keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Hattarapää

Hieman ehkä ironista, että kirjotan käynnistäni kampaajalla juuri nyt. Ruutu+:n tilaajat ovat voineet jo nähdä tylytykseni siitä, miten "parturikampaajien  määrä on vakio" bachelorissa. Paljon olen saanut kommenttiakin siitä, miten "en arvosta eri ammattiryhmän edustajia" tai miten ilkeä olen. Parturikampaaja-asian esiinnostaminen on parodia ammattiryhmästä heräävää stereotypiaa kohtaan. Suurin osahan meistä käyttää kampaajapalveluja, ja minä ainakin nautin siitä suuresti! Kukaan ei nauti hammaslääkärillä käynnistä, suurin osa odottaa kuitenkin innolla kampaajakäyntejä. Ehkä pientä katkeruutta siis osaltani tässä?Kampaajani Nelli on ainakin ammattilainen suurella sydämellä ja hyvällä asenteella, kaukana stereotypioista.
Ja mitä ilkeyteen tulee, kukapa meistä olisi riemuissaan, kun 8 viimeistä kuvauspäivää vietetäänkin kasvaneella porukalla. Mielestäni 8 päivää on lyhyt aika tutustua keneenkään vaikka yhteistä aikaa olisi joka päivä runsaasti. Kellään tuskin oli mitään henkilökohtaista uusia tyttöjä vastaan, mutta miksipä emme olisi halunneet heitä villalta pois? Se olisi tarkoittanut enemmän aikaa itselle ja Tuomakselle, lähempää tutustumista. Mielestäni huomionarvoista on myös se, että kaikki negatiiviset kommentit mitä saan, ovat nimettömiä. Nimettömänä ja ruudun takaa on helppo dissata toisia, miten meidän tylytys Etelä-Afrikassa eroaa tästä? Me sanoimme Sonjalle ja Marjolla myös suoraa, että emme toivoneet heidän tuloa ja myös toivoimme että kotiinlähtö heille tulisi nopeasti, niin karua kuin se onkin. Aion palata koko soppaan vielä myöhemmin paremmin. Mutta nyt kaikella kunnioituksella parturikampaajia kohtaan: uusi tukkapäivitys!

Viimeisimmästä käynnistä oli vierähtänyt aikaa taas 3kk. Aiemmat hiusvärit (pinkkiin vivahtavat) ovat näyttäneet tv-ruudussa melko valjuilta, pinkkiä vivahdetta ei ole juurikaan hoksannut. Ruutu syö helposti kaikki värit hiuksista ja kasvoista, telkkarissa myös kontrastia on enemmän. Taas istuin Nellin penkkiin tietämättömänä siitä, mitä tulisi tapahtumaan. Onnistunut lopputulos tottakai, mutta minkälainen.
Nelli oli juuri käynyt L'Oreal Professional -koulutuksen, josta tuli taas ideat tähän mun keväiseen lookiin. L'Oreal Professional INOA -sarjan värit ovat siis hiusvärejä ilman ammoniakkia. Värikäsittelyn aikana päänahassa ei ole polttelevaa tunnetta, ennemminkin päänahka tuntuu viileältä. Värin vaikutusta ei myöskään tehosteta lämmöllä, näin käsittely on hellempi hiukselle.
Hiuksiin tuli koko matkalle sama väri, pastellinen pinkki! Parasta siinä, kun käyn värjäämässä hiukset Nellin luona on, että Nelli ajattelee aina sitä, miten väri elää ajan kanssa. Ikinä en ole värin kanssa jäänyt "pulaan" niin, että juurikasvu on todella häiritsevä tai että seuraava värjäys olisi hankala toteuttaa. Niin myös tämän värin kanssa. Vaikka väri on alussa todella punainen, on se lähtenyt liukumaan tosi kivasti pois ja alta "paljastuu" oma vaalea tukka. Väri elää ajan kanssa tosi hienosti, aluksi olin lähes punapää, nyt väri on lähempänä vaaleaa oranssia. Joka tapauksessa I-H-A-N-A väri!




Pesupaikalla käytimme uuden RAW-sarjan savihoitoa. Real, Authentic, Wholesome. RAW-sarjan tuotteet ovat ympäristöystävällisiä, niiden ainesosat ovat 70-100%:sti luonnon raaka-aineita. RAW-tuotteissa on mieto ja miellyttävä tuoksu. Kotona käyttämäni tuotteet toimivat myös todella hyvin jokapäiväisessä käytössä, shampoo vaahtoaa hyvin ja hoitoaineella takut saa suoriksi!

Leikkauksen suhteen napsimme huonoja pois. Nelli kehui, miten Etelä-Afrikan lomailusta huolimatta hiukset ovat pysyneet hyvässä kunnossa. Pyrinkin reissussa suojaamaan hiuksia auringolta sekä käyttämään laadukkaita tuotteita. Viime viikolla olin käymässä Belgiassa, eikä mukanani ollut kampaamotason tuotteita, sillä lennolla minulla oli vain käsimatkatavarat. Tuntuu, että jo viikon jälkeen hiukset tuntuu karheammilta, kun olen käyttänyt markettikamaa RAW-sarjan tuotteiden sijaan.

Lopuksi Nelli kiharsi tukan kunnon afro-säkkärälle! Kihartimena toimi Diva Microstick, joka on kyllä tämän kevään yks parhaita hankintoja. Kiharat on nyt kovaa huutoa. Kiharoilla on myös tosi helppo ja kiva leikitellä, kokeilla vähän rajumpia tyylejä tai leikkisämpiä lookeja, pesussa saa tukan kuitenkin aina suoraksi. Pientä kiharaa tehtäessä hiukset myös pysyvät todella hyvin muodossaan. Minä menin samalla kiharalla kolmanteen päivään. Instagramissa @veeramariahaa on pystynyt paremminkin seuraamaan miten tukka on elänyt päivä päivältä. Takaapäin tukka näyttää tosiaan melkoiselta vappupallolta, aika hauska ja rohkea minusta! Toinen puoli kannattaa kuitenkin osittain letittää, ettei pää näytä ihan pallolta. Tässä vähän kommentteja mitä sain mun uudesta tukasta, pelkkää positiivista :) :

"Sitten kun lähden rimpsalle, tuun hakemaan ton sun tukan"
"Ihan kuin Marilyn Monroe mutta punanen!"
"Upea tukka, sopii tosi hyvin sulle"
"Mitä sä oot tehny sun hiuksille? Wau, ihan mahtava"
"Rohkea veto, onko sulla permis?"
"Saanko mä kokeilla sitä"
"Onpa keväinen vapputukka! Ihana väri"

Tässä vielä reilusti kuvia uudesta tyylisä. Viimeisessä kuvassa jo kivasti kuluneempi väri sekä vappulasit! :D





Nellin luona kampaamo Helmiinassa voi käydä kyselemässä RAW-tuotteita, kihartimia ja tottakai värjäys- ja leikkausaikoja. Kampaamo Helmiina löytyy osoitteesta Pakkahuoneenkatu 20A15 Oulun keskustasta. Itse huristelen aina paikalle pyörällä tai parkkeeraan auton kivisydämeen kampaamokäynnin ajaksi.

Tässä aiempia linkkejä kampaajakäynteihin:

Shades of grey 3/16
Gray, my way 6/16
Syksyn tyyli 10/16
Tukka joka kaipasi päivitystä 2/17 

-V

keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Bachelorin kulisseissa

Suurin osa lähipiirini ihmisistä on jo varmaan hoksannut, että seikkailen bachelorin toisella kaudella Etelä-Afrikassa. Ihmiset ovat ottaneet uutisen vastaan innostuksella ja kiinnostuksella, negatiivissävyisiä kommentteja en ole juurikaan saanut. Minua ei haittaa puhua ohjelmasta, siitä millaista siellä oli ja miksi päätin lähtä mukaan. Kuitenkin on paljon niitä, joita asia kiinnostaa mutta jotka eivät viitsi siitä kysyä, ja toisaalta niitä, jotka vain rakastavat stalkkaamista, ihmissuhdedraamaa ja spekulointia. Tervetuloa lukemaan, kaikille tasapuolisesti.



Miksi päätin lähtä mukaan? Ja mitä tiesin bachelorista ennen ensimmäisiä kuvauksia?

Olin ollut sinkkuna jo pidempään, potentiaalisia ja vähemmän potentiaalisia miehiä tuli ja meni mutta oikein kukaan ei ehkä sytyttänyt sillä tasolla, että olisi muodostunut jotain pidempää ja vakavempaa parisuhdetta. 30-vuotias lentäjä vaikutti ikänsä ja ammattinsa perusteella miksipä ei vaikka juuri minulle sopivalta kumppanilta. Ikäero siis vaikutti minusta sopivalta, ja ehkä lentäjän ammatti kertoo ihmisen kunnianhimosta ja seikkailunhalusta? Tämän enempää emme siis tienneet poikamiehestä ennen hänen tapaamistaan.
Monesti juuri tätä asiaa on ihmetelty "Miten sä voit lähtä tavoittelemaan miestä, josta et tiennyt tuon enempää?". Mä ajattelin koko homman vähän niinkuin sokkotreffeinä. Enhän mä nyt varsinaisesti ekassa jaksossa miestä "tavoittele", lähinnä lähdin ottamaan selvää että voisko Tuomaksessa olla mitään potentiaalia. Ekassa jaksossa (vaikka niitä kauan kuvattiinkin) aika mitä sain Tuomaksen kanssa oli oikeasti todella lyhyt, ei siinä toista ehtinyt oppia tuntemaan, lähinnä ehti hoksata sen, että potentiaalia on ja halusin katsoa hommaa pidemmälle. Ruusu tuli ja tässä vaiheessahan pidemmälle tarkoitti siis Etelä-Afrikkaan..

Veljeni sanoin: "Se lähti Afrikkaan miehen perässä, jonka on tavannut kerran!"

Voi kyllä vain.. Mikäpäs siinä, heti lähtöaamuna jäin koulusta sen verran jälkeen, että meni suupatologian tentti ohi. Mutta ajattelin tätä sellaisena once in a lifetime kokemuksena, tentit voi aina uusia, vaikka tää koulu aika tiukka onkin, ja jos vielä sais matkalta elämänkumppanin niin eikö tenttistressi ole sitten aika pientä siihen verrattuna?




Kuinka paljon teitä ohjailtiin, oliko ohjelma käsikirjoitettu?

Minä olen ainakin saanut olla ohjelmassa ja sen kuvauksissa täysin oma itseni. Haastatteluja oli paljon ja on tavallaan aika hullua paljonko me niissä puhutaan ja selitetään, ja kuinka vähän lopulta päätyy telkkariin. Tottakai leikkaajat irroittaa haastattelupätkistä ne mehukkaimmat kommentit, ne kaikken provosoivimmat tekstit ja 'hauskimmat' kohdat.Tämän lisäksi taustalla on aika paljon kerrontaa päivän kulusta. Näissä meitä jonkin verran ohjailtiin ihan vain sanomalla, "kerro teidän päivästä, aloita vaikka sanomalla että "kun deittiboksi tuli"." ja sitten kerroimme päivän tapahtumista omin sanoin.
On tavallaan yhtäaikaa koomista ja surullista, miten herkästi ihmiset vetävät näiden haastattelu ja klippipätkien perusteella meistä kaikista johtopäätöksiä. Meille ei ole annettu mitään rooleja, vaan saimme kaikki olla juuri sellaisia kuin olemme. Mutta totuus on toisaalta myös se, että jos joku tytöistä johonkin rooliin helposti istui, niin todennäköisesti hänestä käytetään juuri sen mukaisia pätkiä vahvistamaan tätä olettamusta. Esimerkiksi siis tempperamenttisimmista ihmisistä varmasti näytetään juuri niitä kiukkukohtauksia tai porukassa roolin ottamista, hiljaisista ihmisistä saatetaan puolestaan näyttää juuri sellaisia kohtia kun he ovat yksin tai porukassa hiljaa. Mielestäni näistä ei kannata liian paljon päätellä mitään, sillä ei todellakaan ole niin, että Marika olisi kokoajan porukassa yksin tai Laura paiskaisisi oven kiinni aina sellaisesta kävellessään. Minäkin osaan katsoa ihmisiä ihan lempeästi ja harvoin tuomitsen ketään katseellani, vaikka perusilmeeni onkin melkoinen resting bitch face. :D



Oliko tunteet aitoja?

Varmasti siinä hetkessä ja niissä olosuhteissa kaikkien osoittamat ja kokemat tunteet oli täysin aitoja. Villalla elellessä sitä on melkoisessa kuplassa, eikä tilanne ole millään tavalla normaali. Kaikki treffailee samaa miestä, kaikki miettivät omia tunteita, mahdollista ihastumista tai sen tasoa ja oikeastaan ainoa kenelle voit asiasta avautua on "kilpasisko". Vaikka bachelorin saaminen ei mielestäni ole kilpailu vaan aidosti sitä, kuka hänelle sopii parhaiten, on asetelma kuitenkin kilpailuhenkinen ja vaikea. Varmasti tämä asetelma jo itsessään luo stressiä, kränää ja kapinointiakin, luulenpa että talossa olisi kissatappeluita ihan ilman bacheloriakin.

Oliko teillä paljon vapaa-aikaa?

Noh, kyllä ja ei. On hurjaa miten monta tuntia mahdutetaan tuohon pieneen pätkään, mikä sitten tulee telkkarista. Esimerkiksi minun benji-hyppy treffien kuvauksiin meni yksin varmaan 6h. Siihen kuuteen tuntiin mahtuu paljon odottelua, valmistautumista ja haastatteluja. Kuitenkin aika Tuomaksen kanssa ei ollut pitkä, kameroiden ulkopuolista aikaa ei juurikaan ole. Ja sillä välin kun joku on treffeillä, muut yleensä odottelevat villalla, touhuilevat jotain, antavat haastatteluja ja ottavat aurinkoa. Seuraava deittiboksikin on saattanut tulla ja sekoittaa pakkaa.



Millaista on nähdä oma naama telkkarissa? 

Oma ääni kuulostaa kieltämättä oudolta nauhalla. Ja välillä sitä miettii muutenkin jotain seikkoja kuten, onpa mulla paita rutussa tai miksi seison noin lysyssä. Nämä on kuitenkin minun mielestä pikkujuttuja ja omat hölmöilyt pitää osata ottaa myös huumorilla. Huonon itsetunnon kanssa on varmaan paha lähteä telkkariin arvosteltavaksi, jokainen varmasti osasi odottaa jonkinlaista julkisuutta ja arvostelua. Lähes kaikki tämän kauden tytöistä oli kuitenkin nähnyt edellisen kauden, ja olivat luottavaisia siihen, että ohjelma tehdään hyvällä maulla ja ihmisistä saa oikeanlaisen kuvan. Edelleen olen kyllä hieman sitä mieltä, että jos joku johonkin rooliin hyvin sopii, on sitä korostettu. Minultakin näytetään murhaavia katseita (varsinkin mainoksissa), vaikka en mielestäni ole ketään yrittänyt katseellani tappaa. Reissussa kaikki tytöt oli oikeasti mukavia! Omaa käyttäytymistä ja sanomista on jotenkin hankala analysoida, kaverit ovat sitä mieltä että minusta saa jokseenkin oikeanlaisen kuvan. Välillä kuulema huomaa, että olen selittänyt jotain pidempääkin juttua ja sitten siitä on napattu vain lopun mehukas/sarkastinen yhteenveto ja naurut päälle. Tai toisaalta huomaa sen, että juttelen ikään kuin haastattelijan kanssa. Haastattelija kysyy mielipiteitäni ja minä kerron, eli kaikki kommentit ei välttämättä ole sellaisia mitä kysymättä kertoisin.



Osaako kameroiden edessä olla luonnollisesti?

Kameroihin tottuu nopeasti ja kuvaustiimin tullessa tutuksi homma menee vain helpommaksi. Hankalinta on ehkä se, että elämässä on asioita, joita en halua koko kansan tietoon. Tietynlainen filtteri omissa sanomisissa siis on kameroiden käydessä ja tämä saattoi välillä tuntua vähän tönköltä. Esimerkiksi normaalissa deittailussa oma perhe, ystävät, koti jne ovat asioita, mistä keskustellaan hyvinkin paljon. Telkkarissa treffaillessa täytyy sitten puhua ehkä jotain vähän yleismaailmallisempaa läheisten "suojelemiseksi".

Pysyinkö omana itsenäni?

Mielestäni kyllä. Yksi haastattelijoista sanoi kerran, että olen "pirskahteleva viilipytty", mikä kuvaa mielestäni minua hyvin. En lähde draamailuun kovin helposti mukaan, olen aika rauhallinen vaikka ääntä minustakin lähtee. Hallitsen stressin yleensä hyvin ja pidän jalat maassa. Kuitenkin minulla on hetkeni, kun oikeen innostun ja selitän tai sitten hetket kun kuittaan jollekin toiselle hyvinkin suorasanaisesti, jos minua ärsyttää tai olen eri mieltä. Tykkään suorasta palautteesta ja osaan sitä tarvittaessa myös antaa tai ottaa vastaan. Mielenkiinnolla jään taas odottamaan ensi tiistain jaksoa.

-V