keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Sopivassa suhteessa

Kipsi oli, kipsi meni. Lihakset tuli, lihakset meni. Taidot tuli, taidot jäi...

Sali ja salilla käynti oli mulle useamman vuoden tosi tärkeetä ja ehkä ainoa kunnon harrastus. Tulosten huomaaminen niin peilistä kuin raudan määrästäkin oli motivoivaa ja palkitsevaa. Eihän minusta tullut ikinä isoa, eikä vahvaakaan, mutta olin ihan hyvässä kunnossa. Viimeisin puoli vuotta on sali jäänyt paljon vähemmälle ja koko elämä on myllätty aikalailla uusiksi. Viimeisenä niittinä edellinen kuukausi kipsin kanssa. Tänään aamulla astuessani puntarille, näytti lukema n 6kg vähemmän kuin 6 kuukautta sitten, tuo määrä on aika iso minun kokoiselle ihmiselle.

Eikö ole tavallaan helpottavaa, että tuo suurin fitnessbuumi alkaa olla kuopattu? Kaikki eivät enää käy salilla tai treenaa personal trainerin kanssa sekä noudata jotain ruokaohjelmaa. Ei tarvitse enää ahdistua siitä, ettei paino nouse tai laske, tai jos syö joulun alla vähän suklaata.

Saliharrastus on loppujen lopuksi aika hukkaan heitettyä. Ainakin siinä määrin kuin minäkin sitä tein... 2vuoden työ valui roskakoriin 6kk:n laiskottelun jälkeen? Noh, toki lihasmuisti säilyy, tekniikat jne. Tulokset palautuisivat minulle nyt nopeammin kuin jollekin, joka kävi salilla viimeksi 20 vuotta sitten.  Mutta minun suhtautuminen on ainakin muuttunut melkoisen paljon. Käyn edelleen salilla, mutta ihan erilaisen ajatusmaailman kanssa. Haluan ylläpitää hyvää lihaskuntoa ja erityisesti niitä lihaksia, jotka jäävät esimerkiksi työssäni paitsioon tai kaipaavat vahvistusta. Treenaan selkää, jotta jaksaisin istua ryhdikkästi, treenaan jalkoja koska muuten käytän niitä vain lähinnä kävellessäni töissä kahvihuoneeseen ja takaisin.

2kk takaperin, kun huomasin miten painoa on lähtenyt ja kroppa muokkautunut lihattomammaksi - väänsin itkua autossa salin pihassa. Tuntui kuin olisi pitänyt aloittaa alusta, kuinka koko työ olisi valunut hukkaan ja samaan pisteeseen pääsy vaatisi taas yhtä tiivistä treenaamista ja tarkkaa ruokavaliota. Nyt tuosta montusta on menty yli ja olen ihan tyytyväinen tässä ja nyt. Miksi?

Minulla on monta syytä olla tyytyväinen tilanteeseeni tässä ja nyt. Lihakset ehkä meni, voimatasot kuitenkin ovat lähes samassa tasossa kuin aiemmin. Koko lihashömpötys on siis aikalailla ulkonäkökeskeinen asia. Olen siitäkin onnellinen, että en ala kerätä ylimääräistä rasvaa vaan painoni putoaa lihattomaan luiseen olomuotoon treenaamattomuuden myötä. Stressaan myös vähemmän. Menen salille, kun on hyvä hetki, aikaa ja halua. Treenaus ei ole pakkopullaa pyöreän tarakan säilyttämiseksi vaan treenausta kunnon ylläpitämiseksi ja omaksi hyvinvoinniksi. Minulla on aikaa muille harrastuksille: käyn koirani kanssa pidempiä lenkkejä, olen löytänyt tieni taas ratsastuksen pariin.

Fitneksessä ja treenaamisessa ei ole mitään väärää. Tekee sitä millä mentaliteetillä tahansa. Kuitenkin jokaisen kannattaisi miettiä, miksi sali on niin tärkeää, jos se on. Onko salilla käynti tärkeää sen takia, että näyttäisi hyvältä ja olisi vahva, vai sen takia että ilmiö on muodissa? Onko sali tärkeää sen takia, että salilla tulee urheiltua kun kotona vain makaa sohvalla tai sen takia, että se on hyvää vastapainoa omalle työlle? Ehkä salista on tullut tärkeää sen takia, että parempaa ja itselle sopivampaa harrastus/liikuntamuotoa ei ole vielä löytynyt?

Itsellä asia ehkä kallistui tuohon viimeiseen. Opiskeluaikana sali oli minulle hyvä ja halpa liikuntamuoto, innostuin myös asiasta ja homma oli muodissa. Miksipä siis ei. Ei opiskelijalla useinkaan ole mahdollisuutta harrastaa ihan mitä haluaa, täytyy ehkä vähän tyytyä siihen, mihin on varaa. Ehkä salilla käynti on siitäkin syystä niin suosittua. Yhden ratsastustunnin hinta voi olla sama kuin yhden kuukauden salikortti. Nyt kun minulla on erilailla aikaa kuin opiskellessa ja rahaakin tulee paremmin, olen voinut alkaa taas ratsastaa. Kaikkein hienointa on ollut huomata, että ne taidot eivät ole hävinneet mihinkään. Jos salitreenauksella saadut tulokset katoavat puolessa vuodessa, ei ratsastustaito häviä edes viidessä vuodessa. Toki tasapaino voi olla hieman huonompi aluksi ja rohkeus tehdä samoja juttuja heikompi, mutta kuitenkin muistan miten hevosta käsitellään, miten ohjia pidellään ja kuinka satulassa istutaan. Taidot eivät katoa, voivat olla kyllä ruosteessa.

Kesän alussa aloin varmaan puhua, kuinka ihanaa olisi, jos saisin taas oman hevosen. Nyt tuo hevonen on saapunut ja täytyy sanoa, että tää heppaelämä on kyllä juuri sitä, mitä olen kaivannut. Hammaslääkärin työ voi olla välillä stressaavaa ja jo se, että on kaiket päivät sisätiloissa, istuu samassa hoitohuoneessa näyttöjen ja valojen ympäröimänä on ajoittain raskasta. Tällaisten sisällä istuttujen päivien jälkeen treenaaminen sisätiloissa ei aina ole se houkuttelevin juttu. On ollut ihanaa päästä tekemään fyysistä työtä tallilla sekä  ratsastaa ulkoilmassa. Ratsastaessa myös kaikki muu unohtuu, tallille en "tuo töitä tai potilaita", vaikka kotona asiat usein pyörivätkin mielessä vielä työpäivän jälkeen.

On ihanaa, että hevoset ovat nyt osa arkea, saan ratsastaa niin usein kun haluan ja voin panostaa harrastukseen sekä suhteeseen tuon ison eläimen kanssa. Haluan valmentautua, oppia lisää ja tulla paremmaksi. Ehkä joskus pystymme osallistumaan vielä joihinkin pieniin kisoihin.. Siinä sivussa käyn salilla treenaamassa vahvoja jalkoja ratsastukseen, vahvoja selkälihaksia hyvän ryhdin ylläpitämiseksi työelämässä, sekä vahvoja ranteita ratsailta tippumisen varalle ;)) Elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa. Kaikkea sopivassa suhteessa.

Ihanaa joulunodotusta!

-V





lauantai 4. marraskuuta 2017

Yllätyys! Hammaslääkärisi ei ehkä rakasta sinuakaan takaisin?

Seuraava teksti on kirjoitettu parodian ja sarkasmin keinoin, eikä kenenkään tule tekstistä loukkaantua.

Halloween on ohi, joulu on tulossa - syksy ja alkutalvi on yllätysten aikaa. Tuleeko sinulle yllätyksenä se, että niin paljon kuin inhoatkin hammaslääkäriäsi - et itsekään ehkä ole hänen lempipotilaansa? ;)

Tässä viisi asiaa/keissiä/potilasta, joihin jokainen hammaslääkäri voi varmasti samaistua. Kuvat ja potilastapaukset eivät välttämättä liity toisiinsa.

1. Huono hammasluu

"Meidän suvussa on ollut kaikilla huonot hampaat. Isältäni poistettiin kaikki hampaat alle 30-vuotiaana ja varmaan näille minunkaan hampaille ei kannata mitään tehdä". 

Kumma juttu, kun koko 5vuoden yliopistojakson aikana meille ei opetettu mitään tästä mystisestä huonosta hammasluusta, siis että 'joillakin hampaat vaan lohkeilee ja reikiintyy ja mätänee ja tulehtuu suuhun.' Ei varmasti opetettu, koska hommahan on ihan myytti! Huono hammasluu on kirosana hammaslääkärille, älä käytä sitä enää. Ikinä. On olemassa muutamia harvinaisia kiilteen kehityshäiriöitä, joissa hampaat oikeasti ovatkin todella alttiita reikiintymiseen huonon kiilteen takia, mutta ei - sinulla ei ole sitä. Amelogenesis imperfecta - eli juurikin tuo kiilteen kehityshäiriö - on ihan asia erikseen. Ikinä en ole nähnyt potilasta, jolla olisi tämä kiilteen kehityshäidiö mutta tätä "suvussa esiintyvää huonoa hammasluuta" sen sijaan tulee vastaan viikottain. Onneksi trendi on oman kokemukseni mukaan kuitenkin vähenemään päin, ehkä me ihmiset ollaan nykyään geneettisesti laadukkaampia ja evoluutio karsii pikkuhiljaa huonon hammasluun kokonaan?

2. "Voisko siihen laittaa antibiootin tai vaihtaa sen paikan"

Ihan perinteinen ja usein vastaantuleva tapaus on se, että otetaan potilaalta koko leukojen röntgenkuva, josta paljastuu jonkin hampaan juuren kärjessä tulehdus - ja iso sellainen. Hammaslääkärinä ammattimaisesti informoin potilasta asiasta "hammas tulee juurihoitaa, poisto on myös vaihtoehto". No koska potilaat tietää aina paremmin ja asiakas on aina oikeassa, kuulen vaihtoehtoisia hoitomuotoja kuten "kirjoita antibioottikuuri niin se lähtee, ei ole yhtään kipeäkään". Ei, se ei lähde ainoastaan sillä. Annoin jo kaksi vaihtoehtoa. Tietenkin voidaan myös jäädä odottamaan, että saat verenmyrkytyksen ja tulehtuneen hampaan lisäksi joudutaan poistamaan kaksi viereistäkin up to you.

Hieman vastaavasti joskus kuulee potilailta vaihtoehtoisia hoitotapoja päivystyksessä: Potilas saapuu hyvin kipeän hampaan takia, joka on syvälle reikiintynyt. Hammasta ei voi enää paikata, poisto on ainoa vaihtoehto. Vanhoista tiedoista luen, että hampaassa on ollut jo paikattava reikä ennen kuin minä aloitin hammaslääkäriopintoni 6vuotta sitten, potilas on tällöin sanonut ettei halua paikkausta koska reikä ei ole kipeä eikä sitä kuulema tarvitse paikata. Potilas kuitenkin antaa hyviä vaihtoehtoja hammaslääkärille nyt: "paikkaat sen vaan, laita vaikka väliaikainen. Minun kaverillekin laitettiin sellainen nasta hampaaseen ja rakennettiin ihan kokonaan uusi hammas. Teet samanlailla". Uskokaa, kun sanon: minä varmasti kokeilen hampaan säilyttämistä aika pitkään, jos se vaan on mahdollista. Ehdotan poistoa, kun se on ainoa tai ainoa järkevä vaihtoehto. Kyllä hammaslääkärisi hyvin todennäköisesti tietää mitä tekee, ja mitä ehdottaa.

"viimeiseen hampaaseen vaan nasta ja kruunu päälle, juu ;)"

3. "Muttakun ei satu yhtään, miten siellä voi olla tulehdus"

Suu on monella tapaa mystinen paikka. Reiät voi edetä hyvin pitkälle ilman minkäänlaisia tuntemuksia, samoin ientulehdus voi kroonistua ja muuttua parodontiitiksi ilman sen suurempia merkkejä. Ainoa oire voi olla ienverenvuoto esim harjatessa. Parodontiitti - oi, kaikkien oululaisten hammaslääkärien lempilapsi - on todella raskas keskustelunaihe ja selitettävä potilaille. Ei siitä sen enempää. Usko vain hammaslääkäriäsi, kun hän sanoo, että pitää tulla suuhygienistille uudestaan pian tai että suussa on krooninen tulehdus, joka vaatii hoitoa. Tässä ihan havainnollistava esimerkki: sokeakin näkee, että hammas ei ole enää juuri missään kiinni. Silti - tämäkään ei ollut yhtään kipeä. Ihan vaan pieni pulma ratkaistavaksi: mikäs sen hampaan sieltä luusta kaivaa irti ellei tulehdus? 



4. Potilaan ongelmat ja "ongelmat"

Kyllä, hammaslääkärissä käynti on inhottavaa, en minäkään siitä pidä. Homma on väistämätön paha, joka jokaisen pitäisi kuitenkin hoitaa. Perinteiseen vastaanottokäyntiin on varattu 30 minuutin aika. 30 minuuttia seisoo vaikka päällään järvessä - kyllä sen aikaa voi olla hammaslääkärissäkin. Hammaslääkäri tekee 8 tunnin päiviä huonossa työasennossa yrittäen nähdä d.27:n mesiobukkaalikanavaan edes jotain. Sitten kun nuori perusterve potilas tulee penkkiin ja alkaa latelemaan ehtoja "ei saa kallistaa liikaa, mukavempi olla vähän pystyasennossa. Minä tarvin sitten taukoja vähintään joka viides sekuntti jotta pysyn rauhallisena ja voin hengittää ja että saan rapsuttaa nenää ja ehkä lisätä puuteriakin vähän. Ja sit jos voisit suunnata sen valon niin, ettei häikäise. Äläkä sitten koske sillä piikillä kun minä en tykkää siitä ja jos voisit aina poratessa laskea kolmeen ja pitää tauon. Ja välillä voisin myös oikaista jalkoja, että jos nostetaan ihan kokonaan istumaan. Ja kun mulla on nää ripsenpidennyksetkin niin voisitko laittaa erilaiset suojalasit mulle tai ainakin monta tuppoa sinne väliin, ettei ne mene ruttuun. Ja olikohan muuta.. Ainiin, pitää puuduttaa ja pintapuuduttaa ja odottaa ainakin puolet vastaanottoajasta, että on sitten varmasti puutunut. Ja haluan sit valkean paikan ja sen pitää sit kans pysyä, kun kerran laitettiin paikka ja se lähti heti. Niin ja en mä pelkää hammaslääkäriä ku mä en vaan tykkää tästä".... Guess what - minäkään en tykkää susta. Tottakai hoidossa otetaan aina paljon huomioon ja että potilaalla on hyvä olla ja on oikeasti liikuntarajoitteita ja muita. Mutta... ehkä sait ideasta kiinni.;) Ei ole meidän hammaslääkärienkään työ aina helppoa ja mukavaa siistiä sisätyötä. Tähän kaikkeen kun lisätään vielä iso kieli, runsas syljeneritys, rajoittunut suunavaus ja herkkä yökkäysrefleksi niin paketti alkaa olla valmis.

"Päällään järvessä"


5. "Kaikkeni oon kokeillu"

 Potilas tulee hammastarkastukseen. Tyypillisesti ennen suuhun katsomista haastattelen potilasta lyhyesti "kuinka usein peset hampaat/lankaat välit/käytätkö muita suunhoitotuotteita". Potilas kertoo, että on kokeillut kaikkea mutta ientulehdusta on silti. Noh, sanon sitten että "ahaa, katsotaanpa sitten sinne suuhun". Löydän plakin vuoraamat hampaat, hammasharjaa on ehkä näytetty joskus purupinnoille, mutta ienrajoissa on sellainen töhnäkerros etten nää, onko hampaissa paikkoja vai reikiä vai mitä. Ei niin kauaa sitten, kun potilas tuli vastaanotolleni juuri vastaavalla tarinalla. Aloin katsomaan jotain takimmaisia poskihampaita - purupinnalla näkyi jotain tummaa - reikäkö se siellä? Putsasin hammasta kaikesta siitä töhnästä ja totesin, että alla oli ihan hyväkuntoinen amalgaamipaikka. Päivän pro tip: vaikket pesisi normaalisti hampaita, pese ne edes ennen hammastarkastusta. Sieltä suusta voi olla todella vaikea huomata yhtään mitään, jos hampaiden päällä on sentti töhnää. Pro tip numero kaksi: "kokeillut kaikkea" ei tarkoita kerran kokeilemista. Ientulehdus syntyy kolmessa päivässä töhnän alle, lähtee kahdessa viikossa huolellisella puhdistuksella. Suunhoito vaatii pitkäjänteisyyttä ja säännöllisyyttä - ei ihme tablettia tai suuvettä, joka poistaa kaikki sun ongelmat. Ja hammasvälien säännöllinen puhdistus ei tarkoita sitä, että kun kerran vuodessa kokeilee miltä se hammaslanka tuntuu - vaikka onhan sekin säännöllisyyttä tavallaan, jos kuitenkin tekee sen JOKA vuosi. 


Älkää säikähtäkö, emme me hammaslääkärit/hoitajat toki näin ajattele koko ajan ja kaikista potilaista, oikeasti vain hyvin harvoin, tarinaa oli tosiaan höystetty hieman parodian ja sarkasmin keinoin, vaikka totuuden siemenkin piilee seassa. Oikeasti omia toiveita hoidon suhteen on hyvä esittää, hammaslääkäriä on hyvä pyytää perustelemaan valintansa ja hoidosta voi yhdessä tehdä mahdollisimman miellyttävää. Jos hammaslääkärin on helppo tehdä töitä, on homma myös nopeammin valmis. Ja jos kotona noudatetaan hammaslääkärin ohjeita, on käyntejä rakkaan hammaslääkärin vastaanotolla todennäköisesti paljon vähemmän. :) Vielä loppuun pro tip numero 3: hammaslääkärille voi kertoa ihan suoraan hampaiden laiminlyönnistä tai omista "hoito"tottumuksista - trust me when I say: varmasti pahempaakin on tullut vastaan etkä ole ainoa! 
Ihanaa syksyn jatkoa kaikille! :)

-V

keskiviikko 27. syyskuuta 2017

Oikeissa töissä

Blogimaailmassa on osaltani ollut taas hiljaisempaa, olen keskittänyt energian läheisiini sekä töihin.

Aidan takana ruoho on aina vihreämpää.
Opiskellessa sitä ajattelee, että jos kävisi vain töissä, kuinka paljon helpompaa se olisi. Jäisi kaikki illat ja viikonloput aikaa omille asioille, rahaakin tulisi enemmän. Töissä ollessa sitä ajattelee, että kylläpä opiskellessa oli ihanaa: satunnaiset rauhalliset aamut tai ystävien kanssa lounastaminen päivittäin. Molemmissa on puolensa, kuitenkin olen elämässä sellaisessa tilanteessa, etten vaihtaisi tätä mihinkään. Asiat on hyvin.



Melko paljon tulee kyselyä siitä, millaista on ollut työelämässä hammaslääkärinä. Kesä- ja heinäkuun tein viisi päivää viikossa terveyskeskuksessa, elokuun alusta aloin tehdä yhden päivän yksityisellä ja neljä terveyskeskuksessa. Vuoden vaihteessa mietin taas uudelleen, montako päivää teen ja missä, mutta ainakin vuoden loppuun menen nyt tällä kaavalla. :) Rankinta koko kesässä on ollut se, että lomaa ei kannata oikeastaan edes miettiä -- ehkä ensi kesänä? Palkatonta talvella? Kun aloittaa uudessa työsuhteessa, lomapäiviä ei luonnollisestikaan ole ehtinyt kertyä. Normaali päiväni alkaa 7.30 ja loppuu joskus kolmen ja neljän välillä.

Minut on otettu hyvin työpaikoilla vastaan ja olen saanut hyvää palautetta. Pidän työstäni ja päivät kuluvat yleensä nopeasti. Plussaa on, että olen päässyt tekemään monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Syksyn aikana tulee muutamia koulutuspäiviäkin jotka tuntuvatkin yhtäkkiä koulusta poisjäämisen jälkeen taas todella mielenkiintoisilta ja mukavalta vaihtelulta. Miinusta työssä on se, että pitkiä potilassuhteita ei vielä ole ehtinyt nähdä, mikä olisi mielenkiintoista oman työn mielekkyyden kannalta. Lähinnä siis sellainen, kuinka tekemäni proteesit toimii käytössä 5vuoden kuluttua, tai kuinka hyvin juurihoidettu hammas on parantunut 2vuoden seurannassa. Ajan kanssa nämäkin - kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani ;)
Joku lukijoistani lähetti kysymyksen erikoistumiseen liittyen. Hammaslääkäri voi alkaa erikoistua, kun valmistumisen jälkeen on työskennellyt kaksi vuotta hammaslääkärin töissä - kohtuullisen pitkä aika minusta. Eniten minua tällä hetkellä kiinnostaa protetiikka. Protetiikka on monipuolinen ja todella nopeasti kehittyvä erikoistumisala, johon liittyy paljon paljon muutakin kuin hampaattomia mummoja! Protetiikan potilaat voivat olla kaunista esteettistä lopputulosta hakevia nuoria aikuisia, hampaattomia vanhuksia tai jääkiekkopelissä etuhampaansa menettäneitä urheilijoita. Erikoistuminen kiinnostaa minua, mutta toisaalta kaikkea voi tehdä myös ilman erikoistumista. Periaatteessa voin siis olla perushammaslääkäri, joka on perehtynyt protetiikkaan ja tekee sitä mielellään, vaikken erikoistumistitteliä hankkisikaan. Katsotaan mihin asiat etenee, tällä hetkellä minulla on monet proteesit potilaille tulossa ja haluan oppia koko ajan lisää! Tutkimustyöstä kysyttiin myös. Minua kiinnostaa lähinnä kliininen tutkimus ja uuden kokeileminen, mutta ei varsinaisesti tutkimustyö.

Hammaslääkis oli antoisaa ja opettavaista aikaa, mutta oppiminen on jatkunut huimalla käyrällä nyt työelämässä. 6kk:n terveyskeskusjakson on tarkoitus olla opettava jakso vielä yliopistojakson jälkeen. Minulle tämä on lähinnä kohta suurelle kritiikille: opin eniten yksityisellä, missä työskentelevät proteetikot ja erikoishammaslääkärit. Kunnallisella puolen on paljon hoidon tarvetta - mutta myös jonojen purkua ja kiirettä, yksintyöskentelyä ja toisten lomittamista ilman konsultaatioapua erikoistuneilta. Välillä tuntuu, että tämä 6kk:n "syventävä käytännönharjoittelu" on vain poliittinen kikka saada kunnille työntekijöitä. Älkääkä nyt kuitenkaan käsittäkö väärin, tykkään  tehdä kunnassa töitä. Mielestäni vain ei pitäisi rajoittaa sitä, missä 6kk:n käytännön harjoittelujakso suoritetaan vaan paikan voisi valita kiinnostuksen perusteella. Kunnallisesta hammashuollosta, sen ongelmista eri kuntien välillä ja kaikesta siihen liittyvästä voisi kirjoittaa ihan kokonaan oman blogikirjoituksenkin - on siitä sen verran paljon sanottavaa... Ehkä joskus toisten. Tänään kuitenkin potilastöissä tuli vastaan todella ihmetyttävä seikka - osa potilaista ajattelee, että hammashoidosta tulee soteuudistuksen myötä todella edullista/ilmaista ja potilaat ovat sen takia himmailleet hammashoitoon tuloa. Ei varmasti näin, hammashoito ei ole halpaa ja ilmaista hoitoa ei varmasti tule ikinä (poislukien erityisryhmät). Asioiden lykkääminen kasaa usein ongelmia suussa - suosittelen kaikkia hakeutumaan hoitoon, jos sille on tarvetta ja unohtamaan toistaiseksi koko sote-uudistuksen.



Missä välissä hammaslääkiksessä on mahdollista käydä vaihdossa? 
Periaatteessa missä välissä vain, ongelma on lähinnä se, että ulkomailla opinnoissa ei juurikaan etene, vaan lähes automaattisesti vaihtoon lähteneet putoavat alemmalle vuosikurssille. Hammaslääkiksessä lukkarit on valmiiksi suunniteltu, pakollista läsnäoloa on paljon, eikä kursseja itse valita vaan ne tulevat silloin kun ne on lukkariin merkitty. Näin ainakin meillä Oulussa. Usein vaihtoon lähdetään prekliinisen vaiheen jälkeen, eli toisen opiskeluvuoden jälkeen, tai kolmannen ja neljännen välissä. harvemmin kukaan lähtee kahden viimeisen vuoden välissä. On olemassa myös sisäisiä lyhyempiä vaihoehtoja (esim 6viikkoa kesäaikaan), jos haluaa päästä näkemään meininkiä muiden maiden hammaslääkiksissä.

Hammaslääkis vai lääkis?
Olen aiemminkin tainnut vastata tähän kysymykseen blogissani, välillä se aiheuttaa jopa närää. Minulle hammaslääkis voitti useastakin eri syystä: päivätyö, toimenpidepainotteinen ammatti, ei niin kova erikoistumispaine, palkkaus, pikkutarkkuus ja käsillä tekeminen. En suosittele ketään valitsemaan hammaslääkistä perusteella "helpompi päästä sisälle", hammaslääkiksen ja lääkiksen välillä voidaan käyttää eri painotuskertoimia, varsinkin eri kaupunkien välillä - ei siis välttämättä ole paljonkaan helpompi päästä hammaslääkikseen kuin lääkikseen. Jos oikeasti haluat lääkikseen - on ihan sama millä pisteillä hammaslääkisläiset on valittu. Keskittyminen pääsykokeessa tulee olla omassa tekemisessä ja myös hylkäävän päätöksen jälkeen pitäisi miettiä mitä itse voi tehdä paremmin. Kerran baarissa törmäsin mieheen, joka oli hakenut lääkikseen viisi kertaa ja hän odotteli taas tuloksia, josko tällä kertaa pääsisi sisälle. Usein tällaisilla ihmisillä tulee paljon puolustelevia kommentteja "olisin päässyt hampaalle, olisin päässyt mihin tahansa muuhun lääkikseen." Tai "olen 30.varasijalla viidentenä vuonna peräkkäin". Vähän provosoivastikin taisin sanoa miehelle, että "sun pitäisi olla parempi. Ei auta, jos joka vuosi 30 ihmistä menestyy paremmin kuin sinä tai että toiseen lääkikseen olisit päässyt". Pitää tehdä kovasti töitä, oppia omista virheistään ja pystyä seuraamaan omaa kehitystään - eihän se yksinkertaisesti vain riitä jos on 51. paras, kun 50 valitaan. ;) Toivottavasti tämä kaveri on lopulta päässyt sinnikkään luku-urakkansa jälkeen unelmien opiskelupaikkaan.  Kumpaan tahansa on mahdollista päästä, kun tekee töitä. Suosittelen punnitsemaan ammattien hyviä ja huonoja puolia, miettimään myös pitkälle tulevaisuuteen - kummassa ammatissa voisi viihtyä pidempään?

On hassua ajatella itsensä työntekijänä, hammaslääkärinä ja vastuullisena. Edelleen miellän helposti itseni opiskelijaksi ja keltanokaksi, vaikka kyllähän minä jo tiedän ja osaan paljon! Näin on varmasti myös hyvä, nöyryys auttaa oppimaan ja sisäistämään uutta. Aion tulevaisuudessa todennäköisesti jakaa enemmän erilaisia potilastapauksia ja viedä teitä lukijoita hammaslääketieteen maailmaan vielä syvemmälle, jos tällainen kiinnostaa! :)

Esittelyssä vielä käyttämäni hoitajan kello Color4Care:lta. Kello on kätevä hammaslääkärin työssä, kun pitää tarkistaa kauanko etsaushappo vaikuttaa tai ihan vain milloin seuraava potilas olisi tulossa. Kelloon saa kivoja vaihdettavia silikonikuoria oman mieltymyksen mukaan. Silikonikuoret löydät täältä.




Raikasta syksyn jatkoa!

-V


tiistai 18. heinäkuuta 2017

Kakkua ja ystäviä

Minulla on kesän aikana ollut huomattavia vaikeuksia kaivaa läppäriä esille blogin päivittämisen merkeissä. Eikä syy varmastikaan ole siinä, etteikö minulla olisi ollut aikaa. Lähinnä on ollut ihanaa nauttia "normaalista" työelämästä ja kesän mukanaan tuomista aktiviteeteistä sekä kissanristiäisistä ilman sen ihmeellisempää stressiä muista velvotteista. Yritän vastailla blogiin tulleisiin kysymyksiin mahdollisimman pian, vielä hetken vietän rennompaa kesäelämää ennen kuin ryhdistäydyn.

Elämä on hiljalleen asettunut Lahteen, työt rullaa omalla painollaan. Illat ja viikonloput on vapaata aikaa, aikaa mille ikinä keksinkin. Lahti on kiva kaupunki, vaikkakin mulle edelleen aika vieras, pikku hiljaa oma ympyrä alkaa muodostua, mutta täytyy kyllä myöntää, että Oulun kavereita on välillä iso ikävä! Juhlin tällä viikolla synttäreitä, enkä juuri nyt keksisi parempaa tapaa viettää päivää, kuin kutsumalla kaikki kaverit saman pöydän ääreen kahvittelemaan! Luulenpa, että kutsusta huolimatta mun kahvipöydässä voi olla aika hiljaista..

Kevään aikana, vielä kun elämä pyöri tenttien ympärillä ja kaveriporukan kanssa hengailu oli tiivistä, kehitteli ystäväni Kati terveellisen sitruunaisen mustikkajuustokakun reseptin. Juustokakku on tehty helpoista perusraaka-aineista, mitä yleensä löytyy kaikkien keittiöstä tai ainakin lähikaupasta! Henkilökohtaisesti mua ärsyttää reseptit, joihin tarvii pussillisen ties mitä kalliita jauhoja, joita käyttää sitten sen ainoan kerran. Tulee tocoa, ja macaa ja mantelijauhoa ja liotettuja pähkinöitä ja mitä vielä, valmistautuminen olis täytynyt aloittaa viikko etukäteen ja tekemiseenkin saa varata kolme päivää. No eikai... :D anyway, tässä tulee helppo ja maukas resepti perusraaka-aineista! Kuohkeutta täytteisiin luo valkuaisvaahto, joka toimii ikäänkuin kermavaahdon korvikkeena. Sitruuna puolestaan raikastaa muuten usein niin rasvaisia juustokakkuja.

Pohja: 
4rkl kookosöljyä sulatettuna
10 kauranäkkäriä
1rkl steviaa

Valkuaisvaahto: 2 valkuaista (käytetään kerroksiin 1&2)

Kerros 1(valkea): 
250g maitorahkaa
1/2 sitruunan kuori ja mehu
3rkl steviaa
puolet valkuaisvaahdosta
2 liivatelehteä

Kerros 2 (sininen):
250g maitorahkaa
2dl mustikoita soseutettuna
3rkl steviaa
puolet valkuaisvaahdosta
2 liivatelehteä

Valmista ensin pohja. Murskaa kauranäkkärit hienoksi muruksi. Sekoita joukkoon sulatettu kookosrasva. Painele leivinpaperilla vuoratun irtokakkupohjavuoan pohjalle. Laita jääkaappiin siksi aikaa, kun valmistat täytteen. 

Laita liivatelehdet (yhteensä 4kpl) likoamaan kylmään veteen.

Vatkaa valkuaiset (2) vaahdoksi. Leipurin vinkki oli, että kannattaa käyttää pois ne vanhimmat valkuaiset mitä löytyy. Lisäksi kupin, missä valkuaiset vatkataan, tulee olla ihan puhdas ja kuiva, eikä mukaan saa valua yhtään keltuaista! 

Ota uusi kuppi, ja sekoita täytteen 1 maitorahka, stevia ja sitruunan kuori. Lisää joukkoon puolet valkuaisvaahdosta varovasti sekoittaen. Purista sitruunan mehu erilliseen kuppiin, kuumenna kiehuvaksi ja liuota liivatelehdet (2) mehuun. (Voit käyttää myös erillistä sitruunamehua tai vaihtoehtoisesti vettä, jos et pidä sitruunan mausta). Kaada kuuma neste täytteen sekaan ohuena norona. Kaada pohjan päälle, levitä tasaiseksi ja laita takaisin jääkaappiin jähmettymään.

Valmista täyte 2 vastaavasti. Sekoita maitorahkaan soseutetut mustikat, stevia ja loput valkuaisvaahdosta. Liuota liivatteet pieneen määrään kuumaa vettä tai sitruunamehua. Kaada ohuena norona täytteen sekaan. Kun edellinen täyte on jähmettynyt, kaada mustikkainen täyte varovasti sen päälle ja tasoita. Anna jähmettyä muutaman tunnin tai yön yli. 

Koristele haluamallasi tavalla, esimerkiksi sitruunan kuorella/raastetulla protskupatukalla ja mustikoilla! Meidän luova tiimi loi kakun nimeltään MUSTIKKALA, kaikille maistui erinomaisesti eikä verensokeritkaan nousseet kohisten niin jaksettiin opiskella vielä kakun jälkeen ;)






















Maukkaita kesähetkiä!

-Veera

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Bachelor, one last time

Viimeisen jakson ilmestymisestä on jo reilu pari viikkoa aikaa, ja koko mylläkkä alkaa pikkuhiljaa laantua. Minä olen aloittanut kahdessa uudessa työpaikassa, uudessa kaupungissa ja sitä mukaan uusia ihmisiä tulee elämään harva se päivä. Siitä, kun bachelor kuvattiin Etelä-Afrikassa, on nyt kulunut jo reilu puoli vuotta! Kuvaukset kestivät osaltani reilu 3 viikkoa, tuo 3 viikon matka on äkkiä unohdettu ja kullattu muistoihin. Haluan nyt vastata vielä kerran niihin kysymyksiin, joita kuulen lähes päivittäin. Alan olla aika väsynyt kertomaan samaa, puolenvuoden takaista tarinaa päivästä toiseen. Elämässä tapahtuu paljon mielenkiintoisempiakin asioita, kuin yksi lomareissu Afrikkaan. Jatkossa kerron mielummin mitä aion tulevaisuudessa tehdä, mihin haluan matkustaa seuraavaksi, mitä teen syventävän käytännönharjoittelun jälkeen tai miten parisuhteessa menee. Bachelor-kuvauksissa elin tapahtumia kokonaisuutena, koko porukan hengailuna, normaalin elämän ylläpitämisenä, tyttöjen, Tuomaksen sekä kuvaustiimin kanssa. Kameroiden toisella puolen tapahtuu myös paljon mitä ei näytetä mutta mikä kuitenkin vaikuttaa tapahtumiin.

Millainen se benji-hyppy oli?
Ihan kauhea mut samalla aika hullun siisti. Mä tiesin, että haluan hypätä sen, muuten olis jäänyt kaduttamaan. Lopulta en tiedä voiko sitä edes hypyksi sanoa, minut aikalailla työnnettiin alas. Lopussa kyllä huomaa, että mä vähän jopa ponnistan :D Aika ylpeä siitä.

Millainen Tuomas oli?
Tuomas haki jotain ihan muuta, mitä minä olen ja edustan. Tuomas antoi itsestään vähän minulle ja useat asiat ovat tulleet ihan yllätyksenä, kun olen lukenut Tuomaksen haastatteluja tai katsonut jaksoja. Bachelor-Tuomas on hyvä tyyppi, muttei sopiva minulle. Ja sitä perheenjäsenet sekä ystävätkin ovat sanoneet.

Oliko teillä aikaa kuvausten ulkopuolella, pääsittekö itse kiertelemään Afrikassa?
Villamme sijaitsi aidatulla golf-alueella, jonka ympäristössä meillä oli mahdollisuus lenkkeillä ja urheilla. Yhtenä päivänä pääsimme kuvausten ulkopuolella kaupunkiin shoppailemaan ja syömään mutta muuten aika kului villalla ja kuvauksissa.

Mikä se sun itkukohtaus oli, se tuli jotenkin ihan puskista?
No varmasti en itkenyt Tuomaksen perään. Villalla oli vietetty jo melko kauan aikaa. Mä kirjoittelin ties kuinka monta esseetä pakollisista luennoista, vietin vapaa-aikani lueskellen tentteihin ja stressaten sitä, että ehdinkö mä millään valmistua keväällä, kun tenttejä oli mennyt ohi jo kaksi. Harkitsin leikin jättämistä kesken, sillä homma oli mennyt pelleilyksi enkä ehtinyt tutustua Tuomakseen, kotona olisi ollut tärkeämpää olla. Treffit vietiin ja koko hommasta meni idea, kun käänteitä oli vähän väliä. Mietin lähtöä tosissaan ennen ruususeremoniaa, jossa itse lopulta jouduin kotiin. Ajoitus oli täydellinen, ehdin juuri ja juuri suu- ja leukakirurgian lopputenttiin, jonka sitten myös läpäisin. jeee :))
Haastattelijoiden tehtävä on myös luoda haastateltaville sellainen olo, että he ovat ystäviä, heille voi puhua luottamuksellisesti ja he ymmärtävät ja ovat samaa mieltä. Näin he saavat aidot tunteet esiin sekä myös suorat ilkeydet. Yhdestä haastattelijasta tuli myös oikea ystävä, pidämme edelleen yhteyttä. Telkkari osaa olla julma maailma, eikä sitä aina muista puhuvansa myös kameroille, kun puhuu ystävälle kameran takana. 4viikon kuvausten aikana pää voi hyvinkin mennä aikalailla räjähdyspisteeseen, jollekin tunteita on pakko purkaa.



Olit niin itsevarma ruususeremoniassa, jossa lähdit kotiin. Miltä tuntui lähtä kotiin sen jälkeen?
Heh, tälle mä oon naureskellu jonkun verran. Kysymys asettettiin minulle näin "Jos sinulle tänään tarjotaan ruusua, otatko sen vastaan?", johon vastasin, "kyllä mä otan tänään ruusun", mikä sitten kuulosti siltä, että itsevarmana kehuskelin meneväni jatkoon. Ihmisten kyky nähdä kulissien ja kommenttien taakse on välillä yllättävän huono ;)



Miksi uudet tytöt lähetettiin sinne? Olivatko he tosissaan mukana vai jotain Tuomaksen tuttuja?

Uusien tyttöjen lähettäminen oli varmaan tuotantoyhtiön keino saada villalle lisää säpinää. Tuomas näytti tunteensa aika selvästi, ja homma oli ehkä katsojillekin selvä peli jo aika alusta, tylsää katsottavaako siis? Mielestäni bachelorin idea pitäisi olla ihastuminen, rakastuminen, aidot tunteet ja tutustuminen. Nyt idea vähän karkasi, bachelorista tuli viidakon tähtöset temppari-saarella kaikkine käänteineen ja mustine ruusuineen. Uudet tytöt olivat siis mukana ihan tosissaan, he halusivat tutustua Tuomakseen ja katsoa olisiko heidän välillään kemiaa.




Oletteko pitäneet tyttöjen kanssa yhteyttä?
Meillä on yhteinen whatsap-keskustelu, joka on saanut nimekseen "viidakon tähtöset". Siellä jutskailemme jonkin verran. Samoilla paikkakunnilla asuvat tytöt ovat treffailleet enemmänkin, itse olen muutamien tyttöjen kanssa pitänyt enemmän yhteyttä. Varmaan meillä tulee vielä yhteisiä illanviettoja aina kun joku jaksaa järkätä kekkerit :)

Kiukutteliko Laura oikeasti koko ajan? Onko Laura sellainen normaali elämässäkin?
Minusta on hauskaa, että tätä oikeasti kysytään. Yhtä jaksoa kuvattiin aina yleensä 2-3päivää, jos siinä ajassa kerran kiukutteli niin se tietenkin kuvattiin ja telkkarissa myös näytettiin. Mutta eihän se tarkoita sitä, että oli koko ajan naama nurinpäin! Laura on ihana ja aito oma itsensä, me tullaan hyvin toimeen ja meillä on hauskaa yhdessä. Laura osaa olla tempperamenttinen ja äkkipikainen, mutta tiedostaa asian itsekin.
Kävimme Oulussa juhlimassa Lauran ja minun kavereiden kanssa. Jälkeenpäin mun kavereilta oli kysytty että "no millainen se Laura oli?", johon mun ystävät oli vastanneet, että "no ihan normaali!", en mä oo koko ajan ilkeä, ei Laura kiukuttele koko ajan. Ihan normaaleja me ollaan.

Kadunko, että lähdin mukaan?
Niin kuin tilinteossa sanoin: "en, mielestäni olin koko ajan oma itseni", miksi muuttaisin vastaustani nyt, kun olen saanut kommenttieni osalta paljon kuraa niskaan. Kyllä, minussa on myös se puoli joka ärsyyntyy, piikittelee ja sanoo ilkeitä asioita paineen alla, mutta taas toisaalta, kenelläpä meistä ei olisi.. Mä olen aina, ja kaikissa aiemmissakin postauksissani "mutta toisaalta" -ajattelija, analyyttinen ja myös itseäni sekä omaa käytöstäni kohtaan. Helppo on sanoa, ettei itse sortuisi vastaavaan telkkarissa, minun on taas helppo sanoa, että asiaa ei voi sanoa varmaksi ennen kuin on itse kokeillut.




Tunnistaako ihmiset sinut esim kadulla?
Joskus saan pitkiä katseita, joskus potilaat mainitsevat asiasta, joskus kuulen oman nimeni tai sanan bachelor. Kuitenkin ihan rauhassa saa kaduilla kävellä ja lähinnä ihmiset lähestyvät alkoholin vaikutuksen alaisena. Kaupungin vaihtamisen jälkeen kuitenkin huomiota on ehkä tullut vähemmän kuin Oulussa, ihmiset eivät heti oleta näkevänsä minua täällä ja ihan hyvä niin. :)

On myös selvää kahteen leiriin jakaantumista: niitä jotka eivät voi käsittää, ja niitä jotka puolustelevat ja ymmärtävät. Sekin on ihan fine (kuten Laura sen sanoisi ;)). Ei meidän kaikkien tarvi olla ystäviä tai pitää toisistamme, kuitenkin kaikkien käytöstä voi yrittää ymmärtää. Tätä kahteen leiriin jakautumista kuvaavat mm. nämä kommentit joita olen suoraa saanut esim blogiini:

Kannattajaleiri:

"Oispa telkkarin realityssä enemmän sun kaltaisia ihmisiä. Oot ihanan aito ja suora, naurat itselle ja muille. Naurat tilanteille ja draamalle ja myös *ittuilet ihmisille ihan suoraa. Oot huippu tyyppi, haluaisin tavata sut."

"Bitch-klippi oli parasta mitä oon telkkarista nähny hetkeen!! Nauroin vedet silmissä ja katsoin sen monta kertaa uudestaan. Hieno parodia ja loistavaa läppää. Iso yläpeukku!"

"Rehellisyyttä ja rempseyttä näkee liian harvoin, edustat molempia piirteitä hienosti!"

"Kotisohvalta on helppo huudella. Vaikutat kilpailijoista kaikkein tervepäisimmältä, kun kokonaisuutta ajattelee"

Haters gonna hate:

"Mun mielestä sun käytöksessä on paljon parannettavaa. Ihan naurettavaa miten aikuiset ihmiset voi käyttäytyä noin. Mielestäni tuollainen käytös on kaukana ihanasta ihmisestä. Kasva aikuiseksi"

"Törkeää arvostelua ihmisten ulkonäköä tai ammattia kohtaan. Vahvistui käsitys siitä, että lääkärit on ylimielisiä"

"Ajattelin sua ensin kauniiksi, rempseäksi ja hauskaksi. Nyt ajattelen että olet ilkeä koulukiusaaja ja ruma"

Ihmiset ovat valmiita muuttamaan mielipidettään hyvin nopeasti, ja saahan sitä muuttaakin. Meissä kaikissa on monia puolia eikä yksi piirre määritä ihmistä. Jos siis sanon uusia tyttöjä ronskeiksi, tarkoittaako se sitä, ettei heissä voi olla lempeää puolta? Jos minua sanotaan ylimieliseksi, tarkoittaako se etten kykene empatiaan? Jos joku on porukassa hiljaa, tarkoittaako se ettei hänellä ole mielipidettä myöskään kahdenkesken? Kiltti ei voi jossain tilanteessa olla ilkeä? Ilkeä ei voi olla jossain tilanteessa kiltti?  No ei varmasti tarkoita. Tv:ssä ihmisten olemus on helppo rakentaa yhden vahvan piirteen ympärille, joka ei usein ole se kaikkein imartelevin piirre. Ujo, suorasanainen, mököttäjä, tyhjäpää, tylsä, ilkeä.
Viimeisen tilinteon kuvaukset kestivät noin 5h. Etukäteen kerroin kavereilleni joitain kommentteja mitä olin itse sanonut tai muut sanoivat, jotka puolsivat ehkä osaltaan sitä, miten huonosti esim pääsimme tutustumaan Tuomakseen. Tunsin autokuskimme paremmin kuin bachelorin! Toisaalta jotkut myönsivät asioita, mitkä olisivat ehkä tukeneet sitä, miksi itse tuli möläyteltyä talossa kaikenlaista, mutta nämä jätettiin myös näyttämättä.




Loppujen lopuksi koko reissu ei vaikuta mun elämään. Jotkut ovat jopa laittaneet viestiä, ettei haluaisi tulla mun kaltaiselle hammaslääkärille. Noh, mä en voi ketään pakottaa mutta työ ja huvi erikseen, eikös niin. Mä näen ihmisten suusta paljon elettyä elämää mutta se ei vaikuta siihen miten mä heitä hoidan tai kohtelen. Ihmiset ovat puolestaan nähneet pätkän siitä, mitä mun elämä oli Etelä-Afrikassa, mutta sen ei myöskään tarvitse vaikuttaa siihen mitä he ajattelevat minusta hammaslääkärinä. Ammattitaitoa ei kannata persoonan tai vapaa-aikakäyttäytymisen perusteella tuomita, luotan saamaani palautteeseen potilailta sekä työkavereilta, en siihen mitä joku luulee mun olevan telkkariohjelman perusteella.

Summa summarum: bachelor on jo jäänyt mun kohdalla historiaan ja muistoihin. Minulla ei ole tarvetta palata siihen, ellei muilla ole. Anteeksi vielä tytöille kaikista loukkaavista kommenteista, mä en muistele pahalla, älkää tekään. Paineen alla vahvakin sortuu, nyt on hyvä jatkaa entistä vahvempana ja analyyttisempänä kohti uusia kokemuksia.



-V

keskiviikko 31. toukokuuta 2017

Koulusta työelämään

Mun instagramista ja snäpistä on voinut jo päätellä, että koulussa päätösjuhlaa on vietetty ja kamoja roudattu uuteen osoitteeseen eteläisempään Suomeen. Koulun yliopisto-osuus on siis ohi, kaikki tentit on tentitty ja syvärit kirjoitettu. Edessä on 6kk:n jakso terveyskeskuksessa niin sanottu syventävä käytännönharjoittelu, joka on palkallista työntekoa normaalisti hammaslääkärinä. Tämän 6:n kuukauden jakson jälkeen saamme valvirasta täyslaillistuksen ja voimme katkaista lopullisesti napanuoran yliopistoon.





Viime viikolla lomailin Kroatiassa ja huomenna aloitan sitten työt terveyskeskuksessa. Toukokuun aikana olen tehnyt päiviä hammaslääkärinä yksityisellä puolella ja aion jatkaa myös yksärin puolella muutamia tunteja viikossa normaalin työviikon ohessa. 

Kuinka hyvin hammaslääkärikoulutus valmistaa työelämään?

Hyvin. Päätösjuhlassamme useampikin puhuja mainitsi, miten moniin muihin koulutusohjelmiin verrattuna hammaslääkärikoulutus valmistaa opiskelijat erinomaisesti työelämään. Joillakin aloilla koulutus ja työelämä eroavat toisistaan käsitykseni mukaan paljonkin. Esimerkiksi koulu opettaa teoriat, mutta teorian soveltaminen käytäntöön työelämässä opitaan vasta valmistumisen jälkeen. Joissakin koulutusaloissa tuntuu jopa, että koulu pitää käydä ainoastaan tittelin takia, eikä työelämässä koulutuksesta itsessään ole juurikaan apua. Toisaalta juuri näissä koulutuksissa työllistyminen voi tapahtua hyvinkin erilaisiin työnkuviin, jolloin teorian soveltaminen käytännöntyöhön jo opiskeluvaiheessa voi olla turhan haastavaa.

Minusta tuntuu helpottavalta, että olen valmis työelämään ja minulla on riittävät taidot itsenäiseen työskentelyyn. Tottakai oppiminen jatkuu ja tekeminen rutinoituu vain kokemuksen myötä, mutta silti tässä ei tarvi olla ihan untuvikkona liikenteessä.  Kaikkia hammaslääkärin perus toimenpiteitä olemme harjoitelleet koulussa, lisäksi olen pitänyt hyvää rutiinia yllä käymällä koko viimeisen lukuvuoden ajan töissä. Työnantajat arvostavat usein nuoria hammaslääkäreitä. Meillä vastavalmistuneilla on yliopistosta saatu tuorein tutkimustieto ja ajattelutapa hammashoidosta. Pidempään työeälämässä olleet hammaslääkärit puolestaan ovat otteissaan varmoja sekä työrutiini on kova. Itse olen kokenut palkitsevaksi, kun työpaikalla on sekä vanhempia kokeneita hammaslääkäreitä, että nuoria hammaslääkäreitä, joilla teoriaopinnot on tuoreessa muistissa. Tällä asetelmalla kaikilla on toisilleen jotain annettavaa ja oppiminen ja kehittyminen työympäristössä paranee.

Hammaslääkärien työllistymisprosentti valmistumisen jälkeen on korkea. On kuitenkin hyvin paikkakuntakohtaista, miten hyvin töitä löytyy. Esimerkiksi Oulussa hammaslääkärien työtilanne on huono, sillä hammaslääkäreistä on ylitarjontaa. Joka vuosi, kun kurssi valmistuu, osa porukasta on sellaisia, jotka haluaisivat jäädä Ouluun. Oulun kaupunki ei edes palkkaa syventävään käytännönharjoitteluun ketään, joten Ouluun jäävät ovatkin joutuneet etsimään töitä lähikunnista. 

Yliopiston jättämisessä ja työelämään siirtymisessä on omat hyvät ja huonot puolensa. Plussaa on ehdottomasti se, että rahaa alkaa tulla säännöllisesti. Opiskelijaelämä on kuitenkin aina hieman kituuttamista, kun tulot on epäsäännöllisen säännöllisiä. Ihanaa on myös se, että nyt viikonloppuisin ei enää tarvitse mennä töihin ja illatkin jää itselle, kun ei ole koko ajan tehtäviä odottamassa tai seuraavaa tenttiä lähestymässä. Nyt pääsee tavallaan normaaliin työntekijän arkeen. Siinä arjessa on sitten omat miinukset, kuten se, että enää ei ole satunnaisia vapaa-aamuja kun luennot peruuntuu, tai se, että ei voi mennä kaveriporukalla lounastauolle. Minunkin opiskelukaverit on hajaantuneet ympäri Suomea, osa lähemmäs osa kauemmas. Miinusta on myös se, että nyt kaikilla työpaikoilla ei ole sitä loistavaa ammatilaisten verkostoa, mikä koulussa oli. Koulun opetushammashoitolassa on jokaisen eri alan erikoishammaslääkärit paikalla, jolloin konsultoiminen on helppoa.

Yksi miinuspuoli hammaslääkärin töissä on se, että päällä on aina työvaatteet! Heh, voihan sen ajatella positiivisenakin, mutta itse ainakin tykkäisin käyttää myös töissä omia vaatteita. Nyt laitan jotain kivaa päälle kun ajan töihin ja töistä kotiin, ilta menee sitten jumppapirkkona trikoissa. Jää kaikki kivat kesävaatteet lähes käyttämättä. :( Onneksi Color4Care tarjoaa kivoja vaihtoehtoja työvaatteiksi. Työpaidat ja työhousut voi kätevästi tilata heidän sivuiltaan, toimitus kestää muutaman arkipäivän. Yleensä työnantaja tarjoaa vaatteet, mutta yksityisellä puolella voi (ainakin meillä) käyttää eri värisiä ja tyylisiäkin paitoja, jotka on kuitenkin työvaatteiksi tarkoitettu. Viimeksi tilasin itselleni tän pinkin t-paidan sekä nimikyltin.




Kivaa kesää kaikille!

-V

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Puhelinpäivitys Kroatiasta

Terkkuja Kroatiasta! Koulun yliopistojakso on taputeltu (huikea fiilis!!), ja tuttuun tapaan ajattelin, että reissu ennen kesän aloittamista on paikallaan. Meillä alkaa se kuuden kuukauden syventävä käytännönharjoittelujakso kesäkuun alusta, tähän jaksoon ei kuulu ollenkaan lomaa. Olen sillälailla onnekas, että kaikesta bäkkeloorireissailusta ja muista kiireistä huolimatta olen ehtinyt silti saada potilashommat pakettiin reilusti etuajassa. Toukokuussa koulussa ei ole tarvinnut käydä kuin muutaman kerran nenää näyttämässä. 

Päätösjuhlan jälkeen otin heti muuttokuorman kanssa suunnaksi eteläisemmän Suomen sekä Kroatian. Kroatiassa loma kestää viikon, nyt mennään jo viimeisiä päiviä. Toukokuu on usein vielä hieman riski, jos haluaa matkustaa euroopassa ja palvoa aurinkoa, sillä sää saattaa olla myös sateinen tai kolea. Ensimmäisenä yönä täällä Dubrovnikissa vettä tulikin ja taivas liekehti, mutta sen jälkeen aurinkoa on kyllä riittänyt. Olen kyllä myös sen verran nopea rusketukseni hankkimisen kanssa, että muutama päivä auringon palvontaa riittää jo melko tummaan väriin (hankittu ominaisuus;)). 

Ensimmäisenä päivänä ehdimme tutustua ympäristöön ja paahtaa hetken altaalla. Hotellimme on siisti ja upealla paikalla, aamupala yllätti positiivisesti runsaudellaan. Hotellista löytyy jopa pieni kuntosali jossa olemme muutamana aamuna käyneet hikoilemassa, niin ei mene koko loma ihan läskeilyksi! 

Minun mielestä lomassa on tärkeää rentoutuminen. Sen takia emme olekaan tehneet suunnitelmia etukäteen vaan suunnittelemme jokaisen päivän fiiliksen ja sään mukaan! Tottakai on joitain must see kohteita, kuten täällä Dubrovnikissa vanha kaupunki, game of thronesinkin kuvausympäristö. Itse en ole sarjaa katsonut mutta ihan mielenkiintoista on nähdä silti sarjassa käytettyä materiaalia ja  kuvausympäristö. 





Täällä (kuten Thaimaassakin, missä olen enemmän reissanut ja siitä myös kirjoittanut täällä) liikkuminen on kätevää vuokraskootterilla. Skootterin päivävuokra hotellillamme on 33€. Ihan sattumalta huristellessamme törmäsimme suositeltuihin ravintoloihin kuten Taj Mahaliin, bosnialaiseen ravintolaan sekä mexicolaiseen chihuahua-ravintolaan. Molemmat tarjosivat erinomaista ruokaa ja palvelua, hinnat liikkuivat suunnilleen suomen hintatasossa. Skootterilla pääsee näppärästi myös näköalapaikoille vuorten huipulle sekä ihan summittaisille seikkailuille lähiympäristöön. Auton vuokraamista mietimme ennen reissua, mutta taksikuskin kerrottua, että auton parkkeeraus on täällä todella kallista ja että rajan ylitys Monte Negroon on todella hidasta, hylkäsimme ajatuksen. Monte Negro olisi kiehtonut, mutta kahden kilometrin autojonoon rajalla menisi odotellessa varmaan koko päivä, ehkä joskus toisten siis. 


Säätiedotuksiin ei voi luottaa, todettakoon se taas. Jo laskeutuessamme lentokapteeni sanoi, että kohteessa on lähes pilvetön taivas. Tullessamme kuitenkin aurinko pilkisti vain hieman pilvien takaa. Tälle päivälle puolestaan on luvattu sadetta ja pilvistä, kutenkin tuijotan täysin sinistä taivasta tätä kirjoittaessani ja päivä on todella kuuma. Toukokuu voi siis olla erittäinkin hyvä ajankohta matkustaa tänne. Toukokuussa plussaa on myös se, että luonto on todella vihreä ja kaunis. Kesän kuumuus ei ole vielä ehtinyt kuivattaa ympäristöä keltaiseksi. Merivesi on myös upean kirkasta, jo lentokoneesta huomasi miten rannat todella olivat ihan turkoosin siniset, kuulema Kroatian vedet erottuvat avaruudesta maailman sinisimpänä kohteena.

Tämä puhelinpäivitylsen tekeminen osoittautui yllättävän haastavaksi, etenkin kuvien lisääminen ja netin pätkiminen tuottavat hankaluuksia. Lisää kuvia ja juttuja löytää mun instagramista @veeramariahaa ja snäpistä veera127

-V