Miltä maistuu Lapland Hotel Oulussa 2/2

Onko hotelliaamuissa parempaa runsas, valmiiksi katettu aamupala, vai aamupalan jälkeinen tunne, kun täydellä mahalla saa köllähtää takaisin sänkyyn ja olla hetken tekemättä mitään? En tiedä, ehkä näiden kahden yhdistelmä on se juttu.

Aktiivista elämäntapaa rakastavana ja terveellisiä elämäntapoja kunnioittavana ihmisenä luonnollinen aloitus päivälle oli kuitenkin urheilu ulkoilun muodossa. Lapland Hotel -Oulun ovelta ulkoilemaan Ainolan-puistoon, jonka jälkeen kahvihimoissa äkkiä suihkun kautta aamupalalle, odotukset korkealla, hotelliaamupala ei saa pettää.

Eikä pettänytkään. Kahvitoiveemme toteutettiin ennen, kuin ehdimme kerätä edes ensimmäistä kierrosta buffet-aamiaisesta. Aamupalalta löytyi perinteistä aamupalaruokaa sekä sopivasti lappi-twistiä. Munakkaaseen sai tomaatin ja sipulin lisäksi poroa, tarjonnasta löytyi myös leipäjuustoa (juustoleipää?) ja lakkahilloa(hillahilloa?). Erikoisuuksina saimme maistaa mm. poropateeta sekä poro-mustamakkaraa. Maistelimme lähes kaikkea, vaikka maha täyttyikin pääosin puuroannoksesta cashew-pähkinöillä, marjoilla ja luonnonjogurtilla.

Aamupala täytti mahan ja yllätti muutamilla lappivivahteilla.Ei ehkä ihan wau-efektiä muttei ehdottomasti mikään pettymyskään. Perinteinen aamupala pienillä lisäyksillä, toimii.

Wau-efekti saatiin sen sijaan aikaan illallispöydässä. Mietin jälkeenpäin, että miten sitä voi kenellekään kuvailla, kun ruoka on makuna elämys. Kai sitä on muutaman kerran tehnyt itsestään hölmön yrittäessään selittää illallisen sisältöä ja makuja. Lopulta on sitten aina tullut todettua vain, "kyllä se täytyy itse kokea, suosittelen".

Saimme siis nauttia viiden ruokalajin illallisen muutamalla yllätyksellä: toisinsanoen eteemme kannettiin seitsemän eri annosta. Kun ruokavalioni koostuu perinteisesti riisistä, kanasta ja parsakaalista, voi jo arvata että "Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä, paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta" herättää pitkään kadoksissa olleita makunystyröitä henkiin. Makuyhdistelmät, asettelut, värit ja rakenne, kaikki olivat loppuun asti mietittyjä. Jopa lautaset oli suunniteltu alunperin annoksille, ei annokset lautasille.

Paistettua Enontekiön riekkoa, paahdettua palsternakkaa, palsternakkapyreetä ja paistettuja tatteja sekä timjamikastiketta

Jotenkin hienoa huomata itse se, kuinka ihan oikeasti ruoka voi olla taidetta ja kokki ammatissaan pätevä. Yhtään vähättelemättä ruoka vei kirjaimellisesti kielen mennessään. Illallispöydässä taisi useamman kerran käydä niin, että kun joku kysyi "miltä maistuu" vastaus oli vain jotain "wau, siis...".

Äkkiseltään meidänkin illallismenua selatessa saattaa tulla sellainen olo, että listan kanssa on alettu hienostelemaan ja sitten saakin "sataman lautaselle". "Inarijärven siikaa, tillimajoneesia, jääfenkolia ja pikkelöityä punasipulia, siianmätiä, piparjuurikreemiä sekä tilliöljyä" kuulostaa eksoottiselta, ehkä jopa hieman pelottavalta. Ei ehkä turvallisin valinta alkupalaksi. Suomalainen on kulutustottumuksissaan niin mukavuudenhaluinen, ettei halua riskeerata ottamalla alkupalaksi eksoottista ja tuntematonta, kun voi tilata tuttua ja turvallista. Sen takia suosittelenkin tilaamaan ravintola Oulassa toisen yllätysmenuista. Yllätysmenut ovat varmasti Oulan parasta osaamista ja antia, ehdottomasti jatkoon.

Inarijärven siikaa, tillimajoneesia, jääfenkolia ja pikkelöityä punasipulia, siianmätiä, piparjuurikreemiä sekä tilliöljyä

En juurikaan lipitä viiniä arki-iltoina tai edes pidä alkoholin mausta. Illallisellamme kuitenkin tarjottiin ruuan yhteydessä niille sopivat valko- ja punaviinit, ja jälleen kerran täytyy myöntää että valintojen takana oli ammattitaitoa. Jos normaalisti hörpin viinin hieman väkisin kurkusta alas, niin nyt otin useasti maistia annoksen kanssa, koska "hei, täähän sopii tähän". Ravintola Oulassa viinilista on muutenkin kattava. Yli yhdeksästäkymmenestä viinistä löytyy varmasti jokaiseen makuun, tarjoilijat osaavat myös ehdottaa annoksiin sopivia viinejä.

Vaniljabrûlée, mustikkageeliä, sitruunakreemiä ja lakkasorbettia

Jos illallistaminen pitkän kaavan mukaan ei sovi kukkarolle tai aikatauluille, bistro-menusta löytyy myös perinteisempiä annoksia. Kokeilimme ensimmäisenä iltana härkäburgeria sekä porosandwichiä. Molemmat olivat loistavia, mutta härkäburgeria kehuttiin monelta taholta yhdeksi parhaista burgereista ikinä. Pienenä miinuksena omalta kohdaltani se, että ranskiksille ei löytynyt kevyempää vaihtoehtoa, kuten salaattia. Potut pottuina, hyviähän ne tietenkin oli. Joku päivä lähden testaamaan lounastarjonnan. Myös yllätysmenu ja härkäburger on koettava uudelleen!

Härkäburger

Kyllä tällä viikonlopun elämyksellä Lapland Hotels ja ravintola Oula valloittavat ainakin palan minun sydämestäni. Tai ehkä se on se lapin taika. Täytyy lähteä metsästämään muutama talja minunkin kotiini ja ehkä alkaa suunnitella ihan oikeaa reissua lappiin!

-V