Tentti taputeltu, syysloma ja muutto lähestyvät! Kyllä, muutto. Muutaman viikon hiljaisuus blogin puolella on johtunut ihan puhtaasti kiireestä. Töiden ja koulun ohella kun lukee vielä tenttiin, ostaa asunnon ja treenaa niin on siinä tekemistä yhdelle ihmiselle.
Tänään helpotti sitten ainakin sen tentin osalta, ei ole hengähdyshetkinä heti sellainen olo, että "pitäisi lukea". Nyt saan sitten keskittyä paremmin muuttoon ja potilastöihin. Stressi helpottaa heti, kun on yksi "to do" listalta pois.
Tässä kiireen keskellä hyppäsin myös itse uudestaan oikomishoidon kelkkaan. Viime vuoden klinikkaparini kanssa suunniteltiin toisillemme oikomishoidot ja nopealla toiminnalla sitten myös laitoimme suunnitelmat toteutukseen. Kun ennen oikomishoidon aloitusta kerroin lähipiirilleni, että "minulle tulee hammasraudat" on reaktioita ollut monenlaisia.
"Mitäs vikaa sun hampaissa muka on?"
"Onpa hieno juttu"
"Haha, ai sellaiset perinteiset rautakiskot?"
"Onhan ne hammasraudat melkoinen turnoff"
"Miksi? Ja kauanko niitä pitää pitää?"
Tässä sitä nyt ollaan, turnoff rautatiekiskot suussa. Minun tilanteessa noin vuoden hoitojakson aikana eliminoidaan hammaskaarten ahtaus ja tasoitellaan rivit suoriksi. Katsotaan nyt kuinka nopeasti nämä lähtee liikkumaan, toivottavasti nopeasti. Ainakin viime viikon on ollut hampaat ja ympäröivät kudokset niin kipeänä, että on kumma, jos ei ala liikettä tapahtua!
Aikuisiällähän oikomishoito harvemmin on pakon sanelemaa, sitä se ei ole myöskään minun kohdallani. Halusin oikomishoitoon omasta tahdostani. Itse sitä on itseään kohti kaikkein kriittisin ja kiinnittää huomiota "epäkohtiin". Ne epäkohdat omassa ulkonäössä ajaa sitten haluamaan muutosta. En nyt sano, että hampaani olisivat ennen häirinneet minua, tai etten ollut niihin tyytyväinen, mutta ne voisivat olla paremminkin. Ja tottakai, kun opiskelen hammaslääketiedettä, kiinnittän varmasti myös hampaisiin enemmän huomiota. Samalla ajatustyylillä sitä ajautuu sinne salillekin yhä uudestaan. Joku saattaa sanoa, että "sullahan on täydellinen kroppa" mutta itse näkee parannettavaa tai kehitettävää monessakin kohdassa. Eikä sekään tarkoita sitä, ettei olisi tyytyväinen. Ehkä ennemminkin sitä, että kaipaa muutosta parempaan tai pientä kehitystä. Olen niin hampaisiini kuin kroppaanikin kohtuullisen tyytyväinen, mutta ei kai ole kiellettyä haluta muutosta jo ennestään hyviin ominaisuuksiin?
Ja miten sitten suhtaudun omaan muuttuneeseen hymyyni tämän hoitojakson aikana? Miten yleensäkin muuttuneeseen ulkonäköön tulisi suhtautua? Voisin tietenkin vetäytyä omaan kolooni, välttää sosiaalisia tilanteita vuoden ajan, peittää hymyni kädellä ja hävetä hammasrautoja. Tai sitten voin hymyillä ja nauraa leveästi, antaa ihmisille mahdollisuuden ihmetellä ja kysyä hammasraudoistani häpeilemättä. Elää hammasraudat osana ulkonäköäni rohkeasti ja itsevarmasti. Ei se välttämättä ole helppoa, joku saattaa jopa nauraa päin naamaa, ihmetellä ja haukkua raudat rumaksi mutta aion ehdottomasti kokeilla jälkimmäistä tapaa. Ja oma asenteeni taitaa muutenkin olla lähinnä sellainen että "naura raudoilleni nyt, niin tulen hymyilemään sulle päin naamaa vuoden päästä". En ole kyllä negatiivista palautetta saanutkaan, ja lähinnä koulussakin nauroimme, että olishan se nyt outoa, jos joku alkais kiusaamaan hammasraudoista. Surullista on, että raudat ovat lasten ja nuorten keskuudessa edelleen yleinen kiusaamisen aihe. No.. Voin aina pitää vaihtoehtona Kiinaan muuttamista, jos kohtaan ylitsepääsemätöntä kiusaamista rautojeni takia. Kiinassa kun hammasraudat on suuri hitti ja kertoo korkeasta elintasosta.
Aion suhtautua projektiin vähän samalla tavalla, kuin saliharrastaja bulk-kauteensa. Kun bulkilla treenaa aktiivisesti ja tavoitteellisesti, pitää kalorit päivittäin plussalla, voi keho pikkuhiljaa olla hieman pöhöttynyt, nesteinen ja jonkun mielestä ennemmin pulska kuin urheilullinen. Toiset pysyy bulkilla timmimmässä kunnossa kuin toiset, toisille hammasraudatkin sopii paremmin kuin toisille. Bulkkaajalle saatetaan hörähdellä ivaavaan sävyyn että "bulkki jäänyt päälle", kun ei nähdä työn tulosta rasvan alta.
Tärkeintä on kuitenkin, että projektissa itse mukana oleva, osaa olla pitkäjänteinen, suunnata katseen kauas työn lopputulokseen, vaikkei matka sinne olisi aina niin miellyttävä. Puhtaan lihasmassan rakentaminen ei olekaan niin helppoa, väkisin sitä rasvaakin tulee vähän. Ainakin, jos tavoitteena on nopea lihaskasvu.
Massakuurilla olevalle harrastajalle voi ottaa välillä koville, kun tekisi mieli alkaa kiristellä että näkee sen työn tuloksen. Tekisi mieli alkaa polttaa rasvaa ja katsoa miten paljon lihasta on kertynyt alle. Hammasrautojen kanssakin välillä varmasti tulee hetkiä, että tekisi mieli ottaa ne vain pois ajatuksella "on tämä jo tarpeeksi hyvä", mutta maltilla täytyy katsoa homma loppuun asti.
Sitten, kun bulkkaus vaihtuu dieettaamiseen, rasva alkaa palaa pois kerätyn lihaksen päältä, hiljalleen lihasmassa alkaa erottua ja työn tulokset näkyä. Pian hiljenee ne pilkkaavat kommentit ja äänensävy vaihtuu ihailevaksi, ehkä jopa kateelliseksi. Samanlailla
hammasraudat peittää alleen tekemänsä työn. Rautojen takaa voi olla vaikeaa nähdä sitä siistiä hammaskaarta, joka niiden taakse on muodostumassa. Vuosi tässä aherretaan ja sitten toivottavasti nautitaan työn tuloksista.
Ja jos ei nyt ole hyvä ajankohta, niin milloin? Vuosi menee loppujen lopuksi todella nopeasti. Jos en olisi aloittanut nyt, olisin vuoden päästä varmaan ajatellut, että "homma olisi jo paketissa, jos olisin aloittanut sen heti, kun ensimmäisen kerran asiaa harkitsin". Sama ajattelutapa pätee kaikkeen aloittamiseen. "Dieetti alkaa maanantaina", "Lopetan tupakoinnin ensi vuonna", "Aloitan laihduttamisen heti, kun mieheni ryhtyy projektiin myös",
mikset sensijaan aloittaisi heti, ensi viikolla olisit jo muutaman askeleen lähempänä tavoitetta.
Muutaman viikon kuluttua pääsen muuttamaan. Sitten luvassa kurkistus mun uuteen kotiin.
-V
Only Finnish this time, sorry guys!
