä (poislukien erityisryhmät). Asioiden lykkääminen kasaa usein ongelmia suussa - suosittelen kaikkia hakeutumaan hoitoon, jos sille on tarvetta ja unohtamaan toistaiseksi koko sote-uudistuksen.

Missä välissä hammaslääkiksessä on mahdollista käydä vaihdossa? 
Periaatteessa missä välissä vain, ongelma on lähinnä se, että ulkomailla opinnoissa ei juurikaan etene, vaan lähes automaattisesti vaihtoon lähteneet putoavat alemmalle vuosikurssille. Hammaslääkiksessä lukkarit on valmiiksi suunniteltu, pakollista läsnäoloa on paljon, eikä kursseja itse valita vaan ne tulevat silloin kun ne on lukkariin merkitty. Näin ainakin meillä Oulussa. Usein vaihtoon lähdetään prekliinisen vaiheen jälkeen, eli toisen opiskeluvuoden jälkeen, tai kolmannen ja neljännen välissä. harvemmin kukaan lähtee kahden viimeisen vuoden välissä. On olemassa myös sisäisiä lyhyempiä vaihoehtoja (esim 6viikkoa kesäaikaan), jos haluaa päästä näkemään meininkiä muiden maiden hammaslääkiksissä.

Hammaslääkis vai lääkis?
Olen aiemminkin tainnut vastata tähän kysymykseen blogissani, välillä se aiheuttaa jopa närää. Minulle hammaslääkis voitti useastakin eri syystä: päivätyö, toimenpidepainotteinen ammatti, ei niin kova erikoistumispaine, palkkaus, pikkutarkkuus ja käsillä tekeminen. En suosittele ketään valitsemaan hammaslääkistä perusteella "helpompi päästä sisälle", hammaslääkiksen ja lääkiksen välillä voidaan käyttää eri painotuskertoimia, varsinkin eri kaupunkien välillä - ei siis välttämättä ole paljonkaan helpompi päästä hammaslääkikseen kuin lääkikseen. Jos oikeasti haluat lääkikseen - on ihan sama millä pisteillä hammaslääkisläiset on valittu. Keskittyminen pääsykokeessa tulee olla omassa tekemisessä ja myös hylkäävän päätöksen jälkeen pitäisi miettiä mitä itse voi tehdä paremmin. Kerran baarissa törmäsin mieheen, joka oli hakenut lääkikseen viisi kertaa ja hän odotteli taas tuloksia, josko tällä kertaa pääsisi sisälle. Usein tällaisilla ihmisillä tulee paljon puolustelevia kommentteja "olisin päässyt hampaalle, olisin päässyt mihin tahansa muuhun lääkikseen." Tai "olen 30.varasijalla viidentenä vuonna peräkkäin". Vähän provosoivastikin taisin sanoa miehelle, että "sun pitäisi olla parempi. Ei auta, jos joka vuosi 30 ihmistä menestyy paremmin kuin sinä tai että toiseen lääkikseen olisit päässyt". Pitää tehdä kovasti töitä, oppia omista virheistään ja pystyä seuraamaan omaa kehitystään - eihän se yksinkertaisesti vain riitä jos on 51. paras, kun 50 valitaan. ;) Toivottavasti tämä kaveri on lopulta päässyt sinnikkään luku-urakkansa jälkeen unelmien opiskelupaikkaan.  Kumpaan tahansa on mahdollista päästä, kun tekee töitä. Suosittelen punnitsemaan ammattien hyviä ja huonoja puolia, miettimään myös pitkälle tulevaisuuteen - kummassa ammatissa voisi viihtyä pidempään?

On hassua ajatella itsensä työntekijänä, hammaslääkärinä ja vastuullisena. Edelleen miellän helposti itseni opiskelijaksi ja keltanokaksi, vaikka kyllähän minä jo tiedän ja osaan paljon! Näin on varmasti myös hyvä, nöyryys auttaa oppimaan ja sisäistämään uutta. Aion tulevaisuudessa todennäköisesti jakaa enemmän erilaisia potilastapauksia ja viedä teitä lukijoita hammaslääketieteen maailmaan vielä syvemmälle, jos tällainen kiinnostaa! :)

Esittelyssä vielä käyttämäni hoitajan kello Color4Care:lta. Kello on kätevä hammaslääkärin työssä, kun pitää tarkistaa kauanko etsaushappo vaikuttaa tai ihan vain milloin seuraava potilas olisi tulossa. Kelloon saa kivoja vaihdettavia silikonikuoria oman mieltymyksen mukaan. Silikonikuoret löydät täältä.

Raikasta syksyn jatkoa!

-V

Kakkua ja ystäviä

Minulla on kesän aikana ollut huomattavia vaikeuksia kaivaa läppäriä esille blogin päivittämisen merkeissä. Eikä syy varmastikaan ole siinä, etteikö minulla olisi ollut aikaa. Lähinnä on ollut ihanaa nauttia "normaalista" työelämästä ja kesän mukanaan tuomista aktiviteeteistä sekä kissanristiäisistä ilman sen ihmeellisempää stressiä muista velvotteista. Yritän vastailla blogiin tulleisiin kysymyksiin mahdollisimman pian, vielä hetken vietän rennompaa kesäelämää ennen kuin ryhdistäydyn.

Elämä on hiljalleen asettunut Lahteen, työt rullaa omalla painollaan. Illat ja viikonloput on vapaata aikaa, aikaa mille ikinä keksinkin. Lahti on kiva kaupunki, vaikkakin mulle edelleen aika vieras, pikku hiljaa oma ympyrä alkaa muodostua, mutta täytyy kyllä myöntää, että Oulun kavereita on välillä iso ikävä! Juhlin tällä viikolla synttäreitä, enkä juuri nyt keksisi parempaa tapaa viettää päivää, kuin kutsumalla kaikki kaverit saman pöydän ääreen kahvittelemaan! Luulenpa, että kutsusta huolimatta mun kahvipöydässä voi olla aika hiljaista..

Kevään aikana, vielä kun elämä pyöri tenttien ympärillä ja kaveriporukan kanssa hengailu oli tiivistä, kehitteli ystäväni Kati terveellisen sitruunaisen mustikkajuustokakun reseptin. Juustokakku on tehty helpoista perusraaka-aineista, mitä yleensä löytyy kaikkien keittiöstä tai ainakin lähikaupasta! Henkilökohtaisesti mua ärsyttää reseptit, joihin tarvii pussillisen ties mitä kalliita jauhoja, joita käyttää sitten sen ainoan kerran. Tulee tocoa, ja macaa ja mantelijauhoa ja liotettuja pähkinöitä ja mitä vielä, valmistautuminen olis täytynyt aloittaa viikko etukäteen ja tekemiseenkin saa varata kolme päivää. No eikai... :D anyway, tässä tulee helppo ja maukas resepti perusraaka-aineista! Kuohkeutta täytteisiin luo valkuaisvaahto, joka toimii ikäänkuin kermavaahdon korvikkeena. Sitruuna puolestaan raikastaa muuten usein niin rasvaisia juustokakkuja.

Pohja: 
4rkl kookosöljyä sulatettuna
10 kauranäkkäriä
1rkl steviaa

Valkuaisvaahto: 2 valkuaista (käytetään kerroksiin 1&2)

Kerros 1(valkea): 
250g maitorahkaa
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3rkl steviaa
puolet valkuaisvaahdosta
2 liivatelehteä

Kerros 2 (sininen):
250g maitorahkaa
2dl mustikoita soseutettuna
3rkl steviaa
puolet valkuaisvaahdosta
2 liivatelehteä

Valmista ensin pohja. Murskaa kauranäkkärit hienoksi muruksi. Sekoita joukkoon sulatettu kookosrasva. Painele leivinpaperilla vuoratun irtokakkupohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen. 

Laita liivatelehdet (yhteensä 4kpl) likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa valkuaiset (2) vaahdoksi. Leipurin vinkki oli, että kannattaa käyttää pois ne vanhimmat valkuaiset mitä löytyy. Lisäksi kupin, missä valkuaiset vatkataan, tulee olla ihan puhdas ja kuiva, eikä mukaan saa valua yhtään keltuaista! 

Ota uusi kuppi, ja sekoita täytteen 1 maitorahka, stevia ja sitruunan kuori. Lisää joukkoon puolet valkuaisvaahdosta varovasti sekoittaen. Purista sitruunan mehu erilliseen kuppiin, kuumenna kiehuvaksi ja liuota liivatelehdet (2) mehuun. (Voit käyttää myös erillistä sitruunamehua tai vaihtoehtoisesti vettä, jos et pidä sitruunan mausta). Kaada kuuma neste täytteen sekaan ohuena norona. Kaada pohjan päälle, levitä tasaiseksi ja laita takaisin jääkaappiin jähmettymään.

Valmista täyte 2 vastaavasti. Sekoita maitorahkaan soseutetut mustikat, stevia ja loput valkuaisvaahdosta. Liuota liivatteet pieneen määrään kuumaa vettä tai sitruunamehua. Kaada ohuena norona täytteen sekaan. Kun edellinen täyte on jähmettynyt, kaada mustikkainen täyte varovasti sen päälle ja tasoita. Anna jähmettyä muutaman tunnin tai yön yli. 

Koristele haluamallasi tavalla, esimerkiksi sitruunan kuorella/raastetulla protskupatukalla ja mustikoilla! Meidän luova tiimi loi kakun nimeltään MUSTIKKALA, kaikille maistui erinomaisesti eikä verensokeritkaan nousseet kohisten niin jaksettiin opiskella vielä kakun jälkeen ;)

Maukkaita kesähetkiä!

-Veera

Koulusta työelämään

Mun instagramista ja snäpistä on voinut jo päätellä, että koulussa päätösjuhlaa on vietetty ja kamoja roudattu uuteen osoitteeseen eteläisempään Suomeen. Koulun yliopisto-osuus on siis ohi, kaikki tentit on tentitty ja syvärit kirjoitettu. Edessä on 6kk:n jakso terveyskeskuksessa niin sanottu syventävä käytännönharjoittelu, joka on palkallista työntekoa normaalisti hammaslääkärinä. Tämän 6:n kuukauden jakson jälkeen saamme valvirasta täyslaillistuksen ja voimme katkaista lopullisesti napanuoran yliopistoon.

Viime viikolla lomailin Kroatiassa ja huomenna aloitan sitten työt terveyskeskuksessa. Toukokuun aikana olen tehnyt päiviä hammaslääkärinä yksityisellä puolella ja aion jatkaa myös yksärin puolella muutamia tunteja viikossa normaalin työviikon ohessa. 

Kuinka hyvin hammaslääkärikoulutus valmistaa työelämään?

Hyvin. Päätösjuhlassamme useampikin puhuja mainitsi, miten moniin muihin koulutusohjelmiin verrattuna hammaslääkärikoulutus valmistaa opiskelijat erinomaisesti työelämään. Joillakin aloilla koulutus ja työelämä eroavat toisistaan käsitykseni mukaan paljonkin. Esimerkiksi koulu opettaa teoriat, mutta teorian soveltaminen käytäntöön työelämässä opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Joissakin koulutusaloissa tuntuu jopa, että koulu pitää käydä ainoastaan tittelin takia, eikä työelämässä koulutuksesta itsessään ole juurikaan apua. Toisaalta juuri näissä koulutuksissa työllistyminen voi tapahtua hyvinkin erilaisiin työnkuviin, jolloin teorian soveltaminen käytännöntyöhön jo opiskeluvaiheessa voi olla turhan haastavaa.

Minusta tuntuu helpottavalta, että olen valmis työelämään ja minulla on riittävät taidot itsenäiseen työskentelyyn. Tottakai oppiminen jatkuu ja tekeminen rutinoituu vain kokemuksen myötä, mutta silti tässä ei tarvi olla ihan untuvikkona liikenteessä.  Kaikkia hammaslääkärin perus toimenpiteitä olemme harjoitelleet koulussa, lisäksi olen pitänyt hyvää rutiinia yllä käymällä koko viimeisen lukuvuoden ajan töissä. Työnantajat arvostavat usein nuoria hammaslääkäreitä. Meillä vastavalmistuneilla on yliopistosta saatu tuorein tutkimustieto ja ajattelutapa hammashoidosta. Pidempään työeälämässä olleet hammaslääkärit puolestaan ovat otteissaan varmoja sekä työrutiini on kova. Itse olen kokenut palkitsevaksi, kun työpaikalla on sekä vanhempia kokeneita hammaslääkäreitä, että nuoria hammaslääkäreitä, joilla teoriaopinnot on tuoreessa muistissa. Tällä asetelmalla kaikilla on toisilleen jotain annettavaa ja oppiminen ja kehittyminen työympäristössä paranee.

Hammaslääkärien työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen on korkea. On kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista, miten hyvin töitä löytyy. Esimerkiksi Oulussa hammaslääkärien työtilanne on huono, sillä hammaslääkäreistä on ylitarjontaa. Joka vuosi, kun kurssi valmistuu, osa porukasta on sellaisia, jotka haluaisivat jäädä Ouluun. Oulun kaupunki ei edes palkkaa syventävään käytännönharjoitteluun ketään, joten Ouluun jäävät ovatkin joutuneet etsimään töitä lähikunnista. 

Yliopiston jättämisessä ja työelämään siirtymisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Plussaa on ehdottomasti se, että rahaa alkaa tulla säännöllisesti. Opiskelijaelämä on kuitenkin aina hieman kituuttamista, kun tulot on epäsäännöllisen säännöllisiä. Ihanaa on myös se, että nyt viikonloppuisin ei enää tarvitse mennä töihin ja illatkin jää itselle, kun ei ole koko ajan tehtäviä odottamassa tai seuraavaa tenttiä lähestymässä. Nyt pääsee tavallaan normaaliin työntekijän arkeen. Siinä arjessa on sitten omat miinukset, kuten se, että enää ei ole satunnaisia vapaa-aamuja kun luennot peruuntuu, tai se, että ei voi mennä kaveriporukalla lounastauolle. Minunkin opiskelukaverit on hajaantuneet ympäri Suomea, osa lähemmäs osa kauemmas. Miinusta on myös se, että nyt kaikilla työpaikoilla ei ole sitä loistavaa ammatilaisten verkostoa, mikä koulussa oli. Koulun opetushammashoitolassa on jokaisen eri alan erikoishammaslääkärit paikalla, jolloin konsultoiminen on helppoa.

Yksi miinuspuoli hammaslääkärin töissä on se, että päällä on aina työvaatteet! Heh, voihan sen ajatella positiivisenakin, mutta itse ainakin tykkäisin käyttää myös töissä omia vaatteita. Nyt laitan jotain kivaa päälle kun ajan töihin ja töistä kotiin, ilta menee sitten jumppapirkkona trikoissa. Jää kaikki kivat kesävaatteet lähes käyttämättä. :( Onneksi Color4Care tarjoaa kivoja vaihtoehtoja työvaatteiksi. Työpaidat ja työhousut voi kätevästi tilata heidän sivuiltaan, toimitus kestää muutaman arkipäivän. Yleensä työnantaja tarjoaa vaatteet, mutta yksityisellä puolella voi (ainakin meillä) käyttää eri värisiä ja tyylisiäkin paitoja, jotka on kuitenkin työvaatteiksi tarkoitettu. Viimeksi tilasin itselleni tän pinkin t-paidan sekä nimikyltin.

Kivaa kesää kaikille!

-V

Puhelinpäivitys Kroatiasta

Terkkuja Kroatiasta! Koulun yliopistojakso on taputeltu (huikea fiilis!!), ja tuttuun tapaan ajattelin, että reissu ennen kesän aloittamista on paikallaan. Meillä alkaa se kuuden kuukauden syventävä käytännönharjoittelujakso kesäkuun alusta, tähän jaksoon ei kuulu ollenkaan lomaa. Olen sillälailla onnekas, että kaikesta bäkkeloorireissailusta ja muista kiireistä huolimatta olen ehtinyt silti saada potilashommat pakettiin reilusti etuajassa. Toukokuussa koulussa ei ole tarvinnut käydä kuin muutaman kerran nenää näyttämässä. 

Päätösjuhlan jälkeen otin heti muuttokuorman kanssa suunnaksi eteläisemmän Suomen sekä Kroatian. Kroatiassa loma kestää viikon, nyt mennään jo viimeisiä päiviä. Toukokuu on usein vielä hieman riski, jos haluaa matkustaa euroopassa ja palvoa aurinkoa, sillä sää saattaa olla myös sateinen tai kolea. Ensimmäisenä yönä täällä Dubrovnikissa vettä tulikin ja taivas liekehti, mutta sen jälkeen aurinkoa on kyllä riittänyt. Olen kyllä myös sen verran nopea rusketukseni hankkimisen kanssa, että muutama päivä auringon palvontaa riittää jo melko tummaan väriin (hankittu ominaisuus;)). 

Ensimmäisenä päivänä ehdimme tutustua ympäristöön ja paahtaa hetken altaalla. Hotellimme on siisti ja upealla paikalla, aamupala yllätti positiivisesti runsaudellaan. Hotellista löytyy jopa pieni kuntosali jossa olemme muutamana aamuna käyneet hikoilemassa, niin ei mene koko loma ihan läskeilyksi! 

Minun mielestä lomassa on tärkeää rentoutuminen. Sen takia emme olekaan tehneet suunnitelmia etukäteen vaan suunnittelemme jokaisen päivän fiiliksen ja sään mukaan! Tottakai on joitain must see kohteita, kuten täällä Dubrovnikissa vanha kaupunki, game of thronesinkin kuvausympäristö. Itse en ole sarjaa katsonut mutta ihan mielenkiintoista on nähdä silti sarjassa käytettyä materiaalia ja  kuvausympäristö. 

Täällä (kuten Thaimaassakin, missä olen enemmän reissanut ja siitä myös kirjoittanut täällä) liikkuminen on kätevää vuokraskootterilla. Skootterin päivävuokra hotellillamme on 33€. Ihan sattumalta huristellessamme törmäsimme suositeltuihin ravintoloihin kuten Taj Mahaliin, bosnialaiseen ravintolaan sekä mexicolaiseen chihuahua-ravintolaan. Molemmat tarjosivat erinomaista ruokaa ja palvelua, hinnat liikkuivat suunnilleen suomen hintatasossa. Skootterilla pääsee näppärästi myös näköalapaikoille vuorten huipulle sekä ihan summittaisille seikkailuille lähiympäristöön. Auton vuokraamista mietimme ennen reissua, mutta taksikuskin kerrottua, että auton parkkeeraus on täällä todella kallista ja että rajan ylitys Monte Negroon on todella hidasta, hylkäsimme ajatuksen. Monte Negro olisi kiehtonut, mutta kahden kilometrin autojonoon rajalla menisi odotellessa varmaan koko päivä, ehkä joskus toisten siis. 

Säätiedotuksiin ei voi luottaa, todettakoon se taas. Jo laskeutuessamme lentokapteeni sanoi, että kohteessa on lähes pilvetön taivas. Tullessamme kuitenkin aurinko pilkisti vain hieman pilvien takaa. Tälle päivälle puolestaan on luvattu sadetta ja pilvistä, kutenkin tuijotan täysin sinistä taivasta tätä kirjoittaessani ja päivä on todella kuuma. Toukokuu voi siis olla erittäinkin hyvä ajankohta matkustaa tänne. Toukokuussa plussaa on myös se, että luonto on todella vihreä ja kaunis. Kesän kuumuus ei ole vielä ehtinyt kuivattaa ympäristöä keltaiseksi. Merivesi on myös upean kirkasta, jo lentokoneesta huomasi miten rannat todella olivat ihan turkoosin siniset, kuulema Kroatian vedet erottuvat avaruudesta maailman sinisimpänä kohteena.

Tämä puhelinpäivitylsen tekeminen osoittautui yllättävän haastavaksi, etenkin kuvien lisääminen ja netin pätkiminen tuottavat hankaluuksia. Lisää kuvia ja juttuja löytää mun instagramista @veeramariahaa ja snäpistä veera127

-V

Viisautta vähemmäksi - kun viisaudenhampaat mietityttää

Viisaudenhampaat mietityttää monia. Yleensä viisaudenhampaat puhkeavat 19-25 vuoden ikäisenä, mikä onkin varmaan syynä sille, että saan niistä melko paljon kysymyksiä samaa ikäluokkaa olevilta kavereilta.

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" 

"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?"

 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" 

"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?"

"Viisaudenhampaani eivät ole puhjenneet, eikä aiheuta oireita, pitääkö ne silti poistaa?"

Kun viisaudenhammas on puhjennut:

Yleinen käsitys ja tapa on, että viisaudenhampaat poistetaan, ainakin täällä Suomessa. Viisaudenhampaat puhkeavat usein huonossa asennossa esimerkiksi poskeen päin kallistuneena. Tällöin ne voivat ärsyttää ientä tai aiheuttaa ongelmia purennassa. Viisaudenhampaiden oikomista ei katsota järkeväksi, jolloin poisto on yleisin hoitomuoto. Viisaudenhampaat myös karioituvat helposti (eli niihin tulee reikä), koska niiden puhdistaminen koetaan usein hankalaksi. Karioitunut viisaudenhammas on yleensä poiston indikaatio.

Viisaudenhampaat puhkeavat yleensä myös todella hitaasti, jolloin osittain ikenen peitossa olevan hampaan peseminen vaikeutuu edelleen. Osittain puhjennut viisaudenhammas voi myös lisätä mutans streptokokkien eli ns. kariesbakteerien määrää suussa, jolloin muutkin hampaat joutuvat suurentuneeseen karioitumisriskiin.

Viisaudenhampaan ympärille voi myös kehittyä perikoroniitti, eli tulehdus hampaan kruunun ympärille. Tämä tulehdus voi olla pitkäaikainen eli krooninen tai tulla myös akuutisti.

Sitten tulee tietenkin niitä poikkeuksia. Juuri vastikään kun kurkkasin lähipiiriini kuuluvan henkilön suuhun (pyynnöstä :DD), niin siellähän oli yksi viisaudenhammas kauniisti rivissä, ilman vastapurijaa ja paikattuna yhdistelmämuovilla. Että se siitä "viisaudenhampaita ei yleensä paikata" tai "viisaudenhampaat eivät usein mahdu puhkeamaan kunnolla riviin".

Aika-ajoin esille nousee kysymyksenasettelu "onko oireettoman viisaudenhampaan poistosta hyötyä?". Siis jos viisaudenhammas (puhkeamaton tai puhjennut) ei vaivaa, tarvitseeko sitä poistaa? Väitteitä ja tutkimuksia löytyy puolesta ja vastaan. Viisaudenhampaan poistaminen on helpompaa, kun kyseessä on nuori potilas. Toisaalta, jos kaikki viisaudenhampaat puhkeavat kivasti riviin, eivätkä aiheuta ongelmia tai ole karioituneet, eikö ne olisi sama jättää purentaan..? Joidenkin tutkimusten mukaan jopa 70% oireettomista viisaudenhampaista aiheuttaa lopulta oireita, ja joudutaan poistamaan. Jos viisaudenhampaat poistetaan vasta myöhemmällä iällä, on komplikaatioiden riski suurempi.

Mennäänpä sitten potilastapaukseen, eli minuun.

Yleensä ennen viisaudenhampaan poistoja, on hyvä olla käytössä koko leukojen käsittävä ortopantomografia kuva. Tämä kuva on muutenkin hammaslääkärien tärkeä työväline, kuvasta saa todella paljon tärkeää informaatiota. Tämä minun kuvani on noin pari vuotta vanha, mutta viisaudenhampaiden poistojen kannalta edelleen minun kohdallani käyttökelpoinen (joskus tuoreempi kuva voi olla tarpeen).

Noin vuosi sitten minulta poistettiin d.38 eli vasemmanpuoleinen alaviisaudenhammas (kuvassa oikealla). Hampaan ympäristö alkoi oireilla, ien viisaudenhampaan ympäriltä oli kosketusarka ja painaessa ikenen alta tuli märkää. Minulle määrättiin antibioottikuuri ja seuraavana päivänä hammas poistettiin. (Minulla kaikki sujui siis aika näppärästi koulun kautta, ja tämä poistoa varten tarvitta röntgenkuvakin oli valmiina. Normaalitilanteessa kannattaa siis tietenkin hakeutua heti hammaslääkäriin). Hampaan poistokuoppa parani hyvin enkä ole kyllä hammasta sen koommin kaivannut. Tässä vielä kuva poiston jälkeisestä tilanteesta, poistokuoppa on nätisti suljettu ompeleilla.

D.48 eli viisaudenhammas alhaalla oikealla puolen (kuvassa vasemmalla) joutui sitten poiston kohteeksi eilen. Hammas ei ole missään vaiheessa oireillut, eikä siihen ollut tullut reikää. Hammas oli osittain limakalvon alla (en muistanut ottaa ennen poistoa kuvaa, harmi!), eikä se todennäköisesti olisi puhjennut ikinä täysin purentaan. Limakalvo viisaudenhampaan ympärillä voi olla todella tiukka ja hidastaa/pysäyttää hampaan puhkeamisen. Vaikka hammas oli siis oireeton ja se oli jatkanut puhkeamistaan vuodentakaisesta tilanteesta, oli se järkevää poistaa nyt. Suurelta osin hammas oli järkevää poistaa nyt senkin takia, että sen pystyi tekemään vielä joku tuttu (joka tietää tilanteen), vanhalla kuvalla ja ilman tarkastusta tai muuta säätöä. Hampaan poisti koulukaverini opettajan ohjeistuksessa ja toisen kaverini avustamana.

Mielestäni hampaan poisto ei ole ollenkaan niin paha hammashoidon toimenpide, kuin esimerkiksi poraus. Minulla poran tärinä ja äänet tuntuu luissa ja ytimissä, todella inhottavaa! Kaikki kokee nämä jutut erilailla, mutta minulla siis näin. Poistossa tuntuu lähinnä vääntöä ja kuuluu pientä rutinaa, mutta hyvässä puudutuksessa ainakin kohdallani huomattavasti mieluisampi toimenpide. Poiston aikana limakalvossa ja luussa oli havaittavissa tulehduskudosta, erityisesti hampaan takimmaisessa nurkassa, missä limakalvo oli vielä paksusti hampaan päällä. Hammas oli puhjennut sen verran, että koko kruunu oli jo luun läpi, ainoastaan limakalvoa jouduttiin siis leikkaamaan, jonka jälkeen hammas mahtui nousemaan siististi kokonaisena. Poistokuoppa siistittiin kaikesta tulehduskudoksesta ja lopuksi reunat ommeltiin yhteen. Puudutuksen lakattua särkyä on ollut jonkin verran. Mutta ei ole ollenkaan paha, kun hammaslääkärin määräyksestä saa syödä jätskiä koko päivän! Tänään suun avausliike on hieman rajoittunut ja poski tuntuu kuumalta, mutta aika pientä kuitenkin!

Vastaan vielä lyhyesti noihin tyypillisiin kysymyksiin mitä minulle on esitetty

"Hammas ei ole kokonaan puhjennut, pitääkö se poistaa?" Yleensä puhkeaminen ei enää juurikaan etene 25 ikävuoden jälkeen. Todennäköisesti osittain puhjennut hammas kerää ympärilleen tulehdusta, sillä ientaskun alla on otolliset olosuhteet bakteereille, eikä puhdistaminen onnistu. Eli todennäköisesti hammas täytyy poistaa.
"Viisaudenhampaan poisto pelottaa, entä jos viisaudenhampaita ei poisteta ollenkaan?" Pelon takia ei kannata jättää hammasta poistamatta. Ikää tullessa lisää poistojen riskit kasvaa ja poistosta tulee yleensä myös hankalampaa. Kannattaa kyllä ottaa pelko puheeksi, niin hammaslääkäri osaa ottaa asian huomioon. 
 "Olen kuullut, että viisaudenhampaiden poistoon liittyy hermovaurion riski? Mitä se tarkoittaa, onko se yleistä?" Hermovaurion riski arvioidaan aina potilaskohtaisesti, ja voit asiaa myös kysyä hammaslääkäriltäsi. Yläviisaudenhampaissa tätä riskiä ei ole ja esimerkiksi minun kohdallani alaviisureissa juuret ovat hermokanavan yläpuolella, joten poisto oli sen suhteen turvallista.
"Puhkeaako kaikille viisaudenhampaat?" Kaikille ei edes kehity viisaudenhampaita. Minulla kaikki kyllä kehittyy, mutta voi olla että yläleuan viisaudenhampaat eivät koskaan puhkea. Vastaus on siis ei.

Helpointa näin lopuksi on siis todeta, että tilanne on aina potilaskohtainen. Minulla toinen viisaudenhampaista oireili ja toinen ei, molempien poisto tuli kuitenin tarpeeseen ja pääsin varmasti helpommalla, kun ne poistettiin nyt, kuin jos olisin odottanut vielä vuosia.

Oikomishoito: ennen ja jälkeen

Aloitimme oikomishoidon opiskelukaverini kanssa syksyllä 2015. Yleisin oikomishoidon syy on ahtaus, niin myös molemmilla meillä. Ahtauden määrä arvioidaan ja lasketaan aina potilaskohtaisesti, jonka perusteella tehdään hoitosuunnitelmaa siitä, tarvitaanko hampaita esimerkiksi poistaa. Minulla ahtautta oli sen verran vähän, että kaarten tasoittelu ilman poistoja oli mahdollista. Kurssikaverillani päädyttiin poistamaan yksi alaetuhammas, jotta hampaat mahtuisi kivasti riviin.

Olin kypsytellyt ideaa oikomishoidosta jo kolmannen opiskeluvuoden aikana. Kuitenkin aloitusajankohta oli vasta nelosen syksyllä, kun kliinistä kokemusta oli karttunut hieman enemmän. Oli kätevää, kun kaverini halusi oikomishoitoon myös, oioimme toinen toisiamme samaan etenemistahtiin.

Monia hirvittää ajatus siitä, miltä oikomiskojeet näyttävät suussa, varsinkin aikuisiällä. Meillä kului hoitoon aikaa 1,5vuotta, mikä tuntui alussa pitkältä! Yli vuosi hammasraudat suussa tuntui oudolta ja pelottavalta itsetunnon latistajalta, ajatus erityisesti oikomishoidon kestosta jännitti. Välillä sitä kärvistetysti ajatteli, että oikomishoidon aikana voi unohtaa kaiken sosiaalisen elämän, ainakin kaikki romanssit voisi heittää suosiolla syrjään. Toisin kävi.. Ikinä en ole kuullut keneltäkään, että "lähdetään treffeille kunhan saat raudat pois" tai että "olisit ehkä söpö ilman rautoja", jopa päinvastoin. Ja meninpähän sitten telkkariinkin hammasraudat suussa.. Heh.
Hammasraudoista tulee ihan varmasti nopeasti osa itseä, eikä niitä tarvi yhtään häpeillä tai peitellä. Paljon on omasta asenteesta kiinni, millaista elämä hammasrautojen kanssa on. Kun kantaa raudat kunnialla ja on esimerkiksi valmis kertomaan ja puhumaan niistä, niin ei varmasti kukaan tule sanomaan, että "onpa rumat" tai mitään muutakaan ilkeää. Itäisessä Aasiassa raudat on merkki varallisuudesta ja ainakin itse sain Thaimaassa huomata, miten haltioituneita paikalliset olivat siitä, että minulla on ihan oikeat raudat suussa. Siellä päin yleisempiä olivat kaupasta ostetut feikkiraudat.

Ennen oikomishoitoa meillä sattumoisin on ollut valokuvausharjoitus koulussa, tässä siis hienot (ja niin tarkat, että näyttää ihan järkyttävältä) alkukuvat kaarista ja purennasta ennen oikomishoitoa. Näissä kuvissa on siis paikkaamattomat hampaat. Joku varmaan hoksasikin yläseiskoissa (eli viimeisissä kaaren hampaissa) pelottavat mustat pisteet. Nämä on siis remineralisoitunutta kariesta (eli pysähtyneet reiät), jotka röntgenkuvan mukaan kyllä ulottuvat hammasluun puolelle, eli olisivat paikattavia. Toinen on paikattu, toinen näyttää suussa edelleen tuollaiselta mustalta pisteeltä ja on kyllä täysin oireeton.
Näistä alkukuvista voi hoksata myös, että minulla puuttuu jokaiselta sektorilta (yhdestä neljänneksestä) yhdet hampaat. Minulla on lapsena oikomishoidossa poistettu ahtauden takia kaikki neloset (kulmahampaan viereiset hampaat).

Näistä alkukuvista näkyy myös hyvin, miten molaareissa (poskihampaissa) minulla on hypoplasia-vaurioita: eräänlaista kiilteen kehityshäiriötä, jotka on tosi yleisiä. Hypoplasia voi olla vaaleampia/ruskeampia laikkuja, yleensä etu- ja poskihampaissa. Etuhampaiden välissä näkyy myös kellertävämpi osa, tämä on vanhaa yhdistelmämuovia, jolla on korjattu etuhampaiden välistä rakoa ja muovin sauma tahtoo värjäytyä. Sittemmin sitäkin on kyllä putsattu. :)

Muutama kuva rautojen kanssa. Näissä oikomishoito kylläkin jo aika loppupuolella. En jaksanut kovin pitkälle arkistoja selata, että olisin löytänyt lisää rautakuvia, mutta jonkin verran niitä kyllä pyörii instassa ja kirjoittelinpa tänne blogiinkin postauksen siitä, kun sain raudat suuhun 2015. Viimeinen kuva on mun eteläafrikan bachelor-reissulta. Sielläkin mä pyörin tunnollisesti kuminauhat suussa(ainakin öisin)... :D

Ja nyt sitten niitä "jälkeen"-kuvia. Valitettavasti nämä kuvat on napsittu ihan vain kameran kännykällä, eikä ihan samanlaista tarkkuutta ole. Kuitenkin hammaskaarten muodon muutos näkyy hyvin. Kuvista voi myös hoksata retentiolangat, eli suulaen ja kielen puolelle kiinnitetyt metallilangat, jotka pitävät sitten saavutetun oikomistuloksen yllä.

Monia ihmetyttää, miten oikomishoitoon menee niin kauan. Esimerkiksi kun katsoo minun ennen ja jälkeen kuvia, ei hampaita kovin radikaalisti ole liikuteltu mutta silti aikaa meni 1,5vuotta. Hampaita liikuteltaessa täytyy ottaa huomioon, että juuret on luun sisällä ja hampaat on eläviä. Hampaan sisällä kulkee siis hermoja ja verisuonia, joiden täytyy "pysyä hampaan liikkeessä mukana". Jos hampaita liikutetaan liian kovilla voimilla, voi seurauksena olla hampaan nekroosi (kuolio) tai juuren sisäinen/ulkoinen resorptio (yhdenlainen kuluminen). Toinen syy siihen, miksi hampaita liikutetaan hitaasti, on palautuminen, Mitä hitaammin muutokset tapahtuu, sen paremmin hampaat pysyvät uusilla paikoillaan. Eli nopeasti saavutettu tulos todennäköisesti lähtisi myös nopeammin palautumaan (vaikkakin retentiolangat ja levyt estävät palautumista). Kolmas seikka voisi olla kipu. Jo pienet liikutukset aiheuttavat hampaissa melkoisia tuntemuksia (yksilöllistä miten kovina muutokset koetaan), suuret muutokset kerralla voisivat viedä koko purukaluston tosi herkäksi.

Ja sitten viimeisenä muttei vähäisimpän: purenta. Monesti alkaa oikomishoidon edetessä näyttää siltä, että kaaret on jo suorassa ja näyttää tosi hyvältä, mutta silti jotain vielä säädetään. Tärkeää olisi ymmärtää, että esteettisten seikkojen lisäksi leukojen pitäisi myös sopia yhteen mahdollisimman hyvällä tavalla ja liikkua toisiaan vasten suotuisasti. Yleensä tavoitteena on ns Angle I/I purenta sekä kulmahammasohjaus. Angle-purennalla tarkoitetaan sitä suhdetta, miten kuutoset purevat toisiaan vasten (eli ensimmäiset poskihampaat), tavoitteena on siis, että yläleuan kuutonen on puolikkaan alakuutosta taaempana. Kulmahammasohjauksella puolestaan tarkoitetaan sitä, miten leuat liukuvat sivusuunnassa, tavoitteena on, että ainoastaan kulmahammas liu'uttaa liikkeen toiselle puolen (demonstroin alemmassa kuvassa). Nämä on esteettisesti pieniä juttuja, mutta toiminnallisuuden kannalta tärkeitä esimerkiksi leukanivelvaivojen ehkäisemiseksi. Toki on vielä muitakin asioita ja juttuja mitä oikomishoidon aikana seurataan, mutta en nyt puutu enempää niihin!

Oon kyllä onnellinen mun uudesta hymystä ja tyytyväinen lopputulokseen. Tänään kävin vielä valkaisukurssilla teettämässä valkaisulusikat niin saan mun suorasta rivistä entistä valkeamman. :) Kerron valkaisusta vielä enemmän kevään aikana. Ja kysykää ihmeessä, jos hammassanasto meni yli hilseen tai joku jäi epäselväksi.Snäpissä on pystynyt enemmänkin seuraamaan mun oikomishoidon etenemistä: sc: veera127

-V