sunnuntai 21. elokuuta 2016

Two different lifestyles

Olen viettänyt kuluneen viikonlopun paikassa, jota yhä edelleenkin kutsun kodiksi. Elin täällä koko lapsuuteni ja Ouluun muuttamisen jälkeen tuntuu, ettei aikaa vierailuille ole löytynyt tarpeeksi. Isäni asuu edelleen täällä, mutta myös siskoni on opiskelujen jälkeen muuttanut takaisin kotiseudulle miehensä kanssa. Minä, kaksi veljeäni ja siskoni vartuimme näissä kauniissa maisemissa, heppojen ja lehmien ympäröimänä, lähellä luontoa ja aktiviteettejä. Ihmiset usein ajattelevat, että maalla asuvilla lapsilla ei ole niin paljon harrastusvaihtoehtoja, kuin kaupungissa asuvilla lapsilla. Uskallan kuitenkin olla eri mieltä.

Minä ja sisarukseni olimme onnekkaita, että meillä oli vanhemmat, jotka tukivat meitä harrastuksessa kuin harrastuksessa. Mitä ikinä sitten keksimmekin vain kokeilla, ja mitä myös todella halusimme, yleensä järjestyi jollakin keinolla. Minä olen harrastanut telinevoimistelua, yhdessä siskoni kanssa kuljimme myös tanssitunneilla. Joka viikko vanhemmat ajoivat meidät 45 km:n päähän treeneihin, keksivät treenien aikana jotain tekemistä, ja sitten ajoivat meidät kotiin. Talvisin kävimme myös usein lumilautailemassa ja laskettelemassa, vaikka lähin  laskettelukeskus oli n.80km päässä. Veljeni puolestaan ovat kokeilleet kaikkea mahdollista moottoriurheilua. Pihapiiristä on löytynyt ties minkälaista pyörää ja kulkupeliä, jopa oma rata crossimopoille piti väsätä läheiseen metsään. Talvisin käyttöön on otettu vanha lada, jolla on sitten ajettu rallia joen ja järven jäällä. Lapsena teimme myös useita retkiä luontoon moottorikelkalla, jonka perässä roikuttiin pulkassa, stigassa ja traktorin sisäkumirenkaassa. Nuotiolla paistettiin makkarat ja juotiin kaakaot. Retkiin saattoi mennä useita tunteja, silti muistan kuinka kotipihassa aina huudettiin, että "ei saa lopettaa, vielä yksi kierros". Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä mainittakoon vielä hevoset, jotka astuivat vahvasti kuvioihin minun ollessa 10, siskoni 12.

Olen onnekas, kun olen saanut kasvaa tässä ympäristössä, vanhemmat ovat olleet kannustavat ja tukevat. Silti mistään luopumatta olen löytänyt tieni myös maailmalle, päässyt opiskelemaan ja rakentanut omaa elämää. Jos minulla olisi lapsia, ei olisi epäilystäkään siitä ettenkö haluaisi heidän elävän samankaltaista lapsuutta kuin minä, pokemonjahdin ja ostoskeskuksissa pyörimisen sijaan. Ehkä niin monet aktiviteetit lapsuudessa ovat tehneet minustakin  tämän "mitä seuraavaksi"-tyypin, joka kyllästyy helposti pelkkään hengailuun ja on ehkä jopa hieman hyperaktiivinen. Olen aina touhuamassa jotain, en juurikaan katso tv:tä tai mitään sarjoja. On parempi mennä nukkumaan väsyneenä kaikista aktiviteeteistä, kuin väsyttää itsensä netflix-maratonilla.

Rakastan elämääni Oulussa. Tykkään asua kaupungissa, käydä shoppailemassa ja salilla, pukeutua hyvin, laittaa kynsilakkaa ja meikkiä. Tykkään kaupungin kuhinasta, sushista ja elokuvista viikonloppuisin. Mutta pidän myös elämästä täällä maalla. Aamulla herään ja käyn poimimassa tuoreet viinimarjat suoraan pensaasta aamupuurooni, käyn ratsastamassa pari kertaa päivässä, unohdan meikata ja vain nautin hiljaisuudesta. Jos minun pitäisi valita vain toinen elämäntyyli, en tiedä kumman valitsisin. Kotona kaupungissa syön terveellisemmin ja olen järjestelmällisempi ja siistimpi. Täällä maalla taas otan rennommin ilman huolen häivää maailman menosta.

Olin Tampereella viikko sitten pitämässä hauskaa. Shoppailua, tyttöjen juttuja, häiden suunnittelua ( ;) ), hyvää ruokaa, kahviloita, juhlimista, meikkiä ja kynsilakkaa. Tänä viikonloppuna minulla on multaa kynsien alla, en paljoa meikannut, kävin ratsastamassa ja tein tallitöitä.

Aloin jo innoissani unelmoimaan toisestakin hevosesta, ja yritin puhua siskoakin ympäri. Miina, meidän vanha ja nöyrä heppamme, alkaa jo ikääntyä sen verran että ratsastaminen ei ole enää yhtä vauhdikasta kuin joskus viisi vuotta sitten. Esteiden hyppimistä pitää jo rajoittaa, koska Miinan jalat turpoavat helposti ratsastuksen jälkeen. Ehkä tulevaisuudessa työskentelen hammaslääkärinä kaupungissa ja minulla voisi olla hevonen jossain lähitallilla, missä voisin käydä usein ratsastamassa. En tiedä missä asun tulevaisuudessa, ehkä Oulussa, ehkä täällä maalla, tai ehkä jopa ulkomailla.

Miksi pitäisi valita näiden kahden elämäntyylin väliltä kun voin saada molemmat? En tiedä, mutta nyt on jo kiire puolukkaan kun sisko hoputtaa!

















I've been spending this weekend in a place I still call home. I grew up here, and since I moved to Oulu I feel like I haven't had enough time to visit my dad and my sister who moved back here with her husband. I grew up here in this beautiful country side, surrounded by horses and cows, close to nature and always busy with activities. People may often think that kids who live far from the cities don't have so much options to choose between hobbies. I dare to disagree. 

Me and my siblings were lucky to have parents who supported any hobbies we wanted to try. I've been doing gymnastics, me and my sister took dance lessons for many years even though our parents had to drive us to the city, 45 km away, once a  week. We used to snowboard and ski a lot during winters even though the skiing center was 80 km away. My brothers tried all the possible motor vehicles, they've had own motocross track and bikes, and almost every winter we've been able to drive on the ice with an old Lada, racing. We had a snow mobile and we made numerous trips to the nature, made fire and drank hot chocolate in the cold winters. And last but not least, we had our very first own horse when I was 10 and my sister 12. 

I am so lucky that I've had the chance to grow up in this environment and that my parents have always been so supporting. If I had kids, there is no doubt that I would rather choose them to live like I did as a kid, over the life I see kids living in Oulu, hunting pokemons and just hanging out in a mall. Maybe so many activities in my childhood has made me this "what's next"-type, sometimes hyperactive person, who gets bored just hanging doing nothing. I'm always up to something, hardly never watch the tv or any series at all. It's better to go to sleep tired after day full of activities than go to sleep after watching the last episode of the series started in the same morning.

I love my life in Oulu, I really like living in the city, going to the gym and shopping, having a coffee and feel the vivid citylife. Get sushi every weekend and go to the movies. Yet I love the life here, waking up in the morning to get fresh berries from own yard, go for a horseride twice a day, forget make up and just enjoy the silence. If I had to choose one over the other I don't know what I would do. I eat healthier when I'm at home in the city, I'm more clean and systematic. And when I'm here at the country side, I'm more relaxed and I don't have a care in the world. 

A week ago I was having a blast in Tampere. Shopping, girls talk, wedding planning ( ;) ), good food, cafes, parties, make up and nail polish. This week I have dirt under my fingernails, I haven't used much make up, I've been horse back riding and doing stable work.

I do dream about getting another horse, and I'm actually already trying to talk my sister in to it. Miina, our old, yet so humble horse, is getting old and riding is more easygoing than it was 5 years ago. Her legs get swollen after riding, and we can't do much jumping any more. Maybe in the future I'll be working as a dentist in a city and having a horse somewhere close to be able to ride often. I don't know what's the place for me in the future, could be Oulu, could be here, could even be abroad. 

Why should I choose between these two lifestyles when I can have both? I don't know, but now I have to go to pick some lingon berries in the forest, as my sister is already hurrying up.

-V

snapchat: veera127

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti