perjantai 16. joulukuuta 2016

Viimeinen vuosi hammaslääkiksessä

Viides opiskeluvuosi hammaslääkiksessä. Huh. Tämä teksti on ollut tarkoitus kirjoittaa koko syksyn, ehkä opiskelujen kuormittavuudesta parhaiten kertookin juuri se, että postaus on ulkona vasta nyt, joululomalla. Takana on 4,5 vuotta hammaslääkistä, loppusuora häämöttää.

Minä olen nyt 25-vuotias, pian valmis hammaslääkäri. Jotenkin ihan hurjaa, että tämä koulu on kohta ohi ja etten koko 25 vuoden aikana ole paljoa muuta tehnytkään kuin opiskellut. Ensin peruskoulut, lukio, valmennuskurssi ja lääkis. Lääketieteellinen pääsykoe ei ole sieltä helpoimmasta päästä. Valmennuskurssin käyminen valmistaa hyvin siihen rytmiin, mitä myös hammaslääkiksessä kannattaa ylläpitää. Kannattaisi.. Kukapa meistä ei jättäisi asioita viime tinkaan aina joskus.

Meillä Oulun hammaslääkiksessä luennot ovat pakollisia, vaatimukset potilastöissä ovat korkeita ja lopputentit ovat haastavia. Ja kun yhdestä tentistä selviää, on toinen tentti jo muutaman viikon kuluttua. En oikeastaan tiedä, miten saisin tämän viimeisen vuoden kuulostamaan tekstissä niin rankalta kuin se oikeasti on. Ainakin kun vertaa opiskelua muihin aloihin ja myös muihin hammaslääkiksiin, tuntuu välillä siltä, että meitä rangaistaan jostain, halutaanko meistä viimeisetkin mehut pihalle ennen valmistumista. No, positiivista on se, että Oulusta valmistuneita hammaslääkäreitä arvostetaan kentällä. Juttelin nopeasti yhden viime vuonna Oulusta valmistuneen hammaslääkärin kanssa, on kuulema outoa kun voi käydä vain töissä. Stressi on murrososa siitä, mitä se opiskeluaikana on, illat ovat vapaat, joskus on jopa sellainen "ei ole mitään tekemistä" -hetki.

Jotenkin tästä kaikesta kuitenkin selviää. Aina yksi tentti ja potilas kerrallaan eteenpäin. Muutama työpäivä joka viikko, välillä kaupassa, välillä hammaslääkärinä. Välillä on ihanaa leikitellä ajatuksella, että jättäis koko homman kesken, Jos vain kävisinkin kaupan kassalla töissä tai vaikka jakaisin postia. Elämä olisi ihanan stressitöntä. Tai mitä jos vaihtaisikin hoitajapuolelle, ojentaisi instrumentteja ja imuroisi sylkeä, kun toinen tekisi työn. No, nämä ei joka tapauksessa ole suuntia mihin lähtisin, tämä ei ole hetki milloin saa luovuttaa vaikka rankkaa onkin.

Joskus alkaa jopa ärsyttää, kun joku puhuu siitä, miten on rankkaa. Rankkaa käydä töissä tai vaikka ihan töissä ja salilla. Tottakai jokainen meistä kokee asiat erilailla, ja jokainen tavallaan on oikeutettu stressaamaan omista asioista ihan millä levelillä tahansa. Mutta kuten varmaan joka ikisessä tekstissäni toitotan, asioita kannattaa aina katsoa myös hieman eri kantilta. Onko työsi rankkaa? Mulla työpaikkoja on kolme. Onko opiskelu rankkaa? Kokeileppa Oulun hammaslääkistä. Onko perheessä riitoja? Kun ehtis edes näkemään perhettä joskus, niin vois riidellä. Silti minäkin yritän pysyä optimistisena, ja onnistunkin siinä ihan hyvin. Minä opiskelen kuitenkin arvostettua ammattia, minulla on työpaikka (tai kolme), minulla on ihania ystäviä ja kaikesta stressistä huolimatta porskutan jotenkin eteenpäin. Aina on jotain hyvää edessä mitä odottaa, aina on jotain minkä avulla jaksaa. Asioiden priorisoiminen helpottaa myös arjessa paljon. Ystävät ymmärtää, kun sanon että luen tenttiin. Työpaikalla ollaan joustavia sen suhteen, mitä vuoroja voin tehdä. Asioilla on tapana järjestyä.

On opiskelussa positiivisiakin puolia. Meillä on klinikkasalin yhteydessä pieni lepo/kahvinurkkaus, jossa parannetaan maailmaa, kehitetään hammaslääketiedettä ja ratkotaan ihmissuhdeongelmia. Kun opiskelu jää uskon, että päivittäinen tuttavapiiri kutistuu aika nopeasti. Näin isoa "työyhteisöä" on hankalaa löytää. Työhön ei myöskään kuulu spontaanit kaupunkikierrokset kesken päivän tai se onnen tunne siitä, kun luento loppuukin puoli tuntia etuajassa. Kyllä opiskelua tulee varmasti jossain vaiheessa ikävä, ja ehkä silloin on erikoistumisen aika. Mutta nyt parasta olisi lukea kirja ilman omantunnontuskaa siitä, että pitäisi lukea parodontologiaa tai kariologiaa. Parasta olisi saada omalle tekemiselle rutiinia ja toisaalta saada myös sellainen toimeentulo, että elämä siltäkin osin helpottuisi.

Vielä vähän siitä, mitä me viimeisenä vuonna hammaslääkiksessä tehdään. Viikossa meillä on neljä klinikkavuoroa, joilla voimme periaatteessa tehdä mitä vain. Meillä on tietyt tavoitteet paikkojen, juurihoitojen, proteesien jne suhteen. Monilla viimeinen vuosi painottuu paljon protetiikan tekemiseen ja kaikkeen mitä siihen kuuluu, niin myös minulla. Lisäksi meillä on luentoja ja lopputenttejä. Lopputenttejä on ollut syksyn lukukaudella noin kolmen viikon välein. Lopputentit ovat kaikista isoista hammaslääketieteen oppialoista. Luennot ovat olleet usein syventäviä oman alan luentoja tai yhteisiä luentoja lääkisopiskelijoiden kanssa esim infektiosairauksista. Sitten kun lukemiselta, töiltä ja koululta ehtii, olis tehtävänä vielä syvärit eli syventävä tutkielma (vähän kuin kandi tai gradu muilla aloilla). Ja kyllä, käyn edelleen myös salilla.

Nyt olen kuitenkin lomalla, lataan akkuja että jaksan painaa taas kevään. Käyn kyllä töissä lomalla, mutta sehän on helppoa ;)

Ihanaa joulunodotusta!

-V














9 kommenttia:

  1. Totta on että asenteella pääsee pitkälle.

    Saako kysyä mitä tuossa eka kuvassa tapahtuu?

    T. Hammaslääkäri kammoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, ekassa kuvassa on ienleikkaus erikoishammslääkärin tekemänä! Paljastunut juurenpinta peitettiin ienläpän alle. Olin vain seuraamassa kyseistä leikkausta :)

      Poista
  2. Moi! Haaveilen itse hammaslääkärin ammatista ja oon saanut ihan tajutonta motivaatiota sun blogista! Oon lukenut tätä ihan hirmu pitkään mutta nyt vasta vaivaudun kommentoimaan, mutta kiitos siis tästä että jaksat valaista sun elämää ja hammaslääkis opintoja :) Tää on niin mielenkiintoista ��
    Mua on jäänyt vaivaamaan kuitenkin vähäsen se kun oon vertaillut hammaslääkistä normipuolen lääkikseen, toi viimeinen vuosi. En oikein mistään löydä vastausta siihen että kun vika vuosi lääkiksessä on aika pitkälle terveyskeskuksessa harjoittelua, niin onko teillä hammaslääkiksessä myös vikan vuoden harjoittelua? :) kiitti jo valmiiksi jos ehdit vastata:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, kiva että oot löytäny mun blogin! :) meillä hammaslääkiksessä harjoitellaan käytännössä koko ajan opetusterveyskeskuksessa kolmannesta opiskeluvuodesta lähtien. Tämä on siis opettajan valvomaa ja palkatonta. Lisäksi viidennen vuoden jälkeen meillä on 6kk kestävä syventävä käytännönharjoittelu jossain terveyskeskuksessa (mahdollista lähteä ympäri Suomea), josta saa palkkaa ja joka käytännössä on jo työntekoa :)

      Poista
  3. Kuulostat perus hammaslääkäriltä, joka ei arvosta hoitajia, koska ne vain imuroivat sylkeä, ojentavat instrumetteja, eivätkä tee töitä, sillä hammaslääkäri tekee kaiken työn ;) Terveisin hammashoitaja :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Laura! Harmi, jos saat sen kuvan. Me hammaslääkärit ollaan todellisuudessa melko avuttomia ilman hoitajia. Ylimääräinen käsipari on useimmissa hommissa enemmän kuin tarpeen. Kunpa vain koulussakin sais hoitajan aina kaveriks, nopeutuis hommat aikalailla :)

      Poista
  4. Älä nyt ihmeessä tuollasia hoitsujuttuja ala miettimään nainen hyvä 😂 valmistuin itse kuukausi sitten hammashoitsuksi ja sanottakoon että kyllä joltain osin kadehdin hll.. kunnalla se näyttää olevan niin huoletonta; paikkaus, poisto, paikkaus, paikkaus, tarkastus, poisto. Mulla on aivan käsittämätön kiire joka hetki! Hl hoitaa hommat sutjakasti ja meikäläinen vatvoo jonkun puuttuvan munuaismatriisirenkaan kanssa 😁 monesti miettiny että juu on tuo helppoa, mutta vastuu kuitenkin suuri. Mutta mun mielestä jokaisen legolääkärin tulisi tehdä hetki hoitajan hommia, niin ymmärrys kasvaa! Todella stressaavaa uran alussa, kun ei handlaa kaikkea ja kokenut lääkäri napittaa katseella että hopihopi.. aikansa kullakin. Hienon alan olet kuitenkin valinnut 😊 tuskin itse jatkan lääkikseen saakka, vaikuttaa raskaalta jokaisen kuulemani kokemuksen perusteella. Ehkä tulevaisuudessa sitten shg.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu se shg-koulutus onki tosi lepposta ja stressitöntä jepjep... Ja työ samoin, riippuu tietty työpaikasta.

      Poista
  5. Moi. Tosi hienon alan oot valinnut ja nostan hattua sun ahkeruudelle ja sille, että jaksat noin kiireistä arkea. Kuitenkin, muista, että koskaan ei voi tietää mitä toisen ihmisen elämässä on menossa ja kuinka rankka joku ala oikeasti on (esim.hammashoitaja) ennen kuin sitä itse kokeilee. Vaikka itse käytkin useassa duunissa ja käyt rankkaa koulua, se ei tarkoita sitä, että sinun koulusi ja elämäsi olisi niin rankkaa että voit verrata sitä muihin; "onko duunissa rankkaa? Minulla on niitä kolme". Kaikilla oma elämänsä, tilanteensa, kiinnostuksen kohteensa ja jaksamisensa. :) peace!

    VastaaPoista