tiistai 9. helmikuuta 2016

Millaista hammaslääketieteen opiskelu on? / What is it like to study dentistry in Finland?

Millaista on hammaslääkäriksi opiskelu Suomessa, Oulun yliopistossa. Hammaslääketieteen koulutusohjelma kestää 5,5 vuotta. Ensimmäiset kaksi vuotta ovat ns. prekliinisiä, opiskelemme siis täysin samoja asioita kuin lääketieteen opiskelijat: anatomiaa, fysiologiaa, farmakologiaa, biokemiaa jne. Ensimmäinen vuosi eli ns. fuksivuosi meneekin lähinnä tutustuessa yliopiston toimintaan ja muihin ihmisiin, sekä bilettäessä. Fuksivuonna opiskelu on uutta ja jännittävää, on kiva tilata kaikki mahdolliset kirjat, vapaaehtoisten luentojen välistä jättäminen tuntuu väärältä, ja vapaa-ajallakin lemppari puheenaihe on lääkis. Ammatti-identiteetti ja ylpeys alkavat pikkuhiljaa jo muodostua, vaikka varsinaisesti on vasta pintahipaistu lääketiedettä. Fuksivuonna sitä kuvittelee itsensä valkeaan lääkärintakkiin, fiksuna ja filmaattisena, kaikki langat käsissä, osaavana ja ammattitaitoisena. Yliopistosta vaan paperit ja padaaam, sitä on sitten lääkäri. Nyt näen itseni lähinnä sinisessä smurffipuvussa, tukka ponnarilla, väsyneenä ja stressaantuneena. Ja kun joku päivä saan sen tutkintotodistuksen kouraani, mietin varmaan, että "osaanko minä muka".. Lääketiede ja hammaslääketiede muuttuvat ja kehittyvät koko ajan. Uusia tutkimustuloksia, materiaaleja, kokeiluja ja toimenpiteitä julkaistaan päivittäin. En usko, että tällä alalla voi ikinä olla täysin valmis, Tieto muuttuu ja sen mukaan on elettävä. Fuksivuoden kukkoilut ja rehentelyt tuntuu näin jälkeenpäin hassulta, kyllä se realiteetti sitten iskee, kun pääsee siirtymään potilastöihin. Ensimmäisenä vuonna myös pippaloissa juokseminen ja baareissa ravaaminen oli lähes viikottaista. Nyt istun laskiasena kotona tentin jälkeen kirjoittamassa blogia, koska hei: tänäänhän mulla on aikaa eikä kuitenkaan kannata lähteä ulos: huomenna minulla on potilastöitä aamulla klo 8.


Toisena opiskeluvuonna tenttien läpäiseminen ja opiskelutahdissa pysyminen on tärkeämpää. Lääketieteellisessä tiedekunnassa, toisin kuin muissa tiedekunnissa, aikataulut ja lukujärjestykset on kaikille opiskelijoille ennalta suunniteltu. Valinnanvaraa ja vapautta ei ole. Mikäli haluaa kolmantena opiskeluvuonna siirtyä potilastöihin, tulee kaikki tentit olla läpäistynä. Toisena opiskeluvuonna myös opiskeltavan tiedon kyseenalaistaminen, erityisesti meidän denttarien keskuudessa, on hyvin yleistä. Miksi hammaslääkärin tulee tietää, kuinka sydän toimii tai millainen on keuhkojen histologinen kuva.. Opiskelijat eivät malta odottaa klinikkaan siirtymistä, siis kolmatta opiskeluvuotta ja oikeiden potilaiden kohtaamista. Toisena opiskeluvuonna sitä katsoo ylemmän kurssin opiskelijoita lähes ihailevasti. Tuntuu, että he osaavat jo kaiken, hehän ovat opiskelujen loppuvaiheessa, melkein hammaslääkäreitä siis jo! Kovasti puhutaan siitä, kuinka "ensi vuonna... ensi vuonna päästään klinikkaan". 




Kolmas vuosi on hammaslääketieteen opiskelijoille se vuosi, kun koko homma menee uusiksi. Mikroskooppiin tuijottelu ja farmakologian luennoilla istuminen vaihtuu porausharjoituksiin movipäillä ja -hampailla. Ei enää yhteisiä luentoja yleisen puolen opiskelijoiden kanssa, eri opettajat, eri rakennus ja kaikki opiskeltava tieto liittyy suuhun ja hampaisiin. Poraamista, paikkojen tekemistä ja hammaskiven poistoa. Jännitys ja uutudenviehätys on palannut, aika lentää siivillä kun opiskelijat yrittävät tehdä ideaalikaviteetin muovihampaaseen. Kolmas vuosi menee harjoitellessa kädentaitoja ja opiskellessa hammaslääketieteen perusasioita. Pikkuhiljaa alkaa muodostua käsitys siitä, mitä se hammaslääketiede oikeasti on. Perheenjäsenet ja ystävät alkaa kertoa oireistaan ja hammaslääkärikokemuksistaan, tässä vaiheessa opiskeluja (3.lukuvuosi ennen joulua) vastaukset on lähinnä onnekkaita arvauksia. Potilastyöt pyörähtävät paremmin käyntiin vuodenvaihteen jälkeen, mikäli kaikki vaadittavat kokeet on läpäistynä. Kolmantena vuonna potilaita hoidetaan yhdessä parin kanssa. Potilaan kohtaaminen on helpompaa ja epävarmuus voi helpottua, kun kaveri on ihan samassa tilanteessa ja pitelee imuria siinä vieressä. Ensimmäinen oikean elävän hampaan poraus ihmisen suussa jännittää, muistan varmaan ikuisesti miltä näytti kariesleesio, josta minä aloitin. Lisäksi potilaan edessä haluaa näyttää coolilta, tai edes siltä, että tietää suunnilleen mitä tekee. Ja kyllä jokainen siihen vaiheeseen päässyt tietääkin jo miten poraa pidellään, ainoastaan epävarmuus ja kokemattomuus syö itsetuntoa. Hiljalleen alkaa rakentua varmuus ja luottamus omaa tekemistä kohtaan. Itsetunto kohoaa, ammattiylpeys siinä samalla. Hommat rullaa ja suoritteita alkaa rapista. Onnistumisen tunteita ja iloa, kunnes sitten jossain vaiheessa matto vedetään kokonaan jalkojen alta. Epäonnistuminen potilastöissä, tai huono tulos. Hylsy tentistä, huono lääkäri-potilassuhde: tietämättömyys ja epävarmuus voivat palata hetkessä. Kevättä kohden potilaita alkaa kasaantua, eikä annettavia aikoja ole. Tenttejä ja lukemistakin riittää, stressitaso kohoaa eksponentiaalisesti kunnes yhtäkkiä on kesä. Kolmas opiskeluvuosi menee hujauksessa, ja kesälomille lähdetään edelleen vähän häkeltyneenä siitä, että mitä sitä tuli koko vuosi touhuttua.

Opiskelen nyt neljättä vuottani hammaslääkiksessä. Toisin kuin viime vuonna, tänä vuonna työskentelemme yksin, ilman opiskelukaverin tarjoamaa henkistä tukea ja imurointiapua. Lukuvuoden aloitus elokuussa tuntui stressaavalta: suoraa kiinni potilastöihin, yksin ja muutaman kuukauden tauon jälkeen. Tuntui, että tatsi on ihan hukassa, miten sitä poraa pideltiin ja mitä materiaaleja pitikään käyttää. Kaikki stressaus oli kyllä ihan turhaa, potilastyöt lähti sujumaan luontevasti ja yksintyöskentelyyn tottui nopeasti. Neljäntenä vuonna meillä on enemmän aikaa potilastöihin, potilaiden määrän lisääntyessä lisääntyy myös vastuu. Tekeminen on myös erittäin suorituskeskeistä, tarvitsemme tietyn määrän paikkoja, hampaan poistoja jne. jotta voisimme työskennellä hammaslääkärin tehtävissä ensi kesänä. Samalla alkaa tajuta, miten hammaslääketiede on paljon muutakin kuin vain poraamista ja paikkaamista. Pikkuhiljaa alkaa käsittää, mitä asioita osaa, missä kaipaa lisää harjoitusta, mikä kiinnostaa ja mikä ärsyttää. Viikottain meillä on 4 noin kolmen tunnin mittaista potilasaikaa annettavana. Määrä saattaa kuulostaa paljolta, vaikka usein tuntuu, ettei sekään riitä mihinkään. Opetusterveyskeskuksessa työskentely on kuitenkin jonkin verran hitaampaa. Opettajaa joutuu usein odottelemaan, kädentaidot eivät ole niin harjaantuneet, kuin vanhalla konkarilla ja myös yksintyöskentely hidastaa jonkin verran. Esim paikatessa meidän tulee näyttää aina tietyt työvaiheet opettajalle, ennen kuin voimme jatkaa eteenpäin. 

Ennen opiskelujen alkua juttelin juuri valmistuvalle hammaslääketieteen opiskelijalle Oulun yliopistosta. Muistan esittäneeni kysymyksen "käykö monet hammaslääketieteen opiskelijat töissä opiskelujen ohessa?". Vastaus meni jotenkin näin "Ei. Jos käyt opiskelujen ohessa töissä, se tarkoittaa sitä, ettei sinulla todennäköisesti ole niiden lisäksi muuta elämää". No näinhän se tuntuu olevan, ainakin tänä vuonna. Käyn töissä n. 4 iltana viikossa, tenttejä on nyt keväällä lähes parin viikon välein, tiistaista torstaihin aika kuluu potilastöissä ja sitten muille päiville ja kaikkiin vapaisiin väleihin yritetään mahduttaa luentoja, itsenäistä lukemista ja vapaa-aikaa. Tulin jokin aika sitten kotiin tentistä, parin viikon päästä odottaa jälleen kaksi tenttiä. Mielessä on miljoona asiaa, jotka tulisi hoitaa ja muistaa. Kyllä minullekin tulee tässä tahdissa stressi ja uupumus, mutta onneksi omaan hyvät unenlahjat. Vaikka stressi ja kiire painaa päälle, olen silti kiitollinen ja onnekas, että minusta tulee vielä hammaslääkäri. Lääkäriksi kasvu tapahtuu koko ammattiuran aikana, oppiminen ja kehitys ei lopu siihen päivään, kun tutkintotodistus on kourassa. Mitä enemmän lääketieteestä ja hammaslääketieteestä opin, sitä paremmin tajuan, kuinka vähän oikeasti tiedän. Vertaistuki on ehdoton, en ole ainoa, jonka päivät ovat pitkiä ja illat stressaavia. Kaikille sattuu ja tapahtuu, meitä kaikkia väsyttää joskus. Oikeastaan luulenkin, että vain saman koulutusohjelman opiskelijat voivat todella tajuta mitä tämä koulutusohjelma vaatii. Kun potilasvuorot alkaa kahdeksalta, me olemme paikalla puoli tuntia ennemmin, kun potilas taas lähtee klo 15.30 jäämme tekemään vielä paperitöitä ja menemme sitten illaksi kotiin lukemaan tenttiin. Tämä ottaa mutta myös antaa paljon. Paras kiitos seisoo aidosti tyytyväisessä potilaassa.


What is it really like to study dentistry in Finland, in Oulu. The school takes approximately 5,5 years. The first two years we study together with the medical students, anatomy, physiology, pharmacology, biochemistry etc. The first year is all about excitement and parties. The freshmen order all possible books, go to every lesson. They are so proud to finally study dentistry/medicine that even on free-time university is the favorite topic. This is how the professional pride starts to build up. Everyone pictures themselves as a cool and good dentists, how everything is under control, just need to finish the uni first. Well every single student studying dentistry or medicine surely worked hard to go through the student selection. Afterwards it seems a bit funny and cocky, but is part of the process I guess. I also remember going out almost every week; maybe not for drinking but for some kind of an event. On the second year the pressure passing exams starts to feel more real. Everything has to be done by the end of the semester to be able to do clinical practice the following semester. Unlike other university degrees, we don't have any freedom to design our own schedule. In dental training everything is already planned for us, we just need to keep pace and pass everything. On second year dentistry students also start to question a lot why they need to study heart function or pathology. Students are anxious getting to clinical practice. They admire the upper year students and are allowed to help them in their clinical work as a dental assistant. They talk that "next year... next year we will start clinical practice". 

Third year is the year when everything changes for dental students. No more common lectures with medical students, a different building, different teachers, everything is about mouth and teeth. On third year students start to practice with fake heads and teeth. Drilling, filling, scaling and so on. The excitement is back again, time is flying when they try to drill an ideal cavity on a plastic tooth. Students practice and study, go to lectures and have few exams. They start to realize what the dentistry really is, even though you don't know much yet. Family members and friends start to ask questions about their teeth, but at this point on third year before Christmas you don't really have answers, just guesses. On the third year after New Year you start to treat your own patients (if you passed all required tests so far). At first the patients are treated together with an other student. I think I'll always remember how the first caries lesion I ever drilled looked like. Nervous is probably the word but still students need to act cool in front of the patient. Slowly students start to build confidence, are not afraid to touch patients mouth or turn their head, have moments of success and happiness until it all comes crashing down. Soon it feels like it's too much. Too many patients, too many things to study and the technology used in the clinic. Students making couple mistakes here and there, fail in a test, stress-level is growing and then suddenly it's summer vacation. Third year went so quick and the summer starts when everyone is still confused what happened. 

 I'm at my fourth year now. Unlike last year, this year we work alone, without supporting friend assisting next to. The start in August was once again stressful. After summer I felt like I don't have the touch, how to hold the drill or what materials to use. It was all in my head, everything started well, working alone was fine and I got used to it quickly. On fourth year, we have more time for patients the responsibility is growing and we really start to realize how much more dentistry is than just drilling and filling. What I'm good at, what I need to practice more, what I like and what I don't like, it's all starting to form in my mind. We have 4 appointments to give to patients a week. It's enough, beside all the other work there is to do. Before I started studying dentistry I talked to a guy who was just finishing dentistry studies in the University of Oulu. I remember asking "do people often work on the side, while they study?". The answer was pretty much this "nope, if you work and study you have to forget all other life". And yes, this year it really feels like that. I'm just home from an exam, I have two other exams waiting in two weeks. Million things in my mind to take care of. Work for four days a week, clinical practice from Tuesday to Thursday, lectures and exams. I am stressed and sometimes exhausted, thank god I have good sleeping skills. But at the same time I'm so grateful and exited to actually be a dentist one day. The road to success is just always under construction. The more I learn about the dentistry and medicine the better I realize how little I know. Peer support is one of the most important things to keep me going. Calendar is probably the most important item for me, and a sincerely thankful patient is when I get the best acknowledgement. 

-V

6 kommenttia:

  1. Tosi mielenkiintoinen postaus! Oli mukava lukea :)

    VastaaPoista
  2. Olipa ihana lukea totuudenmukainen ja tarkka postaus siitä mitä tuo opiskelu oikeasti vaatii! Haaveenani on päästä ensi syksynä juurikin ouluun opiskelemaan. Kiitos tästä!! Oliko sulla hyvä yo-todistus?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, kiva kuulla, että tykkäsit! :) Mun todistus oli tasaista M-linjaa ja matikasta sitten E, eli en ollut mikään huippu. Tsemppiä luku-urakkaan!

      Poista
  3. Nuo kuvilla lyhennetyt sanat on hyviä. ��-infektio ja muut. :D

    VastaaPoista
  4. Itsekin haaveilen hammaslääkärin urasta ja ortodontiaan haluaisin myöhemmin erikoistua. Haluaisin Turkuun, mutta sinne on ilmeisesti vaikein päästä opiskelemaan. Tällä hetkellä opiskelen lähihoitajaksi, josta aion erikoistua suun terveydenhuoltoon. Katsoo nyt, koska hammaslääketieteelliseen pääsee sisälle...

    VastaaPoista
  5. Todella mielenkiintoinen postaus! :) Itsekin opiskelen Oulun yliopistossa, mutta ihan eri alaa. ;)

    VastaaPoista